Kuinka koira (berni) on muuttanut elämäänne?

Et kai sinä tosissasi kysy noita. Päivänselviä asioita.

Paremmat vastaukset saat kyselemällä naamatusten omistajilta.. Ja pennut ovat erilaisia.. Minun ei ole yleensä tarvinnut herätä öisin, ja jos on niin sellaninen max15min. Me emme myöskään ole rajanneet tilaa, öisin on nukkunut sängyn vieressä ja työpäivät ollut toisen koiran kanssa. Ainoa mitä on pitänyt huolehtia että tekee asunnosta ns pentu ystävällisen. Eli kaikki matot, sähköjohdot yms jotka voivat joutua pennun hampaisiin pitää korjata pois.

Hieman off-topicina kerron oman kokemukseni berneistä. Opin ainakin sen, että turhia murheita ei pidä eikä tarvitse ottaa. Tästä syystä muun muassa erosin kirkosta, huomattuani että uskonnon dogmien totteleminen on turha murhe. Tämä siis omana kokemuksena! Toinen seikka: kunnollinen pölynimuri on A ja O. Ei saa olla mikään halpa rimpula. Kolmas asia: mitä enemmän opin tuntemaan koiriani, sitä vähemmän pidän ihmisistä (tämä ei tarkoita sitä, että olisin antanut itselleni luvan sorsia ketään), kuitenkin normikohteliaisuus ei ole poissuljettu. Tunnustan olevani rasisti: berniä parempaa rotua ei ole. Ihmisten suhteen on toisin, kaikkien veri on punaista. Neljänneksi: puusepän taidot ovat omalta osaltani parantuneet; ostin koiriani varten vapaa-ajan asunnon, jonka timpraamimen sitten oli välttämätöntä. Viidenneksi: opin nopeasti asettamaan laatuvaatimuksia kunnolliselle eläinlääkärille, maksavana asiakkaana.
Kuudenneksi: en pelkää kuolemaa. Se ei siirry sen kauemmaksi, vaikka kuinka tärisisi pelosta, oltuani läsnä kun ystäväni ja lemmikkini nukkuu pois viimeisen piikin saatuaan rauhallisesti ja ilman kipuja (syöpä!). Viimeinen palvelus oli laittaa siltä silmät kiinni. Samanlaisen lopun toivon itsellenikin, kun aikani sitten tulee täyteen. Seitsemänneksi: automerkkimakuni on toinen kuin nuorna miesnä. Koirille piti olla hyvä.tila, mikään päälle puettava pikkiriikkinen koppimopo ompelukonemoottorilla ei kelvannut. Ei kelpaa vieläkään.