Serkkuni alkoi harrastaa metsästystä ja hankki suomenajokoiran urospennun, mutta juuri koiran hankittuaan häntä alkoi kaduttaa metsästyksen harrastaminen ja hän päätti luopuo siitä. Koiransa hän kumminkin piti ja aikoo alkaa harrastaa sen kanssa agilitya ja jotain muuta toimintaa paikallisessa koiraharrastajat-kerhossa. Onko omituisen kuuloista/tuntuista, että ajokoirasta tuleekin agility- ja muu harrastuskoira? Serkultani on kysytty, että onko ajokoira hänelle varmasti sopiva, mutta serkkuni mielestä koirasta tulee huolehtia, jos sellaisen on hankkinut. Se koira on energinen ja ihmisystävällinen, mutta vasta alle vuoden ikäinen.
Ajokoira agilitykoirana, oletteko kuulleet koskaan
agilityajokki
13641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvä koira on agilityyn rakenteensa puolesta. Olen lukenut viime vuosituhannen puolelta Koiramme lehdestä agility-suomenajokoirasta. Meidänkin paikkakunnalla tokon harrastajia on. Kaikki näiden koirien kanssa toimivat tietävät kuitenkin sen, että oli vaikka miten pitkällä, niin jos jänis menee niin menee koirakin, eikä sille yhtään mitään mahda. Se ei kutienkaan harrastamasta tai kisaamastakaan estä, sillä harvemmin niitä jäniksiä kehissä menee.
Serkullasi on hieno asenne koiran pitoon. Hän tietää varmasti itsekin sen, että helpompiakin rotuja motivointia ajatellen olisi ja on valmis tekemään vähän kovemmin töitä. Suomen ajokoirahan oppii aivan käsittämättömän hyvin, ei siinä mitään, mutta se veri vetää muualle ja nenä pysyy yleensä visusti maassa, joten se alkutyö sen kontaktin ja motivoinnin kanssa on pitkä ja kivinen ja suurin osa lajien harrastajista näiden koirien kanssa heittää hanskat tiskiin ennenkuin on päässeet siinä maaliin.
hiukan että mistäs serkkusi sai päähänsä jättää niinkin hyvän harrastuksen kuin metsästys, sikseen? Ettei vaan kaupunkilaisserkuilla olisi ollut osuutta asiaan?
Kaupunkilaisten mielestähän liha pitää ostaa marketin pakastealtaasta ja sähkö pakastimeen tulee pistokkeesta. Logiikka sinänsä hyvä mutta ontuu kuin isoisän aasivainaa. =)
Mutta samaa mieltä edellisen kanssa, että kyllä ajokki sopii aqiin ihan hyvin. Oppii tokoakin kun vain jaksaa opettaa.
Hän oli aikoinaan melko masentunut ja päätyi vääriin toimintoihin mukaan, koska ei enää tuntenut itseään. Koira piristi hänen mieltään ja sai hänet täten tajuamaan, ettei hän olekaan syntynyt metsästäjäksi, vaan ennemminkin luonnon ja eläinten ystäväksi.
ihan kaupunkilaisserkun ajattelumallilta tuo "päätyi vääriin toimintoihin" kuullostaa ;D Taitaa olla sairaudella vekanismi jotain osuutta?
Metsästäjät ennenkaikkea, useimmat heistä, ovat todellisia luonnonystäviä. Pitävät huolta riistan talviruokinnasta ja ettei kanta kasva kestämättömälle tasolle vaan että luonnon tasapaino säilyy.
Todennäköisesti serkkusi olisi päässyt masennuksestakin nopeammin ulkona luonnossa liikkumalla kuin jossain hikisessä aqihallissa.
Ajokoira on yleensä hyvin perso ruualle,eli luulisin sen tekevän melkeimpä mitä tahansa jo pelkän nakin palan toivossa.Ja kyllä ne oppii kun osaa kouluttaa.En olisi huolissani ,varmasti ajurista saa kivan kaverin harrastuksiin.Ja oppii koira siinä samalla hyvät käytöstavat.
Eikä sen myöhemmin metsälle vienti kuitenkaan agin ja muiden harrastusten myötä ole pois suljettu.Kyllä se ajaa osaa koulutettu koirakin.Ja on helpompi kotioloissa ja muuallakin,mitä enemmän vaan sille käskyjä opettaa.
Juuri niin. Itselläni on kaksikin ajokoiraa ja olen kuullut agilitystä ajokilla, MUTTA ei ihminen voi yhtäkkiä päättää, että koira ei enää metsästäkkään, Suomenajokoira on metsästyskoira henkeen j vereen. Mielestäni ainoa vaihtoehto joka on koiran elän laadun kannalta paras, on antaa koira hyvään ja metsästävään kotiin. ps: oma kokemus ajokoirista on 23 vuotta
Se on ihan mukava ajokoira ja tottelee paremmin kuin tapaamani metsästävät.
Minun tuttavalla on posavinanajokoirauros, jonka kanssa ei metsästetä. Se on kiltti ja rauhallinen kotikoira. Senkin kanssa oli tarkoitus metsästää, mutta juuri sen hankittuaan tuttunikin luopui metsästysharrastuksesta. Siinä tapauksessa ajokoira stressaa ilman metsästystä, jos se on jo totutettu metsästykseen. Ja paljon on kodinvaihtaja-ajokoiriakin, jotka käyttäytyvät kiltisti ja ottavat rennosti, vaikka eivät ole päässeetkään metsästäviin koteihin.
Meillä oli Suomenajokoira jonka kanssa opettelin agilitya ja se oli hyvä opettaja mulle mutta se aika on jo ohi kun koiramme kuoli 31.3.2024
Mikä vaan rakki käy, peräkoukkuun kiinni ja eikun radalle pujottelemaan!
Tuntuu merkilliseltä todellakin. Meillä toinen koira harrastaa agilitya ja toinen metsästystä, molemmat ovat ajavia ajokoiria. Kova ajovietti nousee näyttelyissä esiin kun huonorotuiset pyrkivät nuuhkimaan. Koiramme ovat agressioherkkiä ja tuo herkkyys ei ole huono asia. Vainunta ja vartiotehtävissä herkkyys on eduksi. Serkkusi syytä moiseen käytökseen on paha arvioda noin lyhyen kertomuksen avulla. Serkkusi voisi kirjoittaa tarinansa tälle palstalle jotta käytös voitaisiin asiantuntevien koirankasvattajien avulla arvioida.
Serkkuni aloitti metsästysharrastuksen uudestaan. Agility jäi, nyt hän käy aina kun mahdollista koiran kanssa metsällä. Alkoholin huuruiset metsästys retket ovat aiheuttaneet muutaman ampumahaavan. Lisäksi kovat deliriumkohtaukset hankaloittavat elämää.
-ap
Onko serkku selvinnyt jo alkoholipsykoosistaan?