Tämä on kyllä merkillinen keskustelupalsta.
Käsitykseni mukaan otsikkona tälle alueelle on "Uskovaiset homot ja lesbot".
Noh, itse olen biseksuaali ja siksi myös lähtökohtaisesti väärässä paikassa avautumassa. Ehdottomasti suurimman väärinkäsityksen vallassa on kuitenkin ne uskomattoman äänekkäät uskovat heterot, jotka tuntuvat pitävänsä tätä aluetta jonain sielunvihollisen itsensä pyhittämänä kivitystorina, ja nimeen omaan suhteessa otsikonmukaisiin keskustelijoihin. JOILLE TÄMÄ ALUE KUULUU.
Ei ole kovinkaan helppoa kasvaa kristilliseen kulttuuriin homoseksuaalina, joten ihan oikeasti nyt uskovat toverit:
Minä en varmasti tule tälle palstalle kuullakseni jonain iiskotin uutisena millaisiin sukupuoliin raamatussa ihminen on luotu, liioin avioliiton kuvaus raamatussa ei ole vieras. Näillä heittely ja kaikenmaailman aivopesuihin ohjailut voi jättää tällä palstalla omaan arvoonsa - ja niin toki teenkin.
Se mikä hatuttaa on se, että joudun kahlaamaan läpi tusinoittain aiheita ja sivuja, ennen kuin teksti paranee näiltä osin lähellekään inhimellistä argumentointia.
Ja uskon (totisesti myös toivon), etten ole ainoa, joka tahtoisi nähdä tällä palstalla keskustelua niistä tavoista joilla ihmiset voivat omasta identiteetistään käsin, omana itsenään, kuten jokainen on kerran kutsuttu, keskustella suhteestaan Jumalaan ja niistä ristiriidoista, jotka siihen erityisesti meillä liittyy.
Jokaisen suhde Jumalaan on ristiriitainen, näin on täydellisen ja epätäydellisen rakkauden määräkin olla. Kysymyksen pitäisikin olla, mitä hyvää tuossa liitoskohdassa käytävän sielun tutkimusretket voivat tuottaa nimenomaan meille seksuaalivähemmistöjen edustajille omassa kurottautumisessamme kohti täyttä mittaamme ihmisinä, Jumalan kuvina.
Jos et jaksa lukea, kerro jotain hyvää siitä, että olet uskovainen ja vinossa.
Käsitykseni mukaan otsikkona tälle alueelle on "Uskovaiset homot ja lesbot".
Noh, itse olen biseksuaali ja siksi myös lähtökohtaisesti väärässä paikassa avautumassa. Ehdottomasti suurimman väärinkäsityksen vallassa on kuitenkin ne uskomattoman äänekkäät uskovat heterot, jotka tuntuvat pitävänsä tätä aluetta jonain sielunvihollisen itsensä pyhittämänä kivitystorina, ja nimeen omaan suhteessa otsikonmukaisiin keskustelijoihin. JOILLE TÄMÄ ALUE KUULUU.
Ei ole kovinkaan helppoa kasvaa kristilliseen kulttuuriin homoseksuaalina, joten ihan oikeasti nyt uskovat toverit:
Minä en varmasti tule tälle palstalle kuullakseni jonain iiskotin uutisena millaisiin sukupuoliin raamatussa ihminen on luotu, liioin avioliiton kuvaus raamatussa ei ole vieras. Näillä heittely ja kaikenmaailman aivopesuihin ohjailut voi jättää tällä palstalla omaan arvoonsa - ja niin toki teenkin.
Se mikä hatuttaa on se, että joudun kahlaamaan läpi tusinoittain aiheita ja sivuja, ennen kuin teksti paranee näiltä osin lähellekään inhimellistä argumentointia.
Ja uskon (totisesti myös toivon), etten ole ainoa, joka tahtoisi nähdä tällä palstalla keskustelua niistä tavoista joilla ihmiset voivat omasta identiteetistään käsin, omana itsenään, kuten jokainen on kerran kutsuttu, keskustella suhteestaan Jumalaan ja niistä ristiriidoista, jotka siihen erityisesti meillä liittyy.
Jokaisen suhde Jumalaan on ristiriitainen, näin on täydellisen ja epätäydellisen rakkauden määräkin olla. Kysymyksen pitäisikin olla, mitä hyvää tuossa liitoskohdassa käytävän sielun tutkimusretket voivat tuottaa nimenomaan meille seksuaalivähemmistöjen edustajille omassa kurottautumisessamme kohti täyttä mittaamme ihmisinä, Jumalan kuvina.
Jos et jaksa lukea, kerro jotain hyvää siitä, että olet uskovainen ja vinossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
'aamen täältä hyvä "saarna",meillä on oikeus uskoomme,tosi uskovainen ei tule toisen kimppuun lyömään raamatulla.