Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta tuntuu että jatkuva tyylinmuutos ihmetyttää kanssaihmisiä. Yhtenä päivänä saatan pukeutua löysiin collegehousuihin ja huppariin, toisena lyhyeeseen farkkuhameeseen. Kolmantena päivänä minulla on leggingsit ja pitkä ruutupaita. Onko jotenkin "väärin" tykätä kaikenlaisista vaatteista?
Olisi toki kiva jos löytäisin pysyvän tyylin itselleni, mutta pidän myös muutoksista. Ärsyttää vain jatkuvasti kiinnittää muiden huomio sillä, että "minulla on erilaiset vaatteet kuin viimeksi".
Olisi toki kiva jos löytäisin pysyvän tyylin itselleni, mutta pidän myös muutoksista. Ärsyttää vain jatkuvasti kiinnittää muiden huomio sillä, että "minulla on erilaiset vaatteet kuin viimeksi".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikilla ihmisillä on aina "erilaiset vaatteet kuin viimeksi", paitsi ehkä Simo Frangénilla. Minun silmääni niin collegehousut, leggingsit, hupparit kuin farkkuminihameetkin ovat kaiki samaa teinipissistyyliä. Siis mikä ongelmasi oli? Ajatusmaailmaltaan rajoittunut tuttavapiiri?
eihän noissa esimerkkivaatteissa nyt mitään tyylinvaihdosta tapahdu,
ja niinku edellinen vastaaja jo sanoi, kaikilla on erilaiset vaatteet ku viimeksi.
eriasia olis jos yhtenä päivänä olisit herttainen kukkamekkotyttönen ja seuraavana raju goottihevaripunkkari ja sit joku peruskollarihupparityyppi,
Jos nainen ei pidä vaatteiden hankinnasta ja kokee pukeutumisen työlääksi, olettaen ettei ole fyysisiä rajoitteita, silloin on jotain pielessä?
Joissain vaatteissa ei vain ole hyvä olla.
Kun joku sanoo sinulla on uusi ilme, eikö se piristä mieltä?
Turhamaisuutta se ei ole, jos on silmää.
Collegehousut eivät voi olla teinityyliä, onhan noita muillakin.
Palaan aloittajan kysymykseen siitä, onko oman tyylin löytäminen pakollista.
Minusta kyse on enemmän siitä, onko pakollista vastata muiden usein sanomattomiin odotuksiin?
Toisinaan on ja toisinaan ei. Menipä saivarteluksi, mutta on tilainteita, jolloin asema tai tehtävä asettavat tyylin ja silloin ei ole mahdollista yleensä mahdollisuutta poiketa annetusta kaavasta. Tilanne vain asettaa
odotukset tietynlaiselle tyylille.
Ajatelkaa vaikka eduskunnan täysistuntoa ja miltä se näyttäisi, jos kaikki olisivat pilkkihaalareissa? Tai, jos poliisi alkaisi pukeutua vaaleanpunaiseen virkapukuun? Tai lastenne mies-opettaja oransssi-vihreän väriseen minihameesen ja violetteihin polvisaappaisiin.
Toisaalta aina ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. On mielenkiintoista, kuinka pienillä asioilla voi yrittää hakea omaa tyyliä, ajatelkaa kuinka ne nuoret oppilaat, jotka käyttävät päivittäin koulupukua yrittäävät erottua joukosta. Tai kuinka moni suomalainen on hyvillään, tai pahoillaan siitä, että ulkoministeri Tuomiojan takin rintaan on kiinnitetty rauhanmerkki.
Moni uskoo, ettei omaa "omaa tyyliä" lainkaan, mutta silti on niin että kaikki se, mitä puemme päällemme antaa meistä jokaisesta, jonkun mielikuvan. Onko tuo mielikuva hyvä vai huono riippunee usein katsojjasta ja jo edellä mainitusta tilanteesta.
Pukeutujina sitten voimme enemmän tai vähemmän yrittää vastata omiin ja toisten odotuksiin, kun seuraavan kerran valitsemme vaatteita päällemme, vai esiinnymmeisinkö kuitenkin kaikkien nähden alasti.
Ap puhui kuitenkin persoonallisesta tyylistä eikä tilanteen vaatimasta.
Näkee tästäkin ettei hyvää aloitusta ymmärretä, enemmän tai vähemmän kankeaa.
Siinä vaiheessa kun alkaa pukeutua jonkin tietyn "tyylin" mukaan, tekee itselleen rajoja. Sen vuoksi en itse koskaan sano että minulla olisi jokin tyyli. Pukeudun vaan, eri päivinä erilaisiin vaatteisiin.
Juuri näin! Vaihtelu on aina mukavaa, ja fiiliksen mukaan on hyvä valita vaatteet, joissa todella viihtyy. Ei muita kannata tälläses noteerata ;D