Maan äällä, ihmisten keskuudessa viha syntyy siitä, että se vihattu osapuoli ei ole samanlainen kuin minäsi eli me. Arvellaan erilaisen olevan uhka, tai sen, ettei ymmärrettä kaikkea hänessä. Se on hyvin lihallinen syy olla vihainen, koska ajatellaan, ettei edes lisääntyminen ole mahdollista, jos kaikki eivät ole samanlaisia. Kuitenkin erilaisuus mikä on eläimissä, ihmisiin nähden, siitä ei ymmärretä, että samanlainen eroavaisuus täytyisi olla ihmistenkin välillä.
Taivaan syy olla sodassa ja vihainen on lähes päinvastainen. Korkeata ylhäistä erilaisuuden tavoittelua vastaan on noustu, ja saatu tehntyä kaikista samanlaisia, se tekee vain kaiken heikoksi, suuren lukumäärän tavoitteluksi, jos kaikki toimii samalla periaatteella. Suurta lukumäärä tavoitellessa, kuitenkin aina rikotaan koko ykseyden samanlaisuus, ja yksilön erilaisuus omassa ajassaan, pienemmäksi ja pienenemmäksi, "skitsofreenikseksi".
Raamatussa, Johanneksen Ilmestyskirjassa luvussa 12, ei oikeiden enkelien viha vääriä, pahoja vastaan ollut se, että ne olisivat niin erilaisia, vaan ne eivät olleet enää missään kovin erilaisia ja vastakohtaisia. Enkeli-Jumala-Mikael pudottaa Demonisen-Saattanan maan päälle tutkimaan uudelleen maallisista perusteista lähtien, mitkä on ne asiat, joissa Pahan pitää olla erilainen kuin Hyvä. Tärkein eroavaisuus on luoteessaan, seuraavaksi tärkein ulkonäössään. Se samanlaisuus aina hyvän ja pahan välillä on, että ne ovat ikäänkuin samalle kategorialle adjektiivi, mutta muutoin tuon kategorioidun ominaisuuden täytyisi olla tarkalleen päinvastainen.
Jos hyvä on kaunis tai komea, on pahan oltava ruma ja jos hyvä on kärsivällinen, lepoon suuntautuva, on pahan oltava kärsimätön ja paljon liikkuva. Muutamia asioita mainitakseni.
Taivaan syy olla sodassa ja vihainen on lähes päinvastainen. Korkeata ylhäistä erilaisuuden tavoittelua vastaan on noustu, ja saatu tehntyä kaikista samanlaisia, se tekee vain kaiken heikoksi, suuren lukumäärän tavoitteluksi, jos kaikki toimii samalla periaatteella. Suurta lukumäärä tavoitellessa, kuitenkin aina rikotaan koko ykseyden samanlaisuus, ja yksilön erilaisuus omassa ajassaan, pienemmäksi ja pienenemmäksi, "skitsofreenikseksi".
Raamatussa, Johanneksen Ilmestyskirjassa luvussa 12, ei oikeiden enkelien viha vääriä, pahoja vastaan ollut se, että ne olisivat niin erilaisia, vaan ne eivät olleet enää missään kovin erilaisia ja vastakohtaisia. Enkeli-Jumala-Mikael pudottaa Demonisen-Saattanan maan päälle tutkimaan uudelleen maallisista perusteista lähtien, mitkä on ne asiat, joissa Pahan pitää olla erilainen kuin Hyvä. Tärkein eroavaisuus on luoteessaan, seuraavaksi tärkein ulkonäössään. Se samanlaisuus aina hyvän ja pahan välillä on, että ne ovat ikäänkuin samalle kategorialle adjektiivi, mutta muutoin tuon kategorioidun ominaisuuden täytyisi olla tarkalleen päinvastainen.
Jos hyvä on kaunis tai komea, on pahan oltava ruma ja jos hyvä on kärsivällinen, lepoon suuntautuva, on pahan oltava kärsimätön ja paljon liikkuva. Muutamia asioita mainitakseni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.