Suhde exääni päättyi viitisen vuotta sitten. Minulla on uusi mies ja lapsi tulollaan. Ongelma on se että kaipaan yhä joskus exääni kyyneliin asti. Meillä oli jotain aivan erityistä, sellaista jota kutsuisin sielunkumppanuudeksi. Toki rakastan nykyistä kumppaniani, mutta tiedän että tulen myös aina rakastamaan tätä entistä ja pala sydämestä on hänellä. Exäni myös rakastaa minua, hän on monesti vuosien varrella ilmaissut kaipuunsa takaisin. Olen kertonut raskaudesta ja kehoittanut häntä menemään elämässä eteenpäin, mutta mitenhän onnistuisin siinä itse? Emme siis ole exäni kanssa juurikaan yhteyksissä, n. kerran vuodessa hän ottaa yhteyttä tekstiviestillä. Itse olen aina pysynyt yhteydenpidossa asialinjalla ja toivotellut hyviä jatkoja... vaikka oikeasti tunteet on molemminpuoliset ja olisi tehnyt mieli paljastaa kuinka paljon ikävöin. Tiedän ettei paluuta entiseen ole, mutta sydän ei järkeä kuuntele. Haluaisin vain mielenrauhan tässä asiassa.
Vuosisadan rakkaustarina
TahrojaPaperilla
12936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Etköhän alkaisi keskittyä tulevaan lapseen ja mieheesi. Anna menneen olla ja ole onnellinen nykyisessä liitossa.
Jos lähdet takaisin xsän luo miten siinä voi käydä. Sinulla on rakastava mies älä haikaile mennyttä.
Jos kerran rakastatte toisianne vieläkin, miksi erositte alunperinkään?! Kai siihen järkevä syy oli.. Keskity nyt lapseesi ainakin. Jätä miehesi ihmeessä jos niin koet parhaaksi, mutta ihmettelen vaan tuota sielunkumppani stooria. Miksi erisitte alunperinkään??
Mies lemppasi vieraissakäyntien vuoksi.
Voi, voi. Ota siis lapsesi ja palaa rakkaasi luo. Noin vain, sano tälle nykyselle rakkaalesi et nyy tämä vaimo läksi. Mitä isistä, mitä muusta kuin palavasta rakkaudesta.
Sä siis petit ex-miestäsi, niinkö paljon rakastit että vieraissa kuljit. Taidat olla haihattelija joka ei tiedä miten päin seisoisi.
Luovuta se tuleva lapsesi nykyiselle miehellesi ja eikun menoksi. Rakkaus kutsuu ja ikunen onni. Mitä lapsest, mitä muusta kun vain rakastaa.
Jotkut tunteet eivät koskaan kuole. Koskaan.
Mieti tarkkaan haluatko elää tämän elämäsi miettien sen entisen perään vai jättää tämän uuden ja tulla toimeen niiden seurausten kanssa.
Tiet erosi koska elämäntilanne sitä vaati silloin. Ei siihen mitään pettämistä liittynyt niinkuin joku tuolla arvaili. Olipas negatiivisia kommentteja.
En todellakaan ole mikään haihattelija ja minulle on tärkeää kasvattaa lapsi perheenä, lapsen isän kanssa.
Ehkä toivoin jotain konstia joltain joka olisi päässyt tälläisen tilanteen yli... mutta ei kai sellaista sitten olekaan. Ajattelin että ajan kanssa helpottaa, mutta ei se aikakaan näytä auttavan. Pahemmaksi vain menee kun exällä on tapana vierailla unissani usein.
Ei kai auta kun elää asian kanssa ja pitää mölyt mahassa.
Tuossahan se tuli. Olet järki-ihminen ja valintasi tehnyt. Perhe ja lapsen kasvattaminen jonkun kanssa yhdessä on sinulle tärkeämpää kuin tunteet. Itse kerroit vastauksen.
Onnekas olet, kaikki eivät osaa suhtautua asioihin noin järjellä. Itse en pystyisi olemaan toisen kanssa jos tunteita olisi selvästi exää kohtaan.
Tunteet haalenee aikaa myöten ja ootko kuullut että tunne-elämän jutut tulee uniin kymmenkertaisina kun on raskaana.. ELi kun hormoonit tosta lakkaa riehumasta ja arki-sinä tulet (siihen tosin menenee aikaa =D) käytäntöön, on exä kaikonnut.. Ja voihan sinun exälläkin olla joku/joitain läheisinä.. Tuskin hän on jäänyt haihahtelemaan sen enempiä, kun sinun elämäsi on mennyt noin eteenpäin.. Tsemiä tulevaan!! Se on se, mikä on tärkeää!!!
Varmaan muistat mikä ei toiminut,mihin petyit hänessä ja hän sussa.
Hmmm...tunteet haalenevat vuosien varrella tietenkin. Itselleni kävi niin, että erosin sielunkumppanistani erinäisten syiden takia noin 20 vuotta sitten. Tapasin sitten toisen miehen, menimme naimisiin, teimme lapsia. Erosimme muutama vuosi sitten. Nyt olen tavannut sattumalta tämän sielunkumppanini uudelleen. Kertaakaan emme ole näiden vuosien aikana tavanneet tai pitäneet yhteyttä. Eikä ne tunteet ole kuolleet, vieläkään.
Juuri noin, jos on elämänsä aikana tavannut sielunkumppanin se on tajunnan täjäyttävä tilanne se on kemiaa eikä se haalistu, vaikka aikaa kuluisi.
Paluun jälkeen suhde on täsmälleen samassa kohdassa kuin silloin kun erottiin. Lisätaakkana kaikki mitä on tapahtunut eron jälkeen. Ei tule kalua.