JOS käytetään pelkästään gcc:tä, silloin on helppo selvittää, mitä pelkkä preprosessointi oikeastaan tekee, kas näin:
gcc -E test.c >test.preprocessed
MUTTA:
entä, jos kyseessä ei ole yksittäinen .c -tiedosto, vaan tyypillinen linux -ynpäristöön kirjoitettu c -kielinen ohjelma, joka on tehty niin, että sen kääntäminen yleensä sujuu näin:
cd hakemisto, jossa ko. ohjelman lähdekoodi (useampitasoisissa lähdekoodin ns. paikallinen juurihakemisto) sijaitsee
./configure
make
Entä, jos tällaisessa isommassa c -ohjelmassa (jossa voi olla jopa kymmeniä .c ja .h -tiedostoja) haluaa tehdä saman, eli miten tuota make:n käyttämää makefileä pitäisi muokata, jotta jokainen .c -tiedosto, joka käännetään, tuottaisi samalla myös .preprocessed -tiedoston?
Eli esim: source2.c -> source2.preprocessed
Ja onko edes mahdollista tehdä tuota niin, että syntyisi *pelkästään* nuo .preprocessed -tiedostot (koska tällöin c -kääntäjä luultavasti tuottaisi kasan virheilmoituksia puuttuvista .o -tiedostoista) ?
Vai pitääkö homma tehdä niin, että makefile tuottaisi nuo .preprocessed -tiedostot sen lisäksi eikä sijasta, mitä muuten käännöksessä syntyy (siis jos ko. makefileä ei muokattaisi lainkaan) ?
Eli mitä makefileen pitäisi muuttaa, jos halutaan että jokaista .c -tiedostoa kohti syntyy samanniminen tiedosto, jonka tiedostopääte on .preprocessed ja joka siis on se, mitä C -kääntäjä tuottaa välivaiheena kun preprosessointi on tehty, mutta varsinaista c -käännöstä ei ole tehty?
Miksikö?
No, joskus ohjelman alkuperäinen tekijä on käyttänyt c -kielen makroja tavalla joka ei lukijalle avaudu mitenkään, eli makroilla on tehty jotain käsittämätöntä.
Tuo temppu ainakin tarjoaisi luettavaksi sen, mitä c -kääntäjä näkee makroesiprosessoinnin jälkeen.
gcc -E test.c >test.preprocessed
MUTTA:
entä, jos kyseessä ei ole yksittäinen .c -tiedosto, vaan tyypillinen linux -ynpäristöön kirjoitettu c -kielinen ohjelma, joka on tehty niin, että sen kääntäminen yleensä sujuu näin:
cd hakemisto, jossa ko. ohjelman lähdekoodi (useampitasoisissa lähdekoodin ns. paikallinen juurihakemisto) sijaitsee
./configure
make
Entä, jos tällaisessa isommassa c -ohjelmassa (jossa voi olla jopa kymmeniä .c ja .h -tiedostoja) haluaa tehdä saman, eli miten tuota make:n käyttämää makefileä pitäisi muokata, jotta jokainen .c -tiedosto, joka käännetään, tuottaisi samalla myös .preprocessed -tiedoston?
Eli esim: source2.c -> source2.preprocessed
Ja onko edes mahdollista tehdä tuota niin, että syntyisi *pelkästään* nuo .preprocessed -tiedostot (koska tällöin c -kääntäjä luultavasti tuottaisi kasan virheilmoituksia puuttuvista .o -tiedostoista) ?
Vai pitääkö homma tehdä niin, että makefile tuottaisi nuo .preprocessed -tiedostot sen lisäksi eikä sijasta, mitä muuten käännöksessä syntyy (siis jos ko. makefileä ei muokattaisi lainkaan) ?
Eli mitä makefileen pitäisi muuttaa, jos halutaan että jokaista .c -tiedostoa kohti syntyy samanniminen tiedosto, jonka tiedostopääte on .preprocessed ja joka siis on se, mitä C -kääntäjä tuottaa välivaiheena kun preprosessointi on tehty, mutta varsinaista c -käännöstä ei ole tehty?
Miksikö?
No, joskus ohjelman alkuperäinen tekijä on käyttänyt c -kielen makroja tavalla joka ei lukijalle avaudu mitenkään, eli makroilla on tehty jotain käsittämätöntä.
Tuo temppu ainakin tarjoaisi luettavaksi sen, mitä c -kääntäjä näkee makroesiprosessoinnin jälkeen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei valitettavasti onnistu. Linuxista tuttu autoconf ja automake ovat tyypillisiä vapaan lähdekoodin ohjelmia, jotka on tehty yhteen määrättyyn tarkoitukseen, ja niiden muokkaus tekemään jotain muuta on erittäin vaikeaa tai mahdotonta.
Kannattaa ostaa joko "Embarcadero C Builder" tai "Microsoft Visual C " -kääntäjä, näillä homma onnistunee paremmin.
Kaupallisten ohjelmistojen tekijät joutuvat ajattelemaan asiakastyytyväisyyttä, mutta OSS -puolella käyttäjäystävällisyys ei voisi vähempää koodaajia kiinnostaa.
Koita pelkän maken sijaan seuraavaa:
CC="gcc -E" make