Tehdäänpä yhteenvetoa. Mitä ikävää muistat lapsuudestasi, kasvatuksestasi, perheestäsi. Tällä voimme sitten vähän miettiä sitä, teemmekö vanhempina itse samoja virheitä -ja välttää näitä.
Itselläni pahimmat muistot on
1. Isä oli aina töissä ja vihainen kun tuli kotiin. Kylvi stressiä koko perheeseen.
2. Kukaan ei ottanut pelkojani toisissaan. Ovi vedettiin kiinni vaikka pelkäsin pimeää. Sairastuin ala-asteikäsenä pesuneuroosiin (nyt sen tiedän sitten) ja kuulin vanhemmilta ja sisaruksilta vaan ivaa ja naurua asiasta.
3. Missään ei koskaan kannustettu. Mistään ei ikänä kehuttu.
Itselläni pahimmat muistot on
1. Isä oli aina töissä ja vihainen kun tuli kotiin. Kylvi stressiä koko perheeseen.
2. Kukaan ei ottanut pelkojani toisissaan. Ovi vedettiin kiinni vaikka pelkäsin pimeää. Sairastuin ala-asteikäsenä pesuneuroosiin (nyt sen tiedän sitten) ja kuulin vanhemmilta ja sisaruksilta vaan ivaa ja naurua asiasta.
3. Missään ei koskaan kannustettu. Mistään ei ikänä kehuttu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
1. Vietin paljon aikaa yksin, mutta tästä syystä opin 5-vuotiaana lukemaan. Äidiltä olisin toivonut enemmän aikaa (oli kotona, hoiti lähinnä lypsykarjaa). Isä jaksoi olla kanssani iltaisin, kun hän tuli töistään.
2. Kotona ei kannustettu koulutukseen, mutta opiskelin "väkisin" eli menin itse oppikoulun pääsykokeisiin, kävin lukion ja hankin ammatin kannustuksen puutteesta huolimatta.
3. Kotitöitä teetettiin paljon ikätasoa huomioimatta.
Olen aktiivisesti korjannut näitä KAHTA ensimmäistä asiaa omien lapsieni suhteen. Minulla oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä lapsuus ison perheen nuorimpana lapsena. Kehuja sain ja niitä olen jakanut myös omilleni.
Teetän itse lapsillani kotitöitä nyt liian vähän, omien lapsuustraumojeni vuoksi, mikä ei varmasti ole heille eduksi tulevaisuutta ajatellen.