Käytän ahkerasti kirjastoa, joten olen miettinyt seuraavaa asiaa. Usein kirjastoon tulee hyvin kuuluvan alttoäänen omaava nainen (usein hänellä on pavarottimainen ruumiinrakenne), joka pyytää kuuluvalla äänellä kirjastovirkailijaa etsimään itselleen jotakin lauluun liittyvää materiaalia.
Itseäni normaalin puheäänen yli kuuluvat äänet periaatteessa hiljaisessa kirjastotilassa ärsyttävät tavattomasti. Mielestäni ihmisen on oltava sen verran hienotunteinen, että jos hän kysyy henkilökunnalta apua, hän edes alentaa äänenvoimakkuutta ja kohdistaa puheensa henkilölle, jolta pyytää apua.
Eli viimeksi eilen juostessani pakoon puheäänellään kirjaston joka kolkkaan tunkeutuvaa alttonaispavarottia pohdin, voiko sellainen ihminen, joka ei puheessa hallitse äänenkäyttöä (kuten sosiaalisen tilanteen vaatimus) laulaa oikeasti hyvin? Eihän laulun ainoa tarkoitus ole tuottaa mahdollisimman kuuluvaa ääntä. Olettaisin, että tietty sensitiivisyyskin on hyvällä esiintyjällä olennainen ominaisuus. Mielestäni jos ei hallitse käyttäytymistä kirjastossa, niin ei sitä sen paremmin hallitse esiintymisareenallakaan. Olenko väärässä?
Itse olen saanut vain ripauksen esiintymis-/puhekoulutusta näyttelijän koulutuksen saaneelta ihmiseltä (toimin tällöin vapaaehtoisena lukijana). Hän osoitti, miten pitkän matkan päästäkin voi kohdistaa sanansa tietylle ihmiselle - huutamatta. Muistan tämän aina, kun joku kailottaa järkyttävällä volyymilla asioitaan koko maailmalle.
Itseäni normaalin puheäänen yli kuuluvat äänet periaatteessa hiljaisessa kirjastotilassa ärsyttävät tavattomasti. Mielestäni ihmisen on oltava sen verran hienotunteinen, että jos hän kysyy henkilökunnalta apua, hän edes alentaa äänenvoimakkuutta ja kohdistaa puheensa henkilölle, jolta pyytää apua.
Eli viimeksi eilen juostessani pakoon puheäänellään kirjaston joka kolkkaan tunkeutuvaa alttonaispavarottia pohdin, voiko sellainen ihminen, joka ei puheessa hallitse äänenkäyttöä (kuten sosiaalisen tilanteen vaatimus) laulaa oikeasti hyvin? Eihän laulun ainoa tarkoitus ole tuottaa mahdollisimman kuuluvaa ääntä. Olettaisin, että tietty sensitiivisyyskin on hyvällä esiintyjällä olennainen ominaisuus. Mielestäni jos ei hallitse käyttäytymistä kirjastossa, niin ei sitä sen paremmin hallitse esiintymisareenallakaan. Olenko väärässä?
Itse olen saanut vain ripauksen esiintymis-/puhekoulutusta näyttelijän koulutuksen saaneelta ihmiseltä (toimin tällöin vapaaehtoisena lukijana). Hän osoitti, miten pitkän matkan päästäkin voi kohdistaa sanansa tietylle ihmiselle - huutamatta. Muistan tämän aina, kun joku kailottaa järkyttävällä volyymilla asioitaan koko maailmalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kunka ollakaan, satuin samaan pieneen musiikkiin liittyvään toimintaan kyseisen ihmisen kanssa. Siinä ei harjoitettu laulun teknistä puolta, joten sain vain aavistuksen tämän ihmisen äänestä. Kehitysviivästymä hänellä on, joka selittää erikoisen käytöksen. Hän pärjäsi silti hienosti nk. normaalien ihmisten parissa. Minulla tuntuu olevan kokolailla samantyyppinen ääni hänen kanssaan. Eli korkeahko mutta hento. Itse puhun silti huomattavasti korkeammalla äänellä. Ilmeisesti hänellä on potentiaali laajempaan äänialaan, mutta tiedä sitten, laulaako hän pelkästä päärekisteristä. Itselläni ainakin korkea puheääni korreloi siihen, etten saa myöskään tuotettua matalia ääniä millään keinoin (lukuunottamatta vuosisadan flunssaa, jolla pääsen f:ään).