Kouluaikoina, työpaikalla ja muuten tuttujen kanssa olen hyvinkin sanavalmis ja jopa ehkä sosiaalinen ihminen.
Mutta uusien ihmisten kohtaaminen on aina yhtä ahdistava tilanne.
En pysty katsomaan silmiin, kuin vilkaisten. Naiset varmaan luulee, että tuijotan tissejä, kun katseeni alas luon.
Esittelyissä en pysty painamaan nimiä mieleen, kun tahdon vain pois tilanteesta mahdollisimman pian. Ja unohdan muutenkin kaikki asiat, mistä puhutaan, kun pinnan alla kuplii se pakokauhu.
Saatan unohtaa juuri tapaamani ihmisen kasvot saman tein.
On sitte erittäin ahdistavaa, kun joku, jonka minun tulisi tuntea tulee juttusille, eikä ole hajuakaan, kuka tuo on.
Varmaan täytyy laittaa napinläpeen joku piilokamera, millä saisi taltioitua asioita, mitä tulisi muistaa... Niitä tilanteita kun tuppaa tulemaan näin perittynä yrittäjyytenä...
Mutta uusien ihmisten kohtaaminen on aina yhtä ahdistava tilanne.
En pysty katsomaan silmiin, kuin vilkaisten. Naiset varmaan luulee, että tuijotan tissejä, kun katseeni alas luon.
Esittelyissä en pysty painamaan nimiä mieleen, kun tahdon vain pois tilanteesta mahdollisimman pian. Ja unohdan muutenkin kaikki asiat, mistä puhutaan, kun pinnan alla kuplii se pakokauhu.
Saatan unohtaa juuri tapaamani ihmisen kasvot saman tein.
On sitte erittäin ahdistavaa, kun joku, jonka minun tulisi tuntea tulee juttusille, eikä ole hajuakaan, kuka tuo on.
Varmaan täytyy laittaa napinläpeen joku piilokamera, millä saisi taltioitua asioita, mitä tulisi muistaa... Niitä tilanteita kun tuppaa tulemaan näin perittynä yrittäjyytenä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
No milloin meinaat päättää luopua pakokauhustasi eli alat hakea siihen sinulle sopivaa apua?
Alkoholi lievittää näitä oireita, mutta ei taida käytännössä soveltua lääkkeeksi.
Asun pikkukaupungissa ja luulen ettei täältä taida löytyä sopivaa kallonkutistajaa. Toisakseen terapeutit maksaa. Isohkon perheen omaavana tulot menevät elämiseen ja yrittäjälle kela tarjoaa lämmintä kättä ja myötätuntoa.
Mutta tässävaiheessa, kun nyt satuin tälle saitille ja huomasin, että ujouskin voidaan määritellä jossain määrin "sairaudeksi" eikä vain huonoksi luonteenpiirteeksi, niin olen kyllä avoin ehdotuksille.
Sinulla on perhe ja olet työelämässä. Luulen, että joutuisit todellakin menemään omakustanteisesti yksityiselle psykiatrille, mikäli haluat ujouteesi jonkinlaista apua.
Näinhän se taitaa olla. En tiiä, paljonko terapeutin tuntiveloitus on, mutta tuskin paljoa alle 40€. Mun tuloilla kun pitää tän sakin joten kuten leivässä, niin eipä taida terapeutille olla asiaa. :/
Mulla on just toisin päin.
Eli esim koulussa ahdistaa puolituttujen ja omien luokkalaisten ja jopa kavereiden kaa hirveesti.
Tuntematon ei varmaan ees huomaa et oon ujo. Paitsi jos on joku omanikänen. Kyl sillon jännittää.
Aattelen nii et uudet ihmiset ei oo saanu must viel mitää käsitystä ja voin olla millanen vaan. Enkä häpee aiempaa käytöstäni.Siks helpompaa.