Se on fiksu ja yhteisöllinen, rohkea ekoteko olla lapseton, mutta miksi joku ei lisäänny?
Miksi kaikki miehet - eikä naisetkaan- eivät halua lapsia?
Arvostan kyllä
28452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Meillä ainakin menee niin, että kumpikaan ei vain halua lapsia. Olemme juuri näin onnellisia ja toisekseen emme halua vaarantaa tätä mitä meillä on lastenteolla ja katsomalla miten sitten käy.
Ja jos vanhempana 40-50v tulee hirveä lapsenikävä, sitä voi olla tukena esimerkiksi sijaislapselle, mummoiässä voi ilmoittautua vaikka sijaismummoksi onhan niitä kaikenlaista vapaaehtoista toimintaa. Lapsen ei tarvitse olla oma, jotta hänestä voisi välittää.
Fiksua puhetta. Sinulla on terve ja vahva itsetunto?
Kiitos. Itsetunnosta en niin tiedä, on tullut lapsiasiaa mietittyä monelta kantilta yhdessä miehen kanssa ja tulimme tulokseen, että elämä on hyvää näin.
Kiva kuulla teistä. Onko ikää minkä verran ja onko ollut kiilaajia lapsentekoon?
Toisten iät eivät kuulu sinulle.
Harvemmin ympäristö myöskään kiilaa lapsentekoon. Kyllä sitä tänä päivänä enemmänkin ihmetellään.
Ihmettelyä olemme saaneet kyllä osaksemme, olisimme kuulemma hyviä vanhempia, outoa sinällänsä, koska kukaanhan ei voi tietää mimmoinen vanhempi olisi, ennenkuin se lapsi on siinä ja sen kanssa on eletty...
En myöskään ymmärrä vanhempia, jotka sanovat, ettei se elämä paljoa muutu lastentulon jälkeen ja yhtä hyvin voi tehdä samoja juttuja, samalla tavalla kuin ennenkin.
Ei voi, lapsi muuttaa kaiken tai ainakin vaikeuttaa asioita. Huolestuttavaahan olisi jos kaikki jatkuisi samoin kuin ennen lapsen syntymää...
Minulle taas kahdenkeskinen aika mieheni kanssa on niin tärkeää, etten siitä halua luopua, edes lapsen takia.
Itsekästäkö? Ehkä, mutta kerranhan täällä eletään, eikä meidän elämäntapamme vahingoita muita, eikä perheellisten elämä meitä. Pääasia, että kukin on onnellinen valintojensa kanssa.
Ei ole itsekästä. Elämä on elämistä varten eikä suorittamista.
Paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi isäksi päässyt peräti kolmea kertaa. Kukin tehköön ratkaisunsa, mutta meille tämä oli ehdottomasti se oikea. Isänä välitän omista lapsistani, mutta kyllä vain sydäntä riittää toistenkin lasten murheille.
Joku raja toki lisääntymisellekin, mutta kun siskoni ei ehtinyt tai halunnut äidiksi, niin hoidin omalta osaltani ja vaimoni suosiollisena mieli tiettynä siskonikin tädiksi. Ei ole tätiä kiinnostanut lapsemme, vaan on enempi alkanut hyysäämään lemmikkejä. Onkos tämä sitten ekologista, kun koirakin syö lihaa enempi kuin sisko?
Jaa sinä olet niitä jotka harrastavat tätä lapset - koirat vastakkainasettelua. Mietihän nyt hei.
Miksi siskoasi pitäisi teidän lapsenne kiinnostaa?
Jos ihmisellä on lainkaan empatiakykyä, häntä ainakin jonkinverran kiinnostaa sisaruksiensa lapset.
Väärin. Lapset ovat vain vanhempiensa asia eivätkä kuulu muille. Kenelläkään muulla ei ole mitään velvollisuutta olla heistä kiinnostunut. Jos ei selviä omien lastensa kanssa ilman sisarusten mielenkiintoa, kannattaa miettiä olisiko pitänyt jättää lapset kokonaan tekemättä.
Jos ei ole kiinnostunut kenestäkään läheisestä (iästä riippumatta), niin kyllähän sitä vähän huolestuu. Ei nyt tarvitse innostua, mutta sellainen normaali kanssakäyminen pitäisi hallita.
Eko teko mainio on oikeassa. Eikö kyse ole edes enoatiakyvystä. Kannattaa googlata: empatiakyky!
Oma lapsi herättää yleensä todella vahvoja tunteita niin miehessä kuin naisessa. Niitä on usein vaikea kuvata. Ehkä vain toinen vanhempi voi ymmärtää tätä, isät isiä ja äidit äitejä.
Ainakaan minussa muiden lapset eivät herätä samoja tunteita kuin oma lapsi - lieneekö tämä jokin evoluutiobiologinen keino varmistaa omien jälkeläisten selviytyminen? Esimerkiksi siskoni lapset ovat mukavia, mutta vaikea kuvitella hoivaamassa heitä kuin omiaan.
Olen samaa mieltä. Omat lapset on ihan eri asia kuin toisten. Tokihan arvostan muita ihmisiä ja heidän lapsiaan, jos elävät ihmisiksi ja lapsia ei ole liikaa, mutta arvostan kyllä lapsettomia enemmän. Se on rohkea ja oma henkilökohtainen veto tässä nykyajan apinointimaailmassa.
Kyllä elämän tarkoitus on ihan muu kuin se, että "pääsee" isäksi tai äidiksi. No onhan se suoritus ja näyttö sekin, mutta kyllä arvostan lapsettomia paljon paljon enemmän. Minua kyllä harmittaa toisaalta se, kun lapsettomat ovat ajattelevia ihmisiä jotka eivät jatka geenejään ja sitten ne vastakohdat jatkaa geenejään liikaa. Maailmasta tulee näin entistä itselläämpi.
Minä arvostan ihmisiä ihan eri perusteella kuin heidän perhetilanteensa. Jos henkilö A pelastaa vaikka 3 ihmisen hengen ja henkilö B samoin, niin arvostan heitä ihan yhtä paljon, vaikka henkiö A:lla olisikin lapsia ja henkilö B:llä ei.
No totta kait tuossa tilanteessa. Mutta kyllä lapsettomuus on ekoteko! Vielä enemmän se on sitä kun adoptoi.
Jokainen tavallaan. Siinähän se yhteiskuntaa vahvistavadiversiteetti kasvaa kasvavan sosiaalisen toleranssin myötä. Toisaalta jos se johtaa esim. suurperheiden vainomaisene niin positiviinen vaikutus onkin plus miinus nolla.
Minulla on niin hirveä luonne, etten pysty edes parisuhteeseen. Eikä tällä pinnalla voi lapsia kasvattaa.
Haluaisin kyllä lisääntyä, mutta ei ole löytynyt kumppania joka myös haluaisi lapsia. Tahattomasti lapseton siis.
Sori että änkesin isien palstalle. Olisi kiva kuulua teihin, mutta taitaa olla turha toivo että minusta tulisi joskus isä.
Äläkä etsi kumppania laosentekokaveriksi. Hullua etsiä naista tai miestä joka haluaa vain lapsia.
Lapsettomuudessa sen enempää kuin lapsellisuudessakaan ei ole itsessään mitään arvostettavaa.
Kyllä nykypäivän maailma on liian täynnä.
Pienen mulkun jatkeita lapset ja palloja akan jalassa.
Mitäs rohkeaa lapsettomuudessa on? En ymmärrä.
Itse asiassa se lasten hankkiminen on rohkeampaa, koska silloin varmasti tiedostaa sen että oma elämä muuttuu melko täysin eikä omaa aikaa tule olemaan aika pitkään aikaan. Lapsettomana elämä säilyy ennallaan eikä tarvitse kasvattaa tuossa mielessä kärsivällisyytta tms.
Ai mitäkö rohkeaa olla lapseton? No se ainakin, että kun olet lapseton, niin aina olet se jota luullaan, toivotaan ja sormella osoitetaan mahoksi tai tuhkamunaksi. Ihminen hakee valtaa alentamalla toista. Lapsenteko ei ole mikään rohkea teko; kaikilla vässyköillä ja sukulaislapset on lapsia jo kovin nuorena, mutta kovemmat gimmat ja jäbät pätee vähän haastavammissa hommissa ja hankkii lapset vasta n. 35:na. Itsetunto on se juttu.
Moni hakee lapsilla egoa ja asemaa, valtaa eukkoonsa, mutta se on vihonviimeinen virhe.
Mitä rohkeata on hankkia lapset vanhana?
Ei se lapsenteko vuosien myötä muutu. Samaa hommaa se on iästä riippumatta.
Nuorena lapsenteko in ainakin rohkeaa riskiä. Siinä usein tulee onnettomia ihmisiä. Ja kuka nyt lapsia vanhana eli 60 vuotiaana tekeekään? Corolla-Erkki ei taas tajua.