Olisin innostunut lähtemään vaihto-oppilaaksi USAan, olen nyt lukion ekalla. Harrastan ratsastusta ja unelma olisi päästä jonnekkin ranchille, jossa saisi esimerkiksi ratsastaa sellaisella arolla alueella (tai miksi sellaista aavikkoa nyt kutsutaan..) tai vaikka ajaa karjaa yms. Onko se mitenkään mahdollista päästä?
Entä pärjääkö huonolla englannilla? Onko joku auttamassa lentokentällä, koska itse en pärjäisi siellä yksin? Onko koulun aloittaminen hankalaa tai onko opettajat mukavia? Millaisia ne kokeet on ja haittaako jos niistä tulee huonoja numeroita?
Onko tullut hetkiä, jolloin haluaisi takaisin kotiin?
Toivottavasti joku vastaa, mua kiinnostaisi tosi paljon! :)
Entä pärjääkö huonolla englannilla? Onko joku auttamassa lentokentällä, koska itse en pärjäisi siellä yksin? Onko koulun aloittaminen hankalaa tai onko opettajat mukavia? Millaisia ne kokeet on ja haittaako jos niistä tulee huonoja numeroita?
Onko tullut hetkiä, jolloin haluaisi takaisin kotiin?
Toivottavasti joku vastaa, mua kiinnostaisi tosi paljon! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Onko tullut hetkiä, jolloin haluaisi takaisin kotiin?"
Voit olla varma, että jokaiselle on tullut hetkiä, jolloin on kaivannut takaisin kotiin. Normaali nuori niistä selviytyy, mutta kotiinlähtijöitäkin on ollut ja tulee olemaan, syystä tai toisesta.
Isäntäperhettä ei voi itse valikoida noin tarkkaan, mutta voit laittaa hakupapereihisi, että harrastat ratsastusta ihan tosissasi ja hyvällä tuurilla sut mätsätään jonkun ranchilla asuvan perheen kanssa(perhe valitsee vaihtarin itselleen, oppilas ei valitse perhettä). Mitään takeita tästä ei kuitenkaan ole, eli siltikin voit päätyä ihan erilaiseen paikkaan kuin alun perin kuvittelit. Jos et ole tähän valmis, niin kannattaa vielä joko kypsytellä vaihtoa parisen vuotta kotona tai unohtaa koko juttu. Isäntäperheistä on nykyään jopa pulaa, vaikka tietysti kaikille lähteville voidaan vahvistaa edes jonkinlainen perhe.
Pärjäät ihan varmasti, tuskin enkkusi on niin huonoa kuin luulet, tositilanteessa se sitten mitataan. Opettajia on erilaisia niinkin isossa maassa kuin USA (sama ihan missä tahansa muualla) ja Euroopan ulkopuolelle lähtevillä on oma matkanjohtaja, joka opastaa kentällä sekä tietysti myös vastaanottajat. Vaihto ei voi olla aina kivaa ja varmasti tulee hetkiä, jolloin se kaduttaa, mutta ne menevät ohitse. Se on pääasiassa ihan tavallista elämää siinä missä se on sinulla Suomessa ja välillä on hyviä hetkiä, joskus taas huonompia. Ei sen kummempaa tai vaikeampaa.