Lasrensuojelu käytännöistä, vastatkaa jos kokemusta!

No kokemusta ei ole, mutta kai ne voi, jos niillä on jotain syytä olettaa että lapsen pitäisi kuulua lastensuojelun piiriin (esim. nimetön ls-ilmoitus). Ja neuvolalla ja päivähoidollahan puolestaan on velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun jos niillä on syytä olettaa että lapsella tai sen kotona ei ole kaikki kohdallaan.

Lastensuojelulla on oikeus tilata kaikki lapsen ja lastensuojeluun ajautuneen perheen tiedot kaikkialta.Lupa pitäisi kysyä huoltajilta mutta niin ei useinkaan tehdä. Lastensuojelun perheestä ja lapsesta vanhojen asiakirjojen perusteella tekemiä tekemiä tulkintoja ja kirjauksia ei näytetä perheelle, ellei perhe osaa vaatia niitä rekisteritietojen pyyntilomakkeella. Usein kirjauksia ei saa vaikka niitä pyytää. Lastensuojelussa asiakkaalla ei myöskään ole lupa oikaista virheellisiä kirjauksia vaikka voisi todistaa väittämät vääriksi. Kirjauksia säilytetään 75 vuotta.

Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä. Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”

Varatuomari Outi Mannosen mukaan Suomen lastensuojelun ongelmakohta on siinä, että sosiaalityöntekijän sijoitusperustelut muodostuvat absoluuttiseksi totuudeksi vain sillä, että sosiaalityöntekijä kirjoittaa tai väittää jotakin. Hänen ei tarvitse todistaa itsensä tai jonkun toisen sosiaalityöntekijän esittämiä väitteitä mitenkään. 
Usein unohtuu, että lastensuojelutoimet perustuvat muutaman ihmisen mielipiteelle.”

Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan:”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”

http://www.knuutilaki.net/node/39
Suomessa ei käytännössä kontrolloida tai valvota kunnolla sosiaalityöntekijöiden tekemisiä ja niiden lainmukaisuutta. Hallinto-oikeudet vahvistavat pääsääntöisesti huostaanottohakemukset pelkästään sillä perusteella, että sosiaalityöntekijä väittää jotakin. Hakemuksessa esitettyjen tapahtumainkulkujen oikeellisuutta sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa.
”Päätöksen tehneestä voi kannella, mutta kukaan ei tutki, onko sosiaalityöntekijän asiassa väittämä totta”, Mannonen sanoo

Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana. Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

Parempi kymmenen turhaa ilmoitusta/tutkimusta/epäilyä kuin yksi jota ei oteta todesta!