En voi olla lämmöllä muistelematta lapsuuden aikaa ja isän kahta peräkkäistä, uutena ostettua Carinaa. Eka oli syksyllä 1972 hankittu ja siihen ehti valitettavasti (tai sitten nykyisin mobilistien himoitsemana) tulla vanhat mustapohjaiset rekisterikilvet. Väri oli punainen ja musta keinonahka (muovi) sisustus. Isä laitatti keulalle lisäpitkät ja etulokasuojiin mattamustat pisarapeilit, sen ajan muotivarusteet. Isä ei säälinyt tuota yksilöä joten tupakka sauhusi sisällä, ja autolla ajoi kovaa sen ajan sorateillä ja asfaltilla niin paljon kuin kulki. Mittariin se kellotti 170 ja tuolle ekalle kopalle mittasi TM yli valmistajan ilmoituksen eli 168. Hyvin sen ajan tavisautoksi 1600 koneella.
Toka Carina oli sitten samaa korimallia, mutta vm 1976. Malli oli kokenut välissä jo yhden faceliftin ja tämä oli korimallin viimeinen edustaja, mallia "deluxe". Väri oli metallinruskea ja hienostuneisuutta loi ikkunoiden kromilistat. Sisältä auto oli paljon hienompi kuin eka versio; vaaleanharmaa kangassisustus, kojelauta muhkealla keskikonsolilla ja lämmityslaite paljon tehokkaampi. Tuohon ei isä ottanut muuta lisävarustetta kuin apupitkät keulalle sekä sen ajan keltaiset "huomiovalot" päivävaloiksi valopakon astuttua siihen aikaan maanteille. Tätä isä piti jo paremmin, eli ei tupakointia autossa ja vahausta ja jynssäystä useammin. Huippuja yksilö kelasi mittariin 175.
Molemmat kaarinat olivat erittäin kestäviä, ainoita huoltojen lisäksi tehtyjä hommia oli pakoputkien vaihtoa, kerran iskarien vaihto ja jarrupalat. Ei muuta. Uskomattoman vahvoja siis. Ei öljyn syöntiä, ei pakkaskäynnistysongelmia.
Jos nyt törmäisin täysin entisöityyn vastaavaan Carinaan, tekisi mieli ostaa se pois kuleksimasta. Ihan kakkosautoksi, vapaa-ajalle tuomaan vanhat muistot pintaan.
Hieno auto olit, Carina!
Toka Carina oli sitten samaa korimallia, mutta vm 1976. Malli oli kokenut välissä jo yhden faceliftin ja tämä oli korimallin viimeinen edustaja, mallia "deluxe". Väri oli metallinruskea ja hienostuneisuutta loi ikkunoiden kromilistat. Sisältä auto oli paljon hienompi kuin eka versio; vaaleanharmaa kangassisustus, kojelauta muhkealla keskikonsolilla ja lämmityslaite paljon tehokkaampi. Tuohon ei isä ottanut muuta lisävarustetta kuin apupitkät keulalle sekä sen ajan keltaiset "huomiovalot" päivävaloiksi valopakon astuttua siihen aikaan maanteille. Tätä isä piti jo paremmin, eli ei tupakointia autossa ja vahausta ja jynssäystä useammin. Huippuja yksilö kelasi mittariin 175.
Molemmat kaarinat olivat erittäin kestäviä, ainoita huoltojen lisäksi tehtyjä hommia oli pakoputkien vaihtoa, kerran iskarien vaihto ja jarrupalat. Ei muuta. Uskomattoman vahvoja siis. Ei öljyn syöntiä, ei pakkaskäynnistysongelmia.
Jos nyt törmäisin täysin entisöityyn vastaavaan Carinaan, tekisi mieli ostaa se pois kuleksimasta. Ihan kakkosautoksi, vapaa-ajalle tuomaan vanhat muistot pintaan.
Hieno auto olit, Carina!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eikö tämä minun Carina ole legenda. Se on 1991 mallinen GLi, ja ollut minulla jo 16 vuotta, eikä suuria vikoja ole ollut vieläkään, suurin oli jakohihnan vaihto. Startin solenoidin kärjet olen itse vaihtanut 2 kertaa, kärjet tein itse kuparista. Olen suunnitellut ajavani tällä autolla vielä 12 vuotta, sitten päästän sen Kuusakosken Autotaivaaseen.
Nooh, onhan tuokin malli vahva ja järkiauto siis, mutta ekan korimallin legendaarisuus (coupemainen menevä muotoilu, sen ajan kovakulkuisimpia vakioperheautoja, takaveto ja muutenkin uutuusmalli silloin) etuvetokaarinoista puuttuu. Enollani oli vm 1974 tai 1975 mallinen Kaarina, ihailin myös sitä pikkupoikana. Väri oli sellainen kullankeltainen metalliväri.
Yleensä en tojoista paljon perusta mutta hyvä kirjoitus.
70-luvun carina ois upee ja 1983 mallin carina
Huoh.Mulla oli eka autona Carina -72,valkoisilla kilvillä ja Finnoil huoltamolta ostetulla 1,7l vaihtomoottorilla,en vaan millään muista myllyn myyntinimee enää.Ostin auton -87,tuli ajettua 3 vuotta,noin 150tkm.En muista isompi vikoja olleen koko aikana.Meni sitten kaverille pilkkahintaan,500 markalla. :(
Meemoriis...
Jep, legendaarinen oli eka koppainen. Mulla oli sellainen, uutena ostin 1975 nuorenamiehenä kun pääsin Porvoossa Pekemalle vaki töihin. Kaarina kulki kepeästi sen ajan mittapuulla. Ohituksiin tiukkoihin vaan kolmosta silmään ja mentiin rivakasti. Joskus sen ajan Volvo ja Saab herrat koetti kilpailla mutta luiskahtivat Kaarinan tahdista. Kaarina oli sellainen metallivihreä ja myös ne pisara peilit. Moni työkaveri oli kateellinen kun oli niillä alla vanhaa ropposta tyyliin Mini tonni, Kupla ja Warre 60-luvulta. Ajoin Kaarinalla yli 5 vuotta ja 150 tonnia eikä mitään vikoja. Ruostesuojautin sen vuoden vanhana uusiksi vaikka maahan tuojalla siihen aikaan suojattiin jo uudet satamasta pois ajettuna. Vaihdoin sitten uuteen 2 litran Ascoonaan. Se oli parempi ajaa mutta karumpi ja kylmä pakkasilla. Ja joitakin pikku vikoja oli, ei pahoja. Kyllä Kaarina oli hemmetin hyvä rauta. Nyt eläke ukkona on palattu leiriin ja kaarana Avensis farkku 2015.
Kaunishän Tojo ei ole koskaan ollut, mutta viimeisimmät Kaarinat oli melko luotettavia. Sääli ettei sitä tasoa ole onistuttu pitämään.
Se on EU:n lahja meille, kun laadukkaita japanilaisia piti alkaa täällä Euroopassa rakentamaan eurooppalaisella työmoraalilla ja laatutasolla.
Europassa osataan pilata alkuperäinen japanilainen laatu. Asennevamma ja hälläväliä ilmapiiri valmistuksessa ay-liikkeen tukemana. Niinhän Englannissa on aina ollut, paskalaatua pukkaa alkuperäiseen verrattuna.
Eiköhän Toyotan alamäki laadussa ole ihan ylhäältä johdettua ja suurien säästöjen pakottamaa. Eihän Toyota muuten mene kaupaksi ellei siihen pakata halpaa ja turhaa elektoniikka varustetta ja riisuta joka paikasta mikä ei näy päälle, kuten ruosteenestosta jne...
Jos ja kun on maailman kärkikolmikossa ollut jo sukupolven ajan ja sinusta ei mene kaupaksi??? Mieluummin sitä elektroniikkaa samaan hintaan kuin lisähintaan lisävarusteena. Kuka nyt karvalakkimallia haluaisi kahden vuoden takuulla?
Carina II:lla sai aikoinaan hyvin toosaa.
Suomessa tuolla -70 luvun maineella mennään edelleen, vaikka sillä ei ole nykykaluston suhteen mitään pohjaa. Korealaiset puskee ohi kaikessa ja eurooppalaisiin on matkaa aina se vuosikymmen.
Toyotan ylivoima oli 70-luvulla faktaa. Kestävät, tilavat ja hyvin varustellut autot olivat myös ajettavuudeltaan Euroopan tuotteita edellä.
Nykyään eurooppalaisissakin autoissa on tuota ajomukavuutta jo mukana, mutta kestävyydessä valtikka on vieläkin tukevammin Toyotan hallussa. Syynä on eurooppalaisten vakavat laatuongelmat, joihin ei loppua näytä tulevan.
Joo, 70-luvulla oli varaa ostaa vaan itäautoksi ja olihan japanilaiset ohuempaa peltiä kuin Elite mutta työnjälki oli samalla verrattoman paljon parempaa.
Onkin ihme että neukut ostivat Suomesta kaikki Ladattavat mutta jättivät Tojot. Miksi? Pelkään ne ruostetta?
Carinan aikoihin Toyotalla olikin oikeasti kilpailukykyä!
Toyotan kilpailukyvyssä ei ole vikaa, kun katsotaan auton tärkeintä ominaisuutta eli kestävyyttä ja luotettavuutta. Siinä suhteessa kaikki siis ihan kaikki kilpailijat ovat kaukana perässä.
Kestävyys ja luotettavuus takaavat sen monesti todetun mielenrauhan ei autoilu on huolentonta, ei ylimääräisiä menoja ja aina päästään perille. Se on sellainen asia, jota ei muihin merkkeihin saa rahallakaan, Toyotassa se vaan on vakiona.
Voit jatkaa tuon mantran toistamista vaikka maailman tappiin asti, palvontasi kohde ei siitä kummene eikä meille uskossaan heikommille haluttavammaksi tule
Ai se on kestävä...pitääpä taas tarkistaa miten se pärjäsi kestotestissä...missä se Auto-Bildin taas olikaan .....
Afrikan pojille kelpaa kaikki vanhemmat Toyotat, eivät paljoa auton kunto kysele,tietävät, että pikkulaitolla saa kuntoon ja kilometrejä edessä vaikka maailman tappiin saakka
Muistan hyvin ekan carinan.....hyvin mätäni takapäästä....