Uuslestadiolaisia ei ole olemassakaan

Oletko varma? Uuslestadiolaiset ovat vielä tiukasti kiinni nimellisesti vanhoillislestadiolaisuudessa. Itsenäistymisen aika ei ole vielä tullut.

Uuslestadiolaisia ei varsinaisesti olekkaan. Siis tän nimistä herätysliikettä ei ole. Mutta uuslestadiolaisilla käsitetään kaikkia, jotka ovat erkaantuneet joissain opillisissa asioissa vanhoillisemmista lestadiolaisuuden suunnista, kuten Esikoisista, vanhoillisista tai rauhansanan vanhoillisemmasta siivestä.

Uuslestadiolaisia vaikuttaa näiden kaikkien kolmen päähaaran sisällä.
Esikoisisten ja vanhoillisten keskuudessa uuslestadiolaiset helposti vaimennetaan. Rauhansanalaisuus taas hyväksyy uudismielisetkin joukkoihinsa.
Millä sitten uuslestadiolaisuus määritellään?
Uuslestadiolaisuuden määritelmiä on monenlaisia. Näin pääpiirteittäin uuslestadiolainen ei ole kaikin puolin tyytyväinen vanhoihin opetuksiin.
Uuslestadiolainen voi ajatella esimerkiksi naispappeudesta, suhtautumisessa musiikkiin ja kulttuuriin, yms. toisella tavalla, kuin mitä ns. virallinen opetus opettaa.
Maassamme on ainakin kaksi vanhoillislestadiolaista naispappia. Virallinen linja ei näitä omikseen tunne. Heillä on kuitenkin omat kannattajansa omiensa parissa. Useammissa siioneissa saattaa näinä päivinä törmätä vanhoillislestadiolaiseen, jolla on korvakorut. Näihin suhtaudutaan hyvin monella tapaa. Osa tervehtii, osa ei.
Mutta uuslestadiolaisuus ei välttämättä näy päälle päin millään lailla. Uuslestadiolainen voi elää ulkoisesti hyvin samankaltaista elämää, kuin mitä virallinen opetus edellyttää. He saattavat silti tehdä salassa jotain sellaista, mitä ei muiden uskovaisten nähden halua. Näistä käytetään usein halventavaa nimitystä, tekouskovainen, tai saatetaan todeta, että niillä on jo toinen jalka maailmassa.

Mitä uuslestadiolaisille yleensä käy?
Rauhansanalaisuudessa ne saavat elää yhdessä vanhoillisten kanssa.
Esikoisista ja vanhoillisista ne vähitellen ajetaan ulos. Niille rajataan pääsy tiettyihin tehtäviin. Jätetään tervehtimättä ja pahimmassa tapauksessa luovutetaan sarvipään haltuun. Tosin tuota sarvipään haltuun jättämistä arastellaan nykyisin, koska siitä tulisi helposti sanomista ja syytteitä hengellisestä väkivallasta. Hiljaisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että joka uskoo toisin, on jo sarvipään hallussa.