Ei hitto vie kun en tajua itseäni. Taas kerran olen huomannut ajattelevani jo kauan sitten menetettyä ensirakkautta. Muistan hänen kasvonsa, pehmeän ihon ja kuinka pidin häntä sylissäni aina. En vaan ole koskaan oppinut päästämään irti. Aina hän palaa mieleeni. Enkä ole pystynyt rakastumaan kehenkään toiseen. Ihastumisia on kyllä ollut ja säätöjä, muttei mitään tunteita joita rakkaudeksi sanoisin.
En tiedä mitä oikein haluan. Tiedän että tyttö on jo jatkanut elämäänsä eteenpäin varmaan monta kertaa. Kenties on naimississakin? Asuu ehkä Suomessa tai sitten ei. En vaan tiedä. Joskus olen miettinyt että jospa ottaisin yhteyttä, mutta sitten aina ajattelen että miksi, ei toiveeni voi toteutua. Muistaakohan hän enää minua? Vai olinko vain yksi ihastus ja poikakaveri? Muistan kun hän kertoi minulle kuinka pysyisin aina erityisenä...
Nyt on ainakin aikaa kulunut niin kauan että haavat on umpeutuneet. Pitäisikö minun lähettää viestiä vai ei? Mitä jos hänkin kaipaa minua?
Miksi ajattelen näin?
En tiedä mitä oikein haluan. Tiedän että tyttö on jo jatkanut elämäänsä eteenpäin varmaan monta kertaa. Kenties on naimississakin? Asuu ehkä Suomessa tai sitten ei. En vaan tiedä. Joskus olen miettinyt että jospa ottaisin yhteyttä, mutta sitten aina ajattelen että miksi, ei toiveeni voi toteutua. Muistaakohan hän enää minua? Vai olinko vain yksi ihastus ja poikakaveri? Muistan kun hän kertoi minulle kuinka pysyisin aina erityisenä...
Nyt on ainakin aikaa kulunut niin kauan että haavat on umpeutuneet. Pitäisikö minun lähettää viestiä vai ei? Mitä jos hänkin kaipaa minua?
Miksi ajattelen näin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
älä laita, kyllä se tyttö olisi sinuun ollut jo yhteydessä jos olisi kiinnostunut vielä. Naiset menee eteenpäin ja eivät jätä käyttämättä mahdollisuutta ottaa yhteyttä jos haluavat, miehet ovat enemmän varpaillaan .
Samoja liirum laarumeja se minunkin rakkauteni luritteli, löysi ilmeisesti paremman ja nosti kytkintä ja läx. Tiedän loukkaavani useiden naisten tunteita mutta pakko sanoa tämä koska se toistuu niin monen kohdalla, naiset ottavat helposti varaventtiilejä elämäänsä paremman puutteessa ja ovat haku päällä koko ajan jos parempaa olisi kiikarissa, niin se vaan on.
Mulla ei oo koskaan ollu mitään varaventtiilejä enkä oo katsellut muita miehiä suhteideni aikana. Ja on mennyt pitkään toipuessa eroista. Vuosia. Mutta mä en ole koskaan ollutkaan suhteessa "kunhan on joku" mentaliteetilla. Tai kerran yritin mut ei vaan pysty. Kyynikko tekee itsellensä palveluksen ja uskaltautuu ajattelemaan helppoa selitystä ja yleistystä pidemmälle. Eipä kestä kiittää hyvästä neuvosta.
Ota yhteyttä, ehdottomasti!
Voithan kysyä vaikka vain että mitä hänelle kuuluu jos hän vastaa niin ainakin siinä on alku ja mahdollisuus vaihtaa kuulumisia.
Ota yhteyttä! Rakastan erästä miestä menneisyydestä, vaan tiedän etten koskaan ota häneen yhteyttä. En taitaisi pahoittaa mieltäni jos hän ottaisi.
Jos hänkin "tietää" samalla tavalla, ettei tule koskaan ottamaan yhteyttä niin onko siinä sitten oikeasti tapahtunut se mitä molemmat haluaisi.
Ota ehdottomasti yhteyttä, ei se johda kuitenkaan mihinkään, jos toinen ei ole kiinnostunut enään. Oma exäni otti minuun yhteyttä kahdenkymmenen vuoden eron jälkeen...en todellakaan ollut pahoillani. Nyt olemmekin sitten onnellisia yhdessä!
Kunnon valhe. Olet tullut tänne vanha suola janottaa palstalle muka vain kertomaan omasta ihmetapauksestasi ja piristämään sillä muka porukkaa. Oikeasti mielessäsi on joku jonka toivot usean vuoden jälkeen ottavan sinuun yhteyttä.