Aikuisiällä avun hakeminen bulimiaan ja avun saaminen??

Olen 27-vuotias nainen, sairastanut syömishäiriöitä yhteensä yli 10 vuoden ajan, eka pari vuotta anoreksiaa ja nyt reilut 8 vuotta bulimiaa. Bulimia-aikani oon ollu normaalipainonen, lievästi ylipainoinenkin välillä. Oksensin bulimian alkuvaiheessa useamman vuoden ajan päivittäin, yleensä useita kertoja päivässä. Nyt viimeiset 2-4 vuotta ollu vähä "rauhallisempia" ja oksentelu ollu epäsäännöllisempää. Joskus voi mennä useampi viikko oksentamatta, mut esim. nyt taas kausi et oksentelu päivittäistä. Väsyttää. Töissä pystyn käymää, ja hoitamaan opiskeluni, ja arkielämä sujuu, mutta..

Haluaisin apua parantumiseen, mut avun hakeminen pelottaa. Pelkään, miten tästä sairaudesta kertominen vaikuttaa esim. opiskeluun, työhön jne. Että laitetaanko väkisin saikulle, työkyvyttömyyseläkkeelle tms vai mitä tapahtuu? Kertokaa omia kokemuksianne te, jotka ootte suunnillee saman ikäsinä hakenu apua..

Help mii!
4282
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Hienoa, että olet jaksanut pitää kiinni työstä ja opiskelusta! Avun hakeminen alkaa omalta terveysasemalta. Pyydät lääkärille ajan ja kerrot rehellisesti tilanteesi ja käsket tekemään lähetteen alueesi psykiatrian poliklinikalle. Missä päin mahdat asua? Helsingissä esimerkiksi psykiatrian poliklinikoiden ohella toimii pelkästään syömishäiriöiden hoitoon keskittyvä poliklinikka. Erikoissairaanhoidon piiriin tarvitset aina lähetteen eli terveysasema on kuitenkin se ensimmäinen askel.

Peloistasi: kukaan ei voi pakottaa ketään väkisin sairauslomalle. Työkyvyttömyyseläkeelle ei päästä. Tai sinne pääseminen on on todella vaikeaa. Eli tällaiset turhat pelot pois.

Äänestä

Pelokas123: Olisitko halukas kirjottelemaan toisen pitkään sairastaneen kanssa? Ihan anonyymin mailien kautta?
Nim. 15vuotta takana eikä valitettavasti loppua näy..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pelokas123 kirjoitti:

Olen 27-vuotias nainen, sairastanut syömishäiriöitä yhteensä yli 10 vuoden ajan, eka pari vuotta anoreksiaa ja nyt reilut 8 vuotta bulimiaa. Bulimia-aikani oon ollu normaalipainonen, lievästi ylipainoinenkin välillä. Oksensin bulimian alkuvaiheessa useamman vuoden ajan päivittäin, yleensä useita kertoja päivässä. Nyt viimeiset 2-4 vuotta ollu vähä "rauhallisempia" ja oksentelu ollu epäsäännöllisempää. Joskus voi mennä useampi viikko oksentamatta, mut esim. nyt taas kausi et oksentelu päivittäistä. Väsyttää. Töissä pystyn käymää, ja hoitamaan opiskeluni, ja arkielämä sujuu, mutta..

Haluaisin apua parantumiseen, mut avun hakeminen pelottaa. Pelkään, miten tästä sairaudesta kertominen vaikuttaa esim. opiskeluun, työhön jne. Että laitetaanko väkisin saikulle, työkyvyttömyyseläkkeelle tms vai mitä tapahtuu? Kertokaa omia kokemuksianne te, jotka ootte suunnillee saman ikäsinä hakenu apua..

Help mii!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu