Kauranen kirjoittaa sellaista ihmeellistä ajatuksenvirtaa, jota on vaikeaa seurata.
Jotenkin liian paljon sanoja ja liian monimutkaista jutustelua.
Pidän selväsanaisista kirjoittajista.
Jotenkin liian paljon sanoja ja liian monimutkaista jutustelua.
Pidän selväsanaisista kirjoittajista.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minusta taasen Anja Kauranen/Snellman on hyvinkin selväsanainen kirjailija. Liian paljon sanoja? Saahan tuotakin mieltä olla.
Mitä kirjaa tai kirjoja lähinnä tarkoitat? Itse luin viimeksi Safari Clubin, eikä mieleenikään tullut, että sanoja olisi liikaa tai jutustelu liian monimutkaista seurattavaksi. Muuten kirja ei ollut suosikkejani kylläkään.
Luin viimeksi Pelon maantiede nimisen kirjan.
Sekavaa oli.
olen lukenut nuoruudessani ja huolella. Kunnioitan hänen ahkeruuttaan. Toiminut ansiokkaasti mielipideautomaattinakin. Rohkaiskaamme suomalaisia kanssasisariamme & veljiämme upeisiin taiteellisiin suorituksiin.
..tartu ainakaan Joycen Odysseukseen. Tai Sadan vuoden yksinäisyyteen (Margues). Ne vaativat keskittymistä ja tekstin käsittelyä (sekä käsittämistä) mielessä.
Eiei, kyllä se Sona O:kin oli vähän lapsellinen teos.
Kättä päälle.
Samasta syystä kannattaa ehkä jättää Herman Hessen Arosusi väliin, Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja koko Mukan tuotanto.
En mielelläni vertaa Kaurasta näihin, mutta sellainen yhtymäkohta niissä on, että monien (joskus vähienkin) sanojen takana on paljon enemmän sanoja ja ajatuksia.
Mutta sitten kun sinulla on aikaa, niin...
Timosta mä tykkään.Olen lukenut.
Hyvä kirjoittaja.
Kuoli aivan liian nuorena.
Hymylehti ja pellolaiset tappo. Valitettavasti.
Epäterveelliset elämäntavat myös.
Kun Hymy kirjoitti tuon kohuartikkelin oli Mukka jo huonossa kunnossa.
Minkääsmoisen näytelmän Rovaniemen teatteri on kehitellyt Annikki Kariniemen hautajaisten ympärille? Mukana pyörivät niin Timo, Reidari, Palsa kuin myös vähemmän tunnetut Liksomia myöten. Pitäskö ostaa biljetti yöjunaan ja vasiten tehä mutka katsomassa?
Oli ollut aivan mitäänsanomaton.
Ja mitäs muuta vois odottaa Kälkäjältäkään?
lukiessa se oli sekava mutta kirjan jälkeen sen ymmärsi hyvinki. Aihe oli tosi mielenkiintonen selvemmin sen oisi voinut esittää.
VOI VITTU SE ON SNELLMANN EI KAURANEN. EI OO MITÄÄN ANJA KAURASTA USKOKAA JO!!!!!!!
Rauhoituhan jo.
Anjan nykynen sukunimi on Snellman! Se on ollut jo vuodesta 1997, kun hän meni naimisiin. Ennen vuotta 1997 ilmestyneet kirjat ovat sukunimellä Kauranen
Olen samaa mieltä. Mikähän siinä on, että Kauranen kirjoittaa niin monimutkaisesti ja samalla kuulemma lukee ja ihailee Saarikoskea. Ja miksei heille kelvannut Saarikoski tai Kauranen sukunimeksi ja miksi Kauranen ei voi rehellisesti sanoa, että hyvin hän tienaa kirjoillaan?
On paljon muutakin mitä haluaisin kysyä häneltä, mutten kehtaa enkä uskalla- vielä.
Yllättävän sekavaa kaikki, mikä Kauraseen liittyy. Eikö?
Anjalla oli vaikea lapsuus, siis se sekavuus.
yksinkertaisesti huono kirjailija. Tämä näyttää unohtuneen.
Vanhenevat, jo vanhat, ylikypsät
kirjoittelevat / piirtelevät / nättelevät / laulelevat
.... lopulta seksuaaliterapeutteja...
Huuuiuuhhhhhh, yök, rähönaurua
Terv. Riipputissi vanhahko
Snellmanin romaanit tapahtuvat "ei-missään". Hän ei kykene luomaan eheää fiktiivistä maailmaa, johon lukija voisi sukeltaa. Ympäristö ei kerta kaikkiaan hahmotu.
Hänen tekstinsä on loputonta kommentaaria: päähenkilön ajatusvirtaa, jossa nostetaan esiin joitain yhteiskunnan ilmiöitä ironisessa valossa. Kuittaillaan. Silti oikea huumori puuttuu.
Myös henkilöhahmot ovat hyvin epäselkeitä, luonnosmaisia. Jopa kliseitä. Ja mikä pahinta, Snellman ei tunnu tuntevan myötätuntoa kuvaamiaan ihmisiä kohtaan.
Lisäksi usein Snellmanin päähenkilöistä tulee sellainen wannabe-olo: ikään kuin hän kirjoittaisi itseään sellaisena kuin toivoisi olevansa.
Sonja O oli teennäinen teos. Olin itse taistolainen 70-luvulla, eikä se skene ja ne ihmiset tosiaankaan muistuttaneet Kaurasen stereotyyppisiä mieshahmoja. Sille taputtivat ne, jotka eivät olleet olleet mukana liikkeessä. Ulkopuolisuus näkyykin Kaurasen kuvauksessa, henkilöt eivät ole uskottavia eivätkä herätä lukijan kiinnostusta.