olen haaveillut italianvinttikoirasta niin kauan kun jaksan muistaa. perheelläni on aina ollut koiria, mutta nyt kun en enää vanhempien luona asu niin haluaisin oman koiran.
olen 21vuotias, opiskelija mutta minulla on paljon itsenäistä opiskelua, eli olen paljon kotona. olen kuullut, ettei italianvinttikoira sovi kävelylenkkikaveriksi, vaan tarvitsee todella paljon vapaana juoksemista. onko näin, ettei kävelyillä käyminen riitä?
sitten tuosta palelemisesta. asun lapissa, onko italiaano ihan mahdoton valinta? paleleeko pahemmin kuin esim. chihuahua tai kääkkä, joita perheelläni on ollut?
muutenkin otetaan italianvinttikoirista tietäviltä kokemuksia ja vinkkejä vastaan! pentu ei ole mikään pakkosaadahetinyt-haave vaan sopiva ajankohta on harkinnassa ja jos ei tänä kesänä niin sitten ehkä ensi vuonna. talvella en haluaisi pentua ottaa, kun vaikeuttaa sisäsiisteyttä ainakin oman kokemukseni mukaan!
olen 21vuotias, opiskelija mutta minulla on paljon itsenäistä opiskelua, eli olen paljon kotona. olen kuullut, ettei italianvinttikoira sovi kävelylenkkikaveriksi, vaan tarvitsee todella paljon vapaana juoksemista. onko näin, ettei kävelyillä käyminen riitä?
sitten tuosta palelemisesta. asun lapissa, onko italiaano ihan mahdoton valinta? paleleeko pahemmin kuin esim. chihuahua tai kääkkä, joita perheelläni on ollut?
muutenkin otetaan italianvinttikoirista tietäviltä kokemuksia ja vinkkejä vastaan! pentu ei ole mikään pakkosaadahetinyt-haave vaan sopiva ajankohta on harkinnassa ja jos ei tänä kesänä niin sitten ehkä ensi vuonna. talvella en haluaisi pentua ottaa, kun vaikeuttaa sisäsiisteyttä ainakin oman kokemukseni mukaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä tunsin joskus italianvinttikoiran, joka paleli todella herkästi. Sen omisti lähistöni toinen asukas, johon usein ulkoillessani tein hyvää tuttavuutta, jotta pääsisin tutustumaan hänen koiraansa. Ei tarvinnut olla edes pakkasta, kun se italianvinttikoira tärisi ja kovasti. Itse asun Pirkanmaalla, enkä iki maailmassa ottaisi tällaiseen ilmastoon sellaista "hellekoiraa". Eläinrääkkäystä tuoda italianvinttikoiria tänne pohjoiseen.
Italiaano sopii ihan mainiosti kävelylenkki kaveriksikin.
Omani ulkoilevat -25 asteen pakkasessa ihan mainiosti vain mantteli päällä, pienet ulkoilut ilman mantteliakin. Ja pohjoisessa, lapissakin on italiaanoja.
Italiaanon tärinä saattaa vaikuttaa tietämättömien ihmisten silmään palelemiselta, mutta se ei välttämättä ole sitä, sillä se on rotuominaisuus.
Mm, rotuominaisuus samalla tavalla kuin ranskanbullan röhinä tai spanielin jatkuva korvatulehduskierrekin...
Vinttikoira sopii kävelylenkkikaveriksi, mutta niille TÄYTYY tarjota mahdollisuus vapaana juoksenteluun turvallisella, avoimella alueella. Vihikoirat rakastavat nenänsä käyttämistä ja paimenkoirat etsivät katseellaan paimennettavaa - samalla tavoin vinttikoiran geeneihin on rakennettu käsky juosta. Vaikka italiaano on enemmän seurakoira kuin muut vinttarit, niin tämä ominaisuus on sillä vahvana edelleen.
Italiaanot palelevat varsin herkästi, mutta sitä varten niitä pitää vaatettaa. Suomessa ikänsä asuneet ohutturkkisetkin koirat kestävät pakkasta jonkin verran paremmin kuin etelän verrokkinsa. Ja italiaano pysyy lämpimänä, kunhan saa juosta! Vapina kertoo, että koira on jo hyvin kylmissään.
Eikös kaikkien koirarotujen tule päästä juoksentelemaan vapaana? Vai sopiiko joku rotu ikuisesti hihnassa tai seinien sisällä pidettäväksi?