Tutustuin syksyllä kaurismieheen, jonka kanssa olen vaihtanut katseita kesästä asti ja hän jäi mieleen syvästi...Istuimme kesäpäivisin yksin samoilla paikoila ulkosalla...
Syksyllä hän sitten ehdotti tapaamista ennen kun muuttaa ulkomaille muutaman päivän päästä ja silloin räjähti: puhuimme taukoamatta öistä aamuihin ja harrastimme mahtavaa seksiä, kunnes hänen täytyi lähteä.
Jatkoimme kiivasta yhteydenpitoa puolin ja toisin ja molemmat olivat hullaantuneita. Hän vaatimalla vaati minun vierailevani hänen luona. Lähdin sitten katsomaan tätä sarvipäätä melkein kuukaudeksi, meillä oli ihania yhteishetkiä ja annoin myös hänelle kokonaisia päiviä yksinoloon, joita minäkin erakkona tarvitsen. Hänen silmätkin loistivat samanlailla, kun alkuaikoina.
Sitten loppui tunteista puhuminen, joista ennen oli vuolaasti puhuttu. Huolestuin, ja lopetin itsekin lässyttämisen. Eräänä päivänä sitten kertoi, että hänen matkansa kestääkin muutaman vuoden parin kuukauden sijasta ja näemme vasta silloin.
Sanoin ikävöiväni ja hän havahtui, hänen silmissään loisti ja kysyi: Ikävöitkö?
Kun lähdin Suomeen, hyvästelin hänet itkuisin silmin ja hän oli vaisu.
Suomessa oleva aika on tehnyt minut hulluksi, kun mietin vain häntä enkä viestittele hänelle jatkuvasti, vaikka mieli tekisi. Olen yrittänyt pitää keskustelut maanläheisinä. Kerran laittoi viestittelytauon jälkeen: Pidän sinusta.
Pitäisikö minun avautua vielä tunteistani, vai jatkaa arkisella linjalla, hän kuitenkin vastailee kysymyksiini ja kyselee minultakin kuulumisia...
Onko hän itsekin sekaisin, mitä on lyhyessä ajassa tapahtunut, vai haluaa, että unohdan hänet? Vai kenties pelkää, että löydän toisen ennenkuin palaa Suomeen...
Tilanne raastaa minua päivittäin, sillä hän tuntuu löydöltä, oikealta sielunkumppanilta, joka antaa omaa tilaa tarpeeksi... Onko kenelläkään kokemusta kauriin sielunelämästä? Tai ollut vastaavissa tilanteissa?
Itse olen siis rapu ja hän kauris. Venus ja mars ovat vastamerkeissä, minulla neitsyessä molemmat, hänellä kaloissa molemmat, kuu minulla skorpionissa ja hänellä kauriissa.
Syksyllä hän sitten ehdotti tapaamista ennen kun muuttaa ulkomaille muutaman päivän päästä ja silloin räjähti: puhuimme taukoamatta öistä aamuihin ja harrastimme mahtavaa seksiä, kunnes hänen täytyi lähteä.
Jatkoimme kiivasta yhteydenpitoa puolin ja toisin ja molemmat olivat hullaantuneita. Hän vaatimalla vaati minun vierailevani hänen luona. Lähdin sitten katsomaan tätä sarvipäätä melkein kuukaudeksi, meillä oli ihania yhteishetkiä ja annoin myös hänelle kokonaisia päiviä yksinoloon, joita minäkin erakkona tarvitsen. Hänen silmätkin loistivat samanlailla, kun alkuaikoina.
Sitten loppui tunteista puhuminen, joista ennen oli vuolaasti puhuttu. Huolestuin, ja lopetin itsekin lässyttämisen. Eräänä päivänä sitten kertoi, että hänen matkansa kestääkin muutaman vuoden parin kuukauden sijasta ja näemme vasta silloin.
Sanoin ikävöiväni ja hän havahtui, hänen silmissään loisti ja kysyi: Ikävöitkö?
Kun lähdin Suomeen, hyvästelin hänet itkuisin silmin ja hän oli vaisu.
Suomessa oleva aika on tehnyt minut hulluksi, kun mietin vain häntä enkä viestittele hänelle jatkuvasti, vaikka mieli tekisi. Olen yrittänyt pitää keskustelut maanläheisinä. Kerran laittoi viestittelytauon jälkeen: Pidän sinusta.
Pitäisikö minun avautua vielä tunteistani, vai jatkaa arkisella linjalla, hän kuitenkin vastailee kysymyksiini ja kyselee minultakin kuulumisia...
Onko hän itsekin sekaisin, mitä on lyhyessä ajassa tapahtunut, vai haluaa, että unohdan hänet? Vai kenties pelkää, että löydän toisen ennenkuin palaa Suomeen...
Tilanne raastaa minua päivittäin, sillä hän tuntuu löydöltä, oikealta sielunkumppanilta, joka antaa omaa tilaa tarpeeksi... Onko kenelläkään kokemusta kauriin sielunelämästä? Tai ollut vastaavissa tilanteissa?
Itse olen siis rapu ja hän kauris. Venus ja mars ovat vastamerkeissä, minulla neitsyessä molemmat, hänellä kaloissa molemmat, kuu minulla skorpionissa ja hänellä kauriissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hmm tuntuu tosi tutulle mutta minä olen jousimies-skorpioni ja hän kauris-jousimies joten molemmat tarvitsimme omaa tilaa ja räjähtäessämme hyvinkin tulisia.
Suhde kesti noin kolme ja puoli kuukauta.
Mutta ensimmäisesn ison riidan jälkeen minun tunteeni viilenivät hänenkin tunteensa viilenivät mutta vähän hitaamin kuin minun.
Kun olin itse tehnyt päätöksen jatkaa vaikka mikään ei tunnukkaan samalta ja aina kun itkin puhelimessa hän sanoi ethän sä kulta jätä mua olisi monta kertaa tehnyt miele sano kyllä jätän mutta päätin antaa suhteen kestää niin kauan kunnes hän tajuaa pistää poikki sillä en halunnut satuttaa häntä enempää.
Suhteemme oli muutenkin tunne kuohuja täynnä ja valheita täynnä ja riitoja ja erimielisyyksiä joten ei ihme. Nyt olen itse taas samassa tilanteessa missä olin kun ekan kerran tavattiin.
Tiedämme että olemme salaa toistemme ihastus mutta olemme molemmat liian ujoja alottamaan suhdetta uudelta pohjalta ja aina kun olen ollut noi 2 viikkoa soittamasta hälle niin tavatessa se juttu sitten taas irtoaa ja alkaa mies käyttäytyä ihan samalla tavalla kuin ekana seurustelu viikolla joka aina minua häiritsee silä tiedän ettemme voi palata yhteen sillä tiedänme että mitä siitä seuraa .Hirveää huutoa, itkua, hammastenkiristystä ja valheita.