tässä taustatietoja minusta:
- en uskalla sanoa ääneen isossa ihmisryhmässä omia mielipiteitä pelkään,että joku suuttuu minun mielipiteistäni . Aina kuuntelen vieressä muiden mielipiteitä isoissa ryhmissä. mutta en koskaan avaa suutani tai en saa suu vuoroa,kun muut sosiaaliset ihmiset puhuvat taukoamatta antamatta suuvuoroa toisille.
- En uskalla heittää huumoria uusien ihmisten kanssa koska pelkään,että kukaan ei naura huumorilleni tai loukkaantuu siitä.
- Minun on vaikea kertoa uusille ihmisille elämästäni esim työpaikalla työkavereiden kesken.
- Hermostun jos joudun esittämään jotain ahdistun ja käteni hikoavat.
Vihaan esiintymistä
- Minun on hyvin vaikea luoda uusia ystävyys ja ihmissuhteita.
- Minua ahdistavat ihmiset jotka ovat kokoajan äänessä ja hirveän puheliaita.
- en uskalla sanoa ääneen isossa ihmisryhmässä omia mielipiteitä pelkään,että joku suuttuu minun mielipiteistäni . Aina kuuntelen vieressä muiden mielipiteitä isoissa ryhmissä. mutta en koskaan avaa suutani tai en saa suu vuoroa,kun muut sosiaaliset ihmiset puhuvat taukoamatta antamatta suuvuoroa toisille.
- En uskalla heittää huumoria uusien ihmisten kanssa koska pelkään,että kukaan ei naura huumorilleni tai loukkaantuu siitä.
- Minun on vaikea kertoa uusille ihmisille elämästäni esim työpaikalla työkavereiden kesken.
- Hermostun jos joudun esittämään jotain ahdistun ja käteni hikoavat.
Vihaan esiintymistä
- Minun on hyvin vaikea luoda uusia ystävyys ja ihmissuhteita.
- Minua ahdistavat ihmiset jotka ovat kokoajan äänessä ja hirveän puheliaita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Esim. hahmottamalla noiden reaktioittesi oikeat mittasuhteet:
- Toisen mielipiteestä "suuttuminen" kertoo vain suuttujan alhaisesta provosoitumiskynnyksestä tai vahvistuneesta oikeassa olemisen tarpeesta. Syy siihen "suuttumiseen" ei siis ole sinun. Kovin pahasti vastaan sanovalle voi aina näpäyttää takaisin, että ilkeä ei tarvi olla.
- Huumorintaju on ihmisillä joskus erilainen, mutta siitäkin huolimatta on lupa vitsailla. :) Huumorista loukkaantuminen herättää totta kai kysymyksiä ja ne pitää uskaltaa kysyä. "Enkai mä loukannut sua?" on hyvä herätys joka vaatii myös vastauksen.
- Työkavereille voi kertoayksityiselämästään sen mitä itse haluaa. Kysymyksiin voi myös vamistautua miettimällä etukäteen mitä niihin vastaa. Siten selviää ekasta "tentistä" ja myöhemmin voi valita itse ne ihmiset joille kertoo enemmän.
- Esiintymispelko johtuu aina omista negatiivisista ajatuksista ja kuvitelmista. Ne voi muuttaa koska vaan ja toteuttaa käytännössä heti kun saa tilaisuuden esiintyä. Itseään ei pidä lannistaa, vaan kannustaa ja tsempata!
Yleensä peätään takeltelua, punastelua ym. joka osoittaa vain sen, että huomio on kiinnittynyt kaikkeen muuhun PAITSI asiaan josta puhuu. Ihan järjetöntä, eiks vaan?
Esiintymistä voi harjoitella himassa vaikka päivittäin ja miettiä millaista esiintyjää haluaa itse kuunnella. Esim. painottamalla sanoja jotka ovat oleellisia, kiinnittää heti kuulijan huomion itse asiaan, pois puhujasta, jne.
- Ihmissuhteet vaativat vuorovaikutusta ja ystävyys toisen ihmisen tarvitsemista. Tutustuminen alkaa harmittomien kysymysten heittelyllä, vastaamisella ja kuuntelemisella. Ystävyydeksi se muuttuu kun aletaan soitella ja tapailla säännöllisemmin, jutella laajemmista aiheista, jne.
Porukassa on vaikea tutustua, koska täytyy reagoida liian isoon määrään ihmisiä. Siispä kun vähentää porukkaa syntyy myös tiiviimpää kanssakäymistä.
- Puheliaiden ihmisten kanssa kaksi ollessa sinun olisi mahdollista oppia sosiaalisia taitoja, kunhan vastaat heille etkä ota enää passiivisen kuuntelijan ja päännyökyttäjän roolia niin kuin ryhmässä.
Epävarmuudesta ja peloista pääsee eroon kun kannustaa itseään positiivisilla ajatuksilla ja ymmärtää toisten ihmisten erilaisuutta, eikä vain tuomitse sitä.