Pakko tunnustaa - olen lyönyt miestäni. Olenko ainut? Myönsin asian itselleni vasta kun luin aiheesta artikkelin http://iltamakasiini.fi/tasta-puhutaan-kun-nainen-lyo/#more-667
Viimeisestä kerrasta on jo vuosia aikaa. Meillä oli joku kriisi silloin, epäilin miestäni uskottomuudesta ja raivopäissäni kävin hänen kimppuun usemman kerran. Pari kertaa löin silmän mustaksi. Mies ei ole koskaan tehnyt rikosilmoa, eikä lyönyt takaisin. Sanoi vain ettei ole mikään naistenhakkaaja. Joka kerran jälkeen tönäisi sängylle aika kovaa - siihen ne tilanteet yleensä loppu.
Nyt vasta kun luin tuon artikkelin aloin miettiä omaa käytöstäni, että mistä lie se lyöminen kumpusi? Onko muita naisia, jotka joskus tempasseet miestään?
Viimeisestä kerrasta on jo vuosia aikaa. Meillä oli joku kriisi silloin, epäilin miestäni uskottomuudesta ja raivopäissäni kävin hänen kimppuun usemman kerran. Pari kertaa löin silmän mustaksi. Mies ei ole koskaan tehnyt rikosilmoa, eikä lyönyt takaisin. Sanoi vain ettei ole mikään naistenhakkaaja. Joka kerran jälkeen tönäisi sängylle aika kovaa - siihen ne tilanteet yleensä loppu.
Nyt vasta kun luin tuon artikkelin aloin miettiä omaa käytöstäni, että mistä lie se lyöminen kumpusi? Onko muita naisia, jotka joskus tempasseet miestään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Fyysinen väkivalta kielii kyvyttömyydestä käsitellä negatiivisia tunteita. Lähin vuorovaikutussuhde on yleensä se tunteiden purkamisen kanava, joka otetaan ensin käyttöön.
Väkivallan ehkäisemiseksi tulisi siksi treenata muitakin purkautumiskanavia, jotta olisi mistä valita seuraavan kerran kun ns. "kiehahtaa".
Fyysinen väkivalta on siis myös hälyttävä merkki siitä, miten rajalliset yksilön kommunikoinnin keinot ovat silloin, kun tunteet ottavat vallan.
Niin se just...oli niin raivon vallassa, ettei löytänyt sanoja sille raivolle, vaan piti laittaa nyrkit soimaan.
Mies oli laittanut seuranhakuilmoja nettiin ja jäi niistä kiinni. Siinä oli tarpeeksi mulle että alkoi keittää...
Onneksi päästiin siitä yli ja se tajus et ei voi pelaa treffipelejä mun selän takana. oltiin kyllä aika nuoria sillon. Ehkä se oli joku kasvuprosessi molemmille.
Pelottaa vaan et mitä jos tulee uudestaan joku vastaava tilanne...poksahtaako taas? Pitäsköhän mun käydä juttelee jossain kuitenkin? Mun äiti oli meitä lapsia kohtaan väkivaltainen, kun oltiin pieniä. En oo koskaan käsitellyt sitä missään.
On täysin ymmärrettävää hakea muuta seuraa kun toinen on pimeä. Eli syy siihenkin johtui itseasiasissa sinusta itsestäsi.
Mäkin oon kerran läppässy avokämmenellä, hermostuin vaan ihan naurettavasta syystä ja se vaan tapahtu. Säikähdin kyllä itekki sen verran ettei oo toistunu. Tapauksesta on aikaa 7 tai 8 vuotta.
olisi ollut vain ja ainoastaan kohtuullista että olisi lyönyt sinua takaisin, tosin sitten sinä olisit soittanut itkien poliisit, vaikka itse olit se ensimmäinen lyöjä, eikö niin?
Mitenkä tilanne olisi jos miehesi olisi vetänyt sinulta silmän mustaksi kostoksi. Sinä varmaan olisit lähtenyt tai soittanut poliisit. Tämä osoitti että mies on sinua parempi ihminen ja et ansaitse häntä senkin väkivaltainen biatch. Vai oletko vain mielisairas kun et pysty hillitsemään tunteitasi ja mikään pms ei ole mikään syy!