Iltalehti otsikoi: "Väitös:Opettaja ei huomaa kiusaamista"

Aineenopettajien sitä voi melko mahdotonta huomata jos oppilaan näkee kerran pari viikossa 45 min ajan 30 muun oppilaan kanssa pulpeteissaan istumassa.

Ei kaikki kiusaaminen ole selvää nimittelyä, voi olla tosi vaikea hahmottaa, ketä kiusataan (=väheksytään) porukassa. Eikä opettaja voi olla kärpäsenä katossa joka tilanteessa.

Mitä vähemmän opettaja puuttuu kiusaamiseen, sitä nopeammin kiusattu oppii jotakin todellisesta maailmasta. Ja koulussahan on tarkoitus oppia.

Kyllä opettaja ainakin silloin huomaa kiusaamisen kun on itse se kiusaaja.
Ai niin, mutta siitähän tietysti pitää vaieta, sehän on tabu aihe.
Totuus kuitenkin on, etteivät läheskään kaikki kiusaajat lopeta harrastustaan aikuistuttuaan, vaan jatkavat työpaikkakiusaajina, ja osa on tietysti ammatiltaan opettajia. Opettajatkin on vain ihmisiä, eikä mitään pyhimyksiä, niinkuin hölmöt luulevat.

Lisäksi monet opettajat ovat herkkäuskoisia uskomaan mitä joku sanoo, joten heitä käytetään sumeilematta kiusaamisen välikappaleina, eli oppilaat saavat perättömillä väitteillään opettajan kiusaamaan valittua uhria. Tämä onnistuu varsinkin tytöiltä naisvaltaisessa opettajakunnassa aivan liian helposti ilman kiinnijäämisen riskiä.
Varsinkaan tätä kiusaamisen yleistä muotoa opettajat eivät tunnista tai edes myönnä olevan olemassa läheskään todellisuutta vastaavassa määrin.
Asiaan auttaisi vain opettajien pakollinen koulutus juridiikan perusteisiin, jotta oppisivat puolueettoman tutkinnan ja oikeudenkäytön perusperiaatteet.