Automerkki?

Eiköhän miettiminen olisi sinulle enemmän ajankohtaista??

Esimerkiksi kirjoitus "Mikä merkki on?"[2] valaisee tätä semiotiikan ja fenomenologian yhteyttä. Merkin kolme komponenttia ovat:

Merkki eli representamen
Objekti eli merkin viittaamisen kohde tai referentti
Interpretantti eli tulkinnos tai tulkitsin eli merkitys, joka merkistä syntyy, joka on niin ikään merkki.

Peircen kolmijako edellyttää, että kahden merkin välillä on aina kolmas merkki. Kahden merkin välisen suhteen todellista luonnetta kuvataan kolmannella merkillä; ilman sitä merkkien yhteys jää sattuman tai samankaltaisuuden varaan.

Peircen tunnetuin merkkejä koskeva jaottelu erottelee kolme erilaista tapaa, joilla merkit voivat viitata objektiinsa.

Ikoni (kuva) muistuttaa kohdettaan, esimerkiksi maalaus muistuttaa maalattua henkilöä ja viittaa täten sisältönsä puolesta häneen.
Indeksi (osoitin) on merkki, jolla on selkeä kausaalinen yhteys kohteeseensa. Esimerkiksi savu toimii tulen merkkinä, koska ihmiset käsittävät savun ainoaksi syyksi tulen.
Symboli (tunnus) on konventionaalinen merkki, jonka viittaus kohteeseensa perustuu sopimukseen. Sanat, kuten tiettyyn rajaan asti myös matemaattiset symbolit, ovat täysin sopimuksenvaraisia. Esimerkiksi sana voikukka ei viittaa ulkonäkönsä puolesta mitenkään voikukkiin, eikä sanalla sinällään ole mitään kausaalista yhteyttä voikukkaan, joten sen viittaus voi perustua vain ihmisten keskinäiseen sopimukseen.

Näiden lisäksi Peirce erotteli jaotteli merkit sen mukaan, mikä on niiden suhde representaminiin ja interpretanttiin. Myös nämä jaottelut ovat kolmiososaisia. Suhteessa merkitsijään itseensä jaottelu on: qualisign (laatumerkki), sinsign (yksmerkki) ja legisign (ohjamerkki). Qualisign on kvaliteetti, joka toimii merkitsijänä (vaikkapa punaisuus), sinsign taas jokin todellisuuden kohde (esimerkiksi punainen tomaatti), joka toimiin merkitsijänä, ja legisign taas laki tai sääntö (vaikkapa propositio, että kaikki tomaatit ovat punaisia), joka toimii merkkinä.

Suhteessa interpretanttiinsa Peirce puhui rhemasta tai sumisignista (vastaa predikaattia), dicisignista tai dicentistä (propositiosta) ja argumentista tai suandisgnista. [3]

Nämä kolme jaottelua, joista tunnettu jako ikoniin, indeksiin ja symboliin on keskeisin, mahdollistava Peircen mukaan merkkien yksityskohtaisen luokittelun.[4]


http://fi.wikipedia.org/wiki/Semiotiikka