Eli olen siis hoitoalalla ja sain opiskelijan ohjattavaksi. Tosi mielellään rupesin hommaan, tykkään ohjata ja minun mielestä opiskelija harvoin on rasite - päinvastoin. Nyt kuitenkin meni sormi suuhun heti ekan viikon jälkeen. Sanoin ekana päivänä että "kuljet nyt mun perässä näihin hommiin". Ei ole kertaakaan lähtenyt automaattisesti mun perään kun olen lähtenyt tekemään jotain, muutaman kerran olen erikseen sanonu et tulehan nyt. Sitten tämmöinen peruskuvio hoitoalalla: hän ei esittäytynyt asiakkaille (meillä samat joka päivä), ei tervehdi heitä (esim. aamuisin ei sano huomenta). Opettajan käydessä sanoin että asiakkaille täytyy jutella vaikka he ei puhukaan takaisin. Sitten jos pyydän hänet seuraamaan jotain hoitotilannetta niin hän jää aina asiakkaan huoneen ovelle, ei tule viereeni seuraamaan tilannetta - ainiin, paitsi jos erikseen sanon että alahan tulla. Toisaalta jos pyydän tekemään jotain niin hän varmasti tekee sen, oma-alotteisuutta en ole ekalla viikolla odottanut. Mutta nuo perusjutut!
Miten saisin sanottua hänelle suoraan palautetta? Oon tosi huono antamaan kritiikkiä, kun aikoinaan mulle ei ole palautteita annettu kovin nätisti... En halua loukata tai sanoa pahasti. Vinkkejä kiitos
Miten saisin sanottua hänelle suoraan palautetta? Oon tosi huono antamaan kritiikkiä, kun aikoinaan mulle ei ole palautteita annettu kovin nätisti... En halua loukata tai sanoa pahasti. Vinkkejä kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä oli puhetta koulussa tuon tyylisistä asioita..pian alkaa näet eka työssä oppiminen..jos ei osaa itse antaa palautetta niin puhut asiasta joko osastonhoitajalle tms ylemmälle tai sitten otat yhteyttä hänen opettajaan joka voisi asiasta puhua..tai kirjallisena jostain kaivat näitä juttuja ja kerrot että voisi tällaisia asioita käydä läpi ja opetella..tulevaa näyttöä huomioon ottaen
Voisitko sanoa harjoittelijalle, että meillä on tapana tervehtiä. Asiakkaamme odottavat sitä ja annat itsestäsi hyvän vaikutelman, kun tervehdit.
Siis eihän tässä nyt edes olisi kritiikkiä vaan tavallista harjoittelijan ohjausta.
Onko harjoittelu vielä menossa? Miten opiskelijasi on edistynyt, onko tullut oma-aloitteisemmaksi, entä omaksunut noita kohteliaita käyttäytymistapoja, kuten tervehtiminen? Onko kyseessä opiskelijan ensimmäinen/ensimmäisiä harjoitteluita? Olen itse kohta valmistumassa sairaanhoitajajaksi, mutta muistan vieläkin hyvin sen ensimmäisen harjoittelun lähihoitajakoulussa 16 vuotiaana päiväkodissa, ei ollut oikein käsitystä miten työelämässä toimitaan. Nyt kyllä naurattaa, että en tosiaan tajunnut edes tervehtiä ketään, kun paikalle tulin, hiippailin vaan sisälle ja tuolille istumaan! Mutta onneksi oli kannustava ohjaaja ja kehityin aloitustilanteesta huimasta ja sain lopulta kiitettävän, vaikka nyt en edes itse kiitettävää itselleni antaisi, toisaalta lähtötilanne oli kyllä mitä oli..
Eli tosiaan kannatan suoraan opiskelijalle puhumista, ihan noista käytöstavoista lähtien, sillä harjoitteluissa myös opitaan niitä työelämässä toimimisen taitoja, joita ei välttämättä juurikaan alkujaan vielä ole, riippuen tietenkin missä vaiheessa opintoja opiskelija on. Muista aina kehua myös jostain, positiivinen palaute rohkaisee kummasti! Esim. kehu ensin, että hyvin osaat tehdä kun pyydetään tekemään, jatkossa vaan reippaasti seuraat mukana, vaikka en aina hoksaisi pyytää ja oma-aloitteisuutta lisäät jne. :) Voithan myös kysellä, mitä opiskelijasi ajattelee harjoittelupaikastaan nyt, yrittää ehkä selvittää, kuinka kiinnostunut opiskelija on ja esim. mitä arvosanaa haluaa saada...