Mulla on tässä projekti menossa, missä tutustun mahdollisimman moneen kirjailijaan ja ekana tässä nyt kekkkasin tämän suomalaisen erittäin laadukkaan scifikirjailijan Risto Isomäen. Hänen kirjansa ovat eräänlaisia ekologisia scifikirjoja. Isomäki on ympäristöaktivisti ja tiedetoimittaja ja usein hänen kirjoissaan esiintyvätkin teemat ympäristön saastumisesta ja mahdollisista seuraamuksista Maalle. Tarinat ovat myös erittäin realistisia verrattuna moneen muuhun kirjailijan tuotoksiin ja siksi erottuvat edukseen.
Herääminen on minusta Isomäen paras kirja tähän mennessä lukemistani hänen kirjoistaan (Kristalliruusu (1991), Gilgameshin Tappio (1994), Pimeän Pilven Ritarit (1997)). Juonesta voisi sanoa sen verran, että Maapallolla kasvihuoneilmiö / ilmastonlämpeneminen ovat räjähtämässä käsiin ja katastrofaaliset seuraamukset ovat lähellä. Kunnes apua tuleekin yllättävästä lähteestä. Kirjassa selviää myös Kuun "todellinen" funktio jne jne...
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Erittäin mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu kirja.
Seuraavana olisi vuorossa Isomäen kirja: Jumalan pikkusormi (2009). Jos löydän kirjastosta, niin loputkin hänen kirjansa tulen lukemaan: Sarasvatin Hiekkaa (2005), Litium 6 (2007) ja Con Rit (2011).
Herääminen on minusta Isomäen paras kirja tähän mennessä lukemistani hänen kirjoistaan (Kristalliruusu (1991), Gilgameshin Tappio (1994), Pimeän Pilven Ritarit (1997)). Juonesta voisi sanoa sen verran, että Maapallolla kasvihuoneilmiö / ilmastonlämpeneminen ovat räjähtämässä käsiin ja katastrofaaliset seuraamukset ovat lähellä. Kunnes apua tuleekin yllättävästä lähteestä. Kirjassa selviää myös Kuun "todellinen" funktio jne jne...
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Erittäin mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu kirja.
Seuraavana olisi vuorossa Isomäen kirja: Jumalan pikkusormi (2009). Jos löydän kirjastosta, niin loputkin hänen kirjansa tulen lukemaan: Sarasvatin Hiekkaa (2005), Litium 6 (2007) ja Con Rit (2011).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno kirjailija, itse en pidä itseäni varsinaisena ekoihmisenä, mutta Isomäen tyyli kyllä puree.
Isomäki on vahvimmillaan noissa syy- ja seurauslogiikoissaan. Luin juuri sen merikäärmekirjan ja kolmen sivun välein piti laukata netissä etsimässä lisätietoa. Ne ihmissuhdekuviot eivät ole selvästikään vuosien pohdintojen tulosta. Ihailen Isomäkeä valtavasti.
Jos pidätte puista ja törmäätte jossain Isomäen Puukirjaan (joka ei ole romaani, vaan tietokirja keveällä otteella) vilkuilkaa läpi. Se on ihana!