Monissa työpaikoissa korostetaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Itse olen kyllä mukava, ystävällinen ja kohtelias työntekijä, mutta sosiaaliset tilanteet jännittävät, jopa soittaminen. Pystyn kyllä siihen, mutta varsinkin alussa minulta menee aikaa oppia uutta, kirjoitan paperille sanomiset jos soitan jonnekin jne. Pyrin kuitenkin olemaan reipas ja small talk -taidot ovat kunnossa, mutta kovin karismaattista ja puheliasta ei minusta saa. Myös huumorintajua löytyy ja pidän ihmisistä.
Kannattaako minun kuitenkaan hakea töitä paikasta, jossa tälläiset taidot korostuvat vai pitääkö mennä sinne taloushallinnon puolelle numeroita pyörittelemään?
Kannattaako minun kuitenkaan hakea töitä paikasta, jossa tälläiset taidot korostuvat vai pitääkö mennä sinne taloushallinnon puolelle numeroita pyörittelemään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rohkeasti vaan yrittämään! Ethän voi koskaan tietää varmaksi, ellei yritä..? Taidot kehittyy työtä tehdessä, heti aluksi et voikkaan olla mikään ammattilainen kaikessa. Tsemppiä vaan yritykseen ja kokemuksia keräämään :)
Jos kuitenkin pidät työstäsi asiakaspalvelussa, niin kokemuksen myötä tekemiseen tulee varmuutta ja rentoutta. Ei suuna päänä paahtava asiakaspalvelija suinkaan ole mielestäni ihanteellinen asiakkaan näkökulmasta. Hyvän asiakaspalvelijan ehkäpä tärkein ominaisuus on taito kuunnella ja ymmärtää kuulemansa. Minusta tuota ulospäinsuuntautumista korostetaan ihan liikaa. Sinähän tuntuisit olevan mitä mainioin asiakaspalvelutehtävissä, pidät ihmisitä, olet ystävällinen ja kohtelias ja huumorintajukin ominaisuuksistasi löytyy. Kun työtehtävät ja mahdolliset tuotteet tulevat tutuiksi, niin epäarmuuskin hellittää. Ketäpä ei uusi työ ensin jännitä, ketä enemmän, ketä vähemmän. Kuten sanottu on, kukaan ei ole seppä syntyessään. Toivotan sinulle onnea ja rohkeutta hakeutua sellaiseen työhön joka tuntuu sinusta itsestäsi mielekkäältä ja omalta.
Tässä työssä saat hyvää kokemusta asiakaspalvelusta
http://goldenstore.weebly.com/tyoumlpaikat.html
ite en ole ns vapaalla millään tavalla sosiaalinen, en pidä paikoista missä on paljon ihmisiä, en osaa keskustella tuntemattomien kanssa pahemmin kun olen vapaalla. muttta jotenkin töissä, myyjänä, olen kuin eri ihminen, tykkään jutella ihmisten kanssa ja muutenkin olla ihmisten kanssa tekemisissä. töissä en ahdistu vaikka olisi kilometri jonoa ja kauhea kiire ja ruuhka, pidän siitä. mutta vapaa-ajalla, en halua mennä edes elokuvateatteriin koska ahdistun siitä ihmismäärästä, sama jos menen baariin, niin ahdistun jos siellä on paljon porukkaa, joten suosin lähibaareja, joissa ei niin täyttä ole koskaan.
itse olen ainakin eri ihminen töissä kuin vapaalla, en tiedä mistä johtuu, mutta ei haittaa :) joten voi olla jos sinäkin olet vapaalla kovin ujo ja epävarma tms niin voit olla töissä täysin päivänvastainen :)
Itsekin olen perusluonteeltani ujo ja yksin viihtyvä. Silti olen työskennellyt asiakaspalvelun parissa. Alussa kun ei osannut vielä, punastelin tuon tuostakin kun tein pieniä mokia (onneksi asiakkaat ymmärsivät kun kerroin vasta opettelevani).
Töissä minusta kuoriutuu tavallaan "työminä", jonka housuissa olen sosiaalisempi kuin vapaa-ajalla. Ikäänkuin pukeutuisi naamioon työpäivän ajaksi. Rutiinin myötä myös helpottuu asiakkaiden kohtaaminen kun tietää itse osaavansa hoitaa monenlaiset tilanteet.
Niin, ja itse asiakkaana en pidä "suuhun tunkevista" ylitsevuotavan ulospäinsuuntautuneista myyjistä ym. Rauhallinen ja myönteinen asiallisuus on valttia.
Suosittelen puhelinhaastattelijan työtä (ei ole siis myyntiä, eikä kotikäyntejä) esim. Tilastokeskuksessa. Uusia haastattelijoita haetaan yleensä vastaavissa gallup-paikoissa koko ajan. Menin sinne itse haastattelijaksi sillä halusin parantaa sosiaalisia taitojani työelämässä ja bling, kahden viikon aktiivisen työskentelyn jälkeen huomasin päässeeni eroon jännityksestä joka häiritsi toisinaan jutellessa vieraille ihmisille (ja vieraiden ihmisten kuunnellessa vieressä). Siispä suosittelen kehittämään taitoja jonkun vastaavan työn parissa.