Onko sinulla todettu aikuisena hyvätasoinen autismi? Itse vasta tämmöiseen törmäsin ja hyvä niin, ymmärrän omaa asioiden tutkimisen tarvetta, nopeaa oppimista sekä kokonaisuuksien vinhaa hahmottamistaitoani nyt paremmin. Olen myös vuosia kummastellut kun muut eivät vain tunnu tajuavan asioita muutoin kuin hyvin hitaasti. Viihdyn hyvin itsekseni ja sellainen sisällyksetön höpöttely turhauttaa vahvasti. Tämä oma kummallisuuteni nimenomaan vuorovaikutustilanteissa sai vihdoinkin selityksen...itse siis joudun paljon kokemaan tressiä kun ihmiset ovat puhuessaan kovin epäloogisia minusta ja heitä on vain jaksettava kuunnella, mutta kyse onkin omasta aistiherkkyydestä sekä tavasta ajatella sekä kommunikoida. Onneksi handlaan nämä asiat nyt jo paremmin kuin mitä lapsena, tuolloin lopetin puhumisen ja vain oleilin taustalla ja ihmettelin kuinka muut jaksavat höpötellä tyhjänpäiväisyyksiä. Onneksi pystyin ystävystymään, vaikkakin yhteen ystävään aina kerrallaan sillä en osannut olla suuressa porukassa väsymättä ja tuntematta surua, tämäkin on iän myötä korjaantunut, koska itsetuntemus sekä omat sosiaalisettaidot ovat petraantuneet vanhetessa. Vanhempani olivat etäisiä, he eivät vain tajunneet minua, emmekä osanneet kommunikoida oikein ollenkaan. Nyt he ovat kertoneet minun heijanneen itseäni pienenä sekä yksinäisestä olemisestani ja kuinka tuijottelin mielelläni mm. lumisadetta, muurahaisia ynm. Pohdinkin nyt, että kuinkahan monta aikuista mahtaa olla jotka yhtälailla miettivät itsen ja muiden kanssa kokemaansa kommunikoinnin vaikeutta ymmärtämättä, että kyse onkin hyvätasoisesta autismista.
Aikuisena todettu hyvätasoinen autismi
:)
3610337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä on. Silloin kun kävin tutkituttamassa itseni ammattitaitoisella neuropsykiatrilla, tarvittiin kaikkien sukulaisten allekirjoitukset papereihin, joiden perusteella kartoitettiin millainen olin ollut lapsena ja miten missäkin tilanteessa käyttäydyin.
Esim.
Sukujuhlissa, joihin osallistui kymmeniä ihmisiä, pakenin aina toiseen huoneeseen isoäitini rottweilereiden kanssa koska en voinut sietää melua enkä ihmisiä ympärilläni.
Jo 2-vuotiaana, silloin, kun äitini vei minut lastentarhaan josta ei oltu minulle etukäteen kerrottu mitään ja paikka muutenkin oli täysin vieras päätin lopettaa puhumisen kokonaan. Tällöin päätin, etten koskaan enää tahtoisi olla yhdenkään ihmisen kanssa missään tekemisissä.
t.Aspergerinfo / von Wendt
ps. pukemisen kanssa oli myös ongelmia koska äiti ei koskaan ymmärtänyt miksi jokainen sauma vaatteissa tuntui ikävältä eikä sitä miksi vaatteet oli puettava päälle niin etteivät ne olisi aiheuttaneet jotenkin väärin tai hätäisesti kiireessä puettuina ongelmia kiertyessään ikävästi jalkojen tai käsien ympärille
ps2. pehmot joita oli noin 20 kpl oli aseteltava nukkumaan mentäessä riviin tyynyn ympärille turvallisuussyistä joskin siitäkin huolimatta piti heräillä keskellä yötä ja käydä kysymässä äidiltä montako tuntia vielä voin nukkua ennen aamua koska olin jo silloin hyvin väsynyt kaikkeen
ps3.anoreksiasta ja bulimiasta sekä suolisto-ongelmista diagnoosit myös parinkymmenen vuoden takaa
http://www.youtube.com/watch?v=36oniOpsvPo&feature=related
ps4. viitelyarpia käsivarsissa..pohjalta löytyy kuitenkin hyvin vahva psyyke, johon ei lääkityksiä tarvita ja mihin terapiat eivät auta
Epäilen,mahdatko muistaa 2,n vuoden iässä tapahtumia noin selvästi?
:) Onko sinullakin korostunut tarve olla rehellinen sekä oikeudenmukainen? Itselläni on myös vahva empatia, pidän rehellisistä ja aidoista ihmisistä kun joku on sosiaalisesti epärehti tulen surulliseksi, aiemmin pelkäsin tällaisia ihmisiä, mutta nyt jo pystyn heitäkin jo ymmärtämään. Oman itsetuntemukseni kasvaessa olen tullut jo onnelliseksi sekä kykenen hyväksymään tämän omanlaisuutenikin, jos joku ei ymmärrä minua ei se haittaa.
-___________-' Eh???????????
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Katsos vain tuota hymiöiden määrää, ei riitä edes suomifoorumin 400x600 pix näyttö siihen vaikka olisi ensin käyty ohjauspaneelin asetuksista säätämässä näytön SONY CPG G 400P virkistystaajuudeksi 75 MhZ
Kauniita unia kaikille ja kiitos mukavasta seurasta.
Aloitus on todella paskamainen hymiöineen. Tuosta on hyvin nähtävissä kuinka Asperger-henkilöitä halveksutaan vielä tänäkiin päivänä yhteiskunnassamme.
Aspergeriin liittyvä oireisto ei lievenny vanhemmiten, päinvastoin joten fuck you aloitukselle.
**** you
=
F-U-C-K Y-O-U
http://www.youtube.com/watch?v=36oniOpsvPo&feature=related
Hyvätasoisessa autismissa kyllä pystyt muuttumaan, tämä vaatii paljon työtä, psykoanalyysissä itsetuntemuksen kasvaessa kykenet hallitsemaan paremmin loogista ajatteluasi ja yhä enemmän saamaan kosketusta tunnepuoleesi, mikä auttaa rikkomaan "kuplaa" joka sinut eristää ulkopuolisesta maailmasta. Viha, suru ja turhautuminen vähenee kun ymmärrät mikä on sinua ja mikä toista ihmistä. Ihmiset vain ovat erillaisia, kaikki eivät ole loogisesti kovin vahvoilla eivätkä edes hallitse tunteitaan...sinun on muututtava, sinun on opittava hallitsemaan sekä tunteesi, että vahva looginen ajattelusi. Suru ja turhautuminen vähenee ja yhä enenevässä määrin koet onnellisuutta. Saat enemmän yhteyttä läheisiisi ja tämän myötä enemmän onnistumisen kokemuksia kanssakäymisessä. Täydellistä ymmärtämistä ei voi saada osakseen, mutta se, että tajuat itse itseäsi tuntuu ihanalta. Älä syytä toisia vaan tee töitä itsesi kanssa. Töissä olo ja opiskeleminenkin onnistuu paremmin kun osaat kunnolla nauttia nopeasta kyvystäsi oppia ja hallita kokonaisuuksia. Harrastuksenasi voit opetella vaikka kieliä, jotka nekin opit vaivatta kun tajuat taitosi. Voimme siis joko nauttia taidoistamme tai sitten vain vihata maailmaa ja pysyä yksinämme vaitonaisuuden kuplassamme.
erillaisia=erilaisia
Terapia ei paranna autismin aiheuttavaa "neurobiologista" vammaa, mutta terapiassa tuon vamman kanssa voi oppia elämään paremmin kuin ilman terapiaa.
Höpö höpö. Mä en ole ainakaan oppinut terapiassa muuta kuin itsetuntemusta mutta autismini kanssa elämissessä se ei auttanut tippaakaan; päinvastoin, pahensi vain oireita.
Vika on yhteiskunnassa ja päättäjissä, joiden on nähtävästi hyvin vaikea ymmärtää, mitä autismi on.
Siksipä mm.
->
http://aspergerinfo.foorumi.org/viewtopic.php?f=76&t=66#p122
http://aspergerinfo.foorumi.org/viewforum.php?f=86
Ok, harmi että sinua psykoterapia ei auttanut. Psykoanalyysihän ei ole sama asia kuin psykoterapia. Otantaa emme tässä saa aikaiseksi, mutta itse olen kovasti helpottunut sekä onnellinen työstä jonka jaksoin analyysissä tehdä sekä hyvin kiitollinen taidokkaalle analyytikolleni. Koetan vain kertoa omasta kokemuksestani, jotta joku toinenkin ehkä näin onnistuisi itseään auttamaan, mutta tuolloin on oltava sinnikäs sekä hyväksyttävä ettei muutos tapahdu hetkessä.........:)
Psykoanalyysi on aika huono terapiamuoto lievään autismiin, mutta toiminee joillakin. Parempi on kognitiivinen psykoterapia, jos vain on taitava ja asiaansa upputunut terapeutti (mieluummin myös psykiatri).
Psykoanalyysi=psykoterapiamuoto.
Kognitiivinen ei yllä juuri sinne mikä auttaa, eli syvään ja aitoon itsetuntemukseen. Psykoanalyysissä juuri se omatahtisuus/aito suhteessaolo ilman "jo tehtyjä skeemotuksia ja tehtäviä" antaa vihdoinkin mahdollisuuden sisäisesti oivaltaa itsen...siinä se. Jos tahdot tätä samaa sisällyksetöntä hömppää mitä assina näet päivittäin ihmisten kesken niin silloin kognitiivinen kaikkine etukäteen tehtyine skeemoineen sopii sinulle, mutta jos haluat aidosti sekä rehellisesti tutustua itseesi, yrittämättä tehokkaasti ja suorittamalla saada "itsen syvää tuntemista" aikaan on tuolloin psykoanalyysi ainoa vaihtoehto. Jos tietäisit mitä psykoanalyysi oikeasti on et voisi muuta kuin olla huvittunut kognitiivisesta terapiasta.
Hölön pölön.
Olen käynyt psykoanalyysin (10 v) lävitse, pelkkää rahantuhlausta ja analyytikon puolelta tapahtuvaa aivopesua muuttaa ihmisen persoonaa.
Oma kokemukseni on aivan toisenlainen, en kyllä oikein ymmärrä miksi psykoanalyytikko pyrkisi ketään manipuloimaan tai aivopesemään. Itse en yhtä kauan analyysissä käynyt 4 vuotta oli riittävä aika ja ymmärrys sekä itsetuntemus kasvoi paljon. Minulla ei ole tarve syyttää ketään mistään, olen kykenevä ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani sekä onnellisuudestani...taisin kasvaa aikuiseksi :). Itseä vain voi muuttaa ja tällöin myös moni asia muuttuu hyväksi. Oma asenne vaikuttaa niin moneen asiaan.
Keskuslua käydään Vauvapalstallakin ihan samoista kysymyksistä:
http://www.vauva.fi/keskustelu/1286208/ketju/millaisia_ovat_autistiset_aikuiset
Muurahaiset joo kiehtoi ja ihmisten epäloogiset puheet tuskastuttaa.
Hei! Itselläni on lievä autismi, olen nyt 30v. Diagnoosi lapsena oli .. Olet tyhmä ...eli sitä ei osattu tutkia ja aikuisena vasta diagnoosi todettu. Kouluaikana olin normaalikoulussa, en suostunut silloin muutokseen pienenä tyttönä, että olisin matematiikka ongelmani/ vaikeuden takia siirtynyt erityiskouluun. Muutokset olivat vaikeita. Olin koulukiusattu, luokan tytöt haukkuivat oudoksi ja omalaatuiseksi. Pystyn elämään itsenäistä elämää, töissä olen ja opiskelen uutta tutkintoa. Autistisia piirteitä on rutiinit ja kaavamaiset samat toiminnot toistuvat yhä tänäkin päivänä, joskus ne ottavat päähän mutta... Niihin on tottunut ja olen oppinut elämään itseni kanssa . Viihdyn kotona, en koskaan käy ulkona kapakoissa notkumassa, kännissä ja ketarat ojossa. Tuntuu ajatuskin tyhmältä. Rakkauselämä on neutraalia, en pysty tänä päivänäkään sanoilla osoittamaan miehelleni rakkautta, koska en ymmärrä sanaa enkä yhdistä tunnetta tilanteeseen.
Mukava kuulla lapsuudestasi.
Tosi lievä hyvänlaatuinen autismi. Työ parisuhde opiskelupaikka koulukiusaaminen
Jouduin onnettomuuteen aikuisiällä, olin koomassa 3 kk. Tämän jälkeen sain autismi-diagnoosin, aiemmin joskus 15 v sitten satuin kertomaan terveyskeskuksessa, ettei minulla lapsena ollut kovinkaan montaa ystävää ja että olin aina kiusaamisen kohteena kaikkialla. En ole käynyt missään kuntoutuksessa onnettomuuden jälkeen, vaikka sitä suositeltiin, muttei mikään taho sitä kuitenkaan ollut halukas järjestämään. Olen ollut yhteydessä eri potilasjärjestöihin, missään niissä ei ole osattu ohjata eteenpäin. Onko kohtalonani nyt sitten jäädä puoli-aivo-invalidina oman onneni nojaan koko loppuelämän ajaksi?
Minäkin jouduin yllättäen aivojani vammauttavaan tilanteeseen lukuisin neurologisin oirein (eräänlainen onnettomuus). Myöskin olen joutunut "aivoinvalidina" yksin selviytymään.
Hyvää jatkoa sinulle toivon
kyllä voit olla jäsen kaikissa neurokirjon yhdistyksissä
Entä jos vammastani johtuen ei ole varaa maksaa jäsenmaksuja, voinko hoitaa yhdistyksiin liittymisen sijaan yksin eli itsenäisesti kuntoutukseeni liittyvät asiat?
katsot voin kuvastimeen - niin saat saman tien vastauksen
en tiiä mut epäilen että on ja epäilen että on myös adHD ja erityisherkkä persoona. On mul aika monta diaknoosia eli mielenterveysongelmia koskevat diaknoosit.
ADHD;ta ilmenee suvussa esim.
viihdyn yksin mut esim assiuteen liittyy se että asseja on monneen junnaan mut yhteinen tekijä on se että kuormittua sosiaalisessa tilantteessa esim ja on tietyt erityismielenkiinnon kohtteet ja taipumus rutiineihin ja samaan kaavaan &kaavamaisuus ja joustamattomuus.
tällaiset joustamattomat ihmiset herkästi leimataan jopa hankaliksi ihmisiksi.
jakaa täytyy tätä tietoa joka päivä = sen teen melekein joka päevä että ihmiset tajuais paremmin.
ongelma joillaki ihimisillä on puhdas perusilkeä luonne jolloin ne ei voi hyväksyä koskaan erilaisuutta.
viestin lähettäjä Juha pohjola(erakkohärkä)