Helsingissä ja Kauniaisissa vaaditaan kovimpia tuloja omistusasunnon hankintaan. Omaa yksiötä ei Helsingistä kannata haikailla alle 2 088 euron kuukausiansioilla. Vastaavasti pääkaupungissa sijaitsevan omistuskaksion kuukausilyhennykset edellyttävät vähintään 3 480 euron nettokuukausituloja.
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2012/07/05/nain-paljon-pitaa-tienata-jotta-voi-ostaa-asunnon/201232668/310
=) Ihmettelin miksi monet ovat niin "innoissaan" työn tekemisestä.
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2012/07/05/nain-paljon-pitaa-tienata-jotta-voi-ostaa-asunnon/201232668/310
=) Ihmettelin miksi monet ovat niin "innoissaan" työn tekemisestä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Suomi ja koko Eurooppa tuntuu olevan sillä tiellä, jolla Yhdysvallat on jo vähän pidempään ollut ja joka on Venäjän ja Kiinan kaltaisista maista tuttu asetelma: keskiluokka kutistuu ja yhteiskunta polarisoituu hyvätuloiseksi eliittivähemmistöksi ja köyhimysluokaksi, johon työttömien lisäksi alkaa kuulua myös yhä suurempi osa ns. working poor -työväestöstä, kun elinkustannusten kasvu on moninkertainen tulotason nousuun nähden. Jälkimmäiseen luokkaan kuuluvien motivaatio ymmärrettävästi tuskin tulee kovin korkea olemaan, joten heitä tullaan kannustamaan porkkanan sijasta kepillä - leikkaamalla sosiaaliturvaa ja hävittämällä hyvinvointivaltion rippeetkin.
En tajua miksi turhautuneet miehemme tappavat omia perheitään, kun paljon parempiakin kohteita olisi.
Olet oikeassa, mutta jos pitäydymme aloituksen ongelmassa - kuka ihme haluaa maksaa ökyisiä hintoja Helsingissä kun Suomessa lääniä riittää ja missä tahansa on edullisempi hintataso kuin tuossa länsi-siperialaisessa kalastajakylässä! Siksihän minäkin Suomeen tullessani valitsin Turun, Helsingistä en olisi saanut rahoillani edes kenkäkomeroa. Niin, en ole lähiöihminen.
Sano se pääkaupunkiseutukeskeisille päättäjille, jotka tahtovat väkisinkin rakentaa "metropolin" piittaamatta siitä, onko sen ylläpitämiseen työllistetyillä ihmisillä varaa itse asua babylonialaisessa luomuksessa. Työpaikkojen - sekä julkisten että yksityisten - hajasijoitusta olisi kepulaishengessä tuettava, jotta muillakin kuin meillä peräkammari-ihmisillä olisi mahdollisuus asua täällä.
Nythän valintatilanne on monella se, haluaako kitkutella korvessa työttömänä köyhyysrajalla vuokraläävässä vai muuttaa työn perässä Helsinkiin kitkuttelemaan työssäkäyvänä köyhyysrajalla vuokraläävässä.
"Siksihän minäkin Suomeen tullessani valitsin Turun"
Tämä selittääkin paljon.
Miksi niin monet haluaa asua jossain Hesassa, missä kaikki on karannut käsistä? :-)
Hinnatkin.
Koska työpaikat ovat siellä.
No ei ole kaikilla. Kyllä suomessa on muuallakin työpaikkoja ja asuntoja. :-)
Pitäskö etsiä sieltä, missä on varaa elää?
Mutta eihän perusongelma sillä ratkea. Vaikka muualla olisi kuinka paljon työpaikkoja, niitä joka tapauksessa on Helsingissä suhteellisesti enemmän. Ja jos tilanne on se, että niillä Helsingin tarjoamilla työpaikoilla ei ole mahdollista kustantaa itselleen asumista samassa kaupungissa, olisi asialle pakko tehdä jotain.
Eipä minun alalta ollut paikkoja muualla kuin PK-seudulla, yritin kyllä aikoinaan etsiä.
SItä paitsi hyvinhän tässä sinkkunakin pitää omistuskaksiota ilman riskirajan ylittäviä lainanhoitokuluja.
No sithän tää itse aihe ei edes sua koskettanutkaan. Sä pärjäät tuloillas. Tää oli niille, jotka ei pärjää mutta haluaa väkisin roikkua Hesassa missä elämiseen ei manit riitä. :-)
Enhän sanonutkaan, että ongelma sillä ratkeaa. Mutta se voi olla yksi ratkaisu. :-)
Ja ei kaikki duunit ole Hesassa suinkaan, muu suomikaan ei ole kuollutta aluetta.
Ne kellä on duunit siellä, muttei varaa elää Hesassa luonnollisesti muuttaa muualle ja kulkee sinne Hesaan muualta. :-)
Lienee utopistista lähteä olettamaan, että Hesassa tilanne korjaantuu sillä, että jollain ei ole varaa asua siellä tiedollakaan vaikka töissä käy. Sehän ei ole muiden kun niiden ongelma, joilla ei ole varaa.
Maailma ei kauheen hyvin ota huomioon heitä missään muuallakaan, joilla ongelmia on pärjätä. Ne joilla on työ, heillä on vielä asiat hyvin sillä voivat asua edes jossain. Jos rahat ei riitä asumiseen ja työmatkakuluihin on tullut tehtyä väärä valinta. Töitä voi etsiä lähempää tai tyytyä asumaan niukemmin missä on varaa asua. Näin se menee.
Onhan Helsinghissä sentään ooppera :)
Heh, onhan sekin jotai se. :-)
Höh, olen keskituloinen sinkku, kyllähän aiheen pitäisi minuakin koskettaa :P
Ymmärrän toki mitä tarkoitat, mutta minua vaan vähän nyppii joidenkin lehtien sensaatiohakuinen, kaunan ja kateuden lietsontaan perustuva journalismi, ja siksi annan itseni provosoitua vänkäämään aina välillä vastaan, etenkin jos itse pystyn toimimaan vastaesimerkkinä lehden yrityksille saada aikaan "kansa vs. herrat"-kapakkatappelua.
Minulla on oma rivarikaksio Helsingissä. Lälläslää.
Aletaaks olee?
"Ihmettelin miksi monet ovat niin "innoissaan" työn tekemisestä."
Omituinen loppulauseesi suhteessa otsikon 'lähes' tosiasiaan vaatisi ehkä enemmän tietoa ajattelusi alkuperästä ymmärtämyksen lisäämiseksi (muista kirjoituksista? :) mutta nyt ei ole aikaa siihen.
Kuitenkin näyttää sitlä, että jotenkin taianomaisesti osalla ihmisiä rahaa on ainakin sen verran, että pankit luottaa maksukykyyn, ehkä kiikun kaakun mutta kuitenkin. Jos todella enemmistö ei omistusasuntoihin kykenisi, asuntokauppaa ja -lainoitusta ei tässä mitassa olisi, joten jotain huuhaata ja lööppimäistä noihin otsikoihin sisältyy.
Luokkaerot ovat kasvaneet, mutta 'liika'-hyvinvointivaltioitten ongelma on siinä, että tämänpäivän ns.luuseritkin elävät ylellisemmin kuin 60-luvun keskiluokka ainakin - tllaisuus syödäkin liikaa ja osa sitten sairastuu siksi :/
Miksi sitten 'kaikki' hakeutuvat kartalla yhteen pisteeseen: slummiutuminen lienee yleismaailmallinen ilmiö, heti kun jostain on tilaisuus saada jotain vaikka toisten siivellä, se aiheuttaa liikehtimistä välittömästi. Omatoiminen toimeentulo ei useille onnistu kuin pakon edessä. Palkkatyökinkin on tavallaan ulkopuolelta tarjottu tilaisuus, usein helpompaa kuin omillaan selviytyminen. Koska maalma ei tässä suhteessa voi olla tasapuolinen, on onnekkaita ja varakkaita vaikka itse ei tarvitse toimeentulon vuoksi tehdä mitään (periminen yms...). Mutta ei ole uskottavaa, että ns.kaikki omistusasunnon omistajat olisivat näitä tapauksia.....
Niin... pitäisi jostain hankkia nyt muija, joka käy töissä.
Tosin kyllä täältä voi itselleen munkin tuloilla kämpän ostaa, mutta ei kovin kivaa.
Mitä? Eiks Orimattilasta löydy muka kivoja kämppiä? Uusiakin just rakennettu. Tosin Hesassa säkin tienaisit lastenhoitajana enemmän, kun nyt.
:-)
Sikäli...
On Orimattilassa kivoja kämppiä... Olenko jotain muuta väittänyt. Ja ei tarvitse edes vastata, koska en ole. Painus v***uun siitä.
Huimat hinnat johtuvat melko alhaisesta työttömyydestä, alhaisista koroista ja laina-aikojen venymisestä. Tilastoja tutkimalla voi tehdä päätelmän, että keskipalkka ja asuntojen hinnat ovat jo kauan kulkeneet yhtä jalkaa. Ensiasunnon ostaminen ei siis ole kokonaisuutta ajatellen vaikeutunut vuosikymmenten aikana.
Miksi muuten sinkun ensiasunnon pitäisikään olla kaksio Helsingissä? Miksi yksiö Vantaalta ei riitä ensi alkuun?
Mikä siis olisi järkevä ensiasunto mielestäsi pk-seudulla? 70 luvulla rakennettu yksiö Vantaalta jotain 30 neliötä?
"Ensiasunnon ostaminen ei siis ole kokonaisuutta ajatellen vaikeutunut vuosikymmenten aikana."
Reaalihintaindeksin mukaan, ja muutenkin katsomalla mitä palkat ja asuntojen hinnat olivat vaikka 70-luvulla, niin huomataan että asunnot maksavat yli kaksi kertaa enemmän tällä hetkellä, ja 70-luvun pohjaan verrattuna noin kolme kertaa enemmän Helsingissä.
http://www.stat.fi/til/ashi/2008/01/ashi_2008_01_2008-05-09_tie_001.html
Lainojen suhteen asia on tietysti hieman eri asia, 70-luvulla oli korkeat korot, nykyään taas matalat korot, mutta se heijastuu suoraan hintoihin, eli mitä matalammat korot, sen korkeammiksi asuntojen hinnat painuvat. Jos asuntolainojen korot nyt menisivät ylöspäin, niin asuntojen hinnat tulisivat automaattisesti alaspäin.
Nykyään yksi ero verrattuna 70-lukuun on se että lainaa saa kuitenkin helpommalla, mikä on juuri yksi oire siitä että asunnot ovat kallistuneet, eikä samoilla lainaehdoilla voi enää pelata kuin 70-luvulla.
Tuota - kaikki sinkut eivät ole hankkimassa ensiasuntoa, kaikki sinkut eivät halua asua lähiössä ja kaikki sinkut eivät halua asua siivouskomeron kokoisessa luukussa. Sinkkuja on eri ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa. Taidat sortua stereotypiaan pikkusinkusta, joka uteliaan linnunpojan lailla kömpii kotipesästä suureen maailmaan?