Yleensä oletetaan, että eri alueilla on ensin ollut suullista perimätietoa ja tämä on sitten kirjoitustaidon yleistyttyä kirjattu ylös muuttuen historiallisiksi tarinoiksi.
Kuitenkin kirjoitustaito on eri puolilla maailmaa yleistynyt sen verran eri tahtiin, että myös päinvastainen on mahdollista. Kysyisinkin, tunnetaanko esimerkkejä siitä, että alunperin kirjallisessa muodossa olleet tarinat olisivat toisilla alueilla, missä kirjoitustaitoa ei tunneta, muuttuneet suulliseksi perimätiedoksi, kiertäneet suullisessa muodossa satojakin vuosia samalla muuntuen ja saadan paikallista väriä, ja sitten lopulta taas tulleet uudestaan paikallisena perimätietona ylöskirjatuiksi?
Esimerkiksi antiikin tarinat olisivat keskiajalla voineet levitä ympäri Eurooppaa ja tulla uudella ajalla paikallisena perimätietona kirjatuiksi. Samoin olisi voinut käydä monille Raamatun kertomuksille, jotka olisivat sulautuneet muuntuneina muihin uskontoihin.
Kuitenkin kirjoitustaito on eri puolilla maailmaa yleistynyt sen verran eri tahtiin, että myös päinvastainen on mahdollista. Kysyisinkin, tunnetaanko esimerkkejä siitä, että alunperin kirjallisessa muodossa olleet tarinat olisivat toisilla alueilla, missä kirjoitustaitoa ei tunneta, muuttuneet suulliseksi perimätiedoksi, kiertäneet suullisessa muodossa satojakin vuosia samalla muuntuen ja saadan paikallista väriä, ja sitten lopulta taas tulleet uudestaan paikallisena perimätietona ylöskirjatuiksi?
Esimerkiksi antiikin tarinat olisivat keskiajalla voineet levitä ympäri Eurooppaa ja tulla uudella ajalla paikallisena perimätietona kirjatuiksi. Samoin olisi voinut käydä monille Raamatun kertomuksille, jotka olisivat sulautuneet muuntuneina muihin uskontoihin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieleen tulee Dogonit
"Dogon and Sirius"
http://en.wikipedia.org/wiki/Dogon_people
Dogoneilla on sellainen suullinen tieto että Siriuksella, taivaan kirkkaimmalla tähdellä on seuralaisenaan pieni tähti. Tuota seuralaista ei voi nähdä paljain silmin eikä edes huonommalla kaukoputkella.
Pidetään mahdottomana että dogonit olisivat itse havainneet Siriuksen seuralaisen. Oletetaan että joku kirjanoppinut lähetyssaarnaaja on joskus tullut opettaneeksi dogoneille tämän asian.
"The existence of Sirius B had only been inferred to exist through mathematical calculations undertaken by Friedrich Bessel in 1844. "
Siriuksen kompaktii seuralainen löydettiin siis vuonna 1844 laskemalla sen olemassaolo emotähden paikan vaihtelusta.
Tuossa välissä dogoneilla on ollut vuosikymmeniä aikaa unohtaa mistä tieto heille on alunperin tullut.
Varmasti noin on käynyt. Esimerkiksi Kalevalan tarina Marjatasta, joka syötyään puolukan tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, josta on tuleva Karjalan kuningas. Tarina on muinainen väännös Neitsyt Marian myytistä. Nimi Maria ääntyy samoin kuin suomen sana marja josta on tullut neitseellisen raskauden syy, Kuninkuus on muttunut raamatun hengellisestä kuninkuudesta Karjalan kuninkaaksi, siksi, jota odotettiin syntyväksi.
Esimerkkejä lienee Suomestakin vaikka miten paljon ja maailmalta paljon enemmän, mutta tuo tuli mieleeni suoralta kädeltä.
Tämä voisi olla mielenkiintoinen tutkimusaihekin yleisenä ilmiönä.
Lönnrotin Kalevalakin näyttää joillakin alueilla muuntuneen pian perimätiedoksi. Tätä perimätietoa ovat sitten 1900-luvun alun tutkijat kirjanneet ylös.
Omasta lapsuudestani muistan, miten vanha mummoni lauloi arkkivärssyä Titanicista. Silloin se tuntui perimätiedolta vaikka näin jälkikäteen ajatellen oli mummo tainnut lukea sanat jostakin lehdestä. Itse tapahtuma tuntui lapsen horisontista katsottuna joskus muinaisina aikoina sattuneelta. Mutta 1900-luvun loppupuolellahan Titanic nousi uudelleen otsikoihin ja internetin kautta nämä tapahtumat ovat alkaneet tuntua ihan lähihistoriaan kuuluvilta.
"Omasta lapsuudestani muistan, miten vanha mummoni lauloi arkkivärssyä Titanicista."
Hmmm, itse muistelisin hyvinkin samanlaista tapausta ja minua epäilytti kappaleen aitous jo silloin. Sanoituksessa oli muistaakseni joitain omituisuuksia, jotka eivät vastanneet totuutta. Tosin jos samaa tai samankaltaista kappaletta on lallateltu muissakin "lähteissä" vielä 90-luvulla niin se voisi viitata varhaisempaan alkuperään.
Arkkiviisuja /värssyjä kirjoitettiin merkittävistä tapahtumista ("uutisista"), koska lauluina ihmiset muistivat ne paremmin ja tieto kulki eteenpäin. Ihan oli virallista tiedottamispolitiikkaa tuo.
joo, serkkupoikakin orimattilasta lauleli sotalauluja 60-luvulla, vaikka oli ollut käpykaartissa.