Uskon, että olette onnellisempia eläkeläisiä, koska totutte aikaisin olemaan yksin. Itse en tiedä miten selviäisin ilman rakasta puolisoa, lapsia aina tulen kaipaamaan, perheeni on mulle maailman tärkein asia.
Kun olen 80, puoliso kuollut, kaverit vanhainkodeissa ja lapset tekemässä omia asioita, menen makaamaan ja kuolen. Yksinäisillä ja sinkuilla on vaan uus päivä - taas kerran.
Kun olen 80, puoliso kuollut, kaverit vanhainkodeissa ja lapset tekemässä omia asioita, menen makaamaan ja kuolen. Yksinäisillä ja sinkuilla on vaan uus päivä - taas kerran.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Jotkut osaavat olla yksin ja jotkut eivät. Omat pelkonsa kohdanneet ja itsensä ja elämänsä kanssa kanssa sinut eivät pelkää kuolemaa. Kaiken yksinäisyyden pelon takana on kuoleman pelko ja hylätyksi tulemisen pelko, joka juontaa evoluution alkuajoilta. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin sillä hän tarvitsee toista antamaan hänelle tunteen siitä, että Jumala on olemassa, rakastaa, välittää, huolehtii ja ei hylkää häntä. Ihmiselle tärkeää on jatkuvuuden tunne. Elämässä ei olisi mitään mieltä, jos se olisi vain tarkoitettu koettavaksi yksin. Jakaminen, lisääntyminen, uusien asioiden kokeminen yhdessä on elämää. Yksin ei kukaan saisi jäädä, eikä ketään yksinäisyyteen hylätä, sillä se on ihmisen pahin pelko.
Yksinäisyys pitää olla vapaaehtoista, mutta hylätyksi tulemiseen tarvitaan anteeksiantamaton kokemus, joka loukkaa niin syvältä, että on mahdoton ajatella pääsevänsä enää yhteyteen sen kanssa, jonka petti ja jota piti pilkkanaan vaikka toinen antoi hänelle kalleimpansa - rakkauden.
Useimmat osaavat olla ja jopa viihtyvät sekä yksin että kaksin ja isommassakin joukossa. Kokonaan ilman yhteisöä ihminen ei kauan pärjää. Nekin, jotka viihtyvät parhaiten yksin, tarvitsevat välttämättä myös muiden tukea ja työn tuloksia. Mutta mitään kotityrannia kukaan tuskin vierelleen kaipaa ainakaan jatkuvasti.
Itse väsyn, jos kimpussa on koko ajan joku tai pitää seurustella isossa joukossa koko päivä. Silloin nautin, kun pääsen omaan rauhaan.
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen ja helsinkistä saiko viestin minulta t marita
Olet mummu oikeassa. Olen elänyt jo 15 vuotta sinkkuna eron jälkeen. Lapsia ei ole ja vähän sukulasia. Ystäväpiiri on kattava. On harrastuksia ja toimintaa. Ei pelota vanhuus ja eläkeikä. Olen tottunut elämään vapaasti aj yskin.
En ole erityisen uskovainen tai yksinäinen tylsään elämään sidottu tyyppi, minä vain viihdyn omissa oloissani paremmin kuin porukassa, vaikka käyn paljon paikoissa ja juhlissa ym. Ja minä tunnen kuinka minua ei ahdista kuolema tai eläkeikä lainkaan, yksin synnytään, yksin kuollaan. Parisuhteen loppuminen tai elämäntilanteen muutoskaan ei ahdista, kun pärjää itsekseen. Joten jahka eläkeikä sitten tulee, ei minua pelota pelailla itsekseni ristikoita ja katsella televisiota, muita mummoja voin sitten nähdä jossain käsityöryhmässä.
Omaiseni nukkui pois tänään ja sitä luulisi, että pelkäisi omaakin kuolemaansa nyt kun se tulee konkreettisesti esille, mutta ei, maallisista asioista siinä vain vapautuu.
laita viesti minulle olen 54 vuotias nainen ota yhtyttä laita viesti t marita
moi laita minulle viesti olen 55 vuotias nainen saiko viestin minulta mitä musinkin kunntelusta mitä pidän musiikin kuntelusta t marita
Olen 60v. ja asunut jo vuosia yksin.En ole lainkaan uskovainen,enkä minäkään viihdy isoissa porukoissa.
Käyn lenkillä ja kaupoissa,katselen kaikkea kivaa.
Välillä olen kierellyt kaupungilla ja juttelen ihmisten kanssa.
Yksin on hyvä olla ,voi tehdä mitä huvittaa,nukkua,syödä milloin ja mitä haluaa ja olla tekemättä yhtään mitään.Ei tarvi passata ketään.
Ihmisiä näkee tarpeeksi tuolla kaupungilla ja ruuhkabussissa.
Kukaan ei ole mankumassa ruokaa tai sanomassa ,että pitäis siivota.Ihanaa aikaa
tämä on.
Voihan sitä sitten mennä johonkin käymään jos huvittaa nähdä ja tavata ihmisiä.
Samaa mieltä kanssasi. Itse olen kohta 70 ja ollut yksin jo reilu parikymmentä vuotta lapseni muutettua omilleen. Hänellä jo perhettä ja viikottain nähdään kun lähekkäin asutaan. Lapsenlapset viettävät joskus viikonloppua luonani, mutta muuten ei vieraita juuri käy.
Joskus teen pikku matkoja kun sattuu sopiva hotellitarjous toiselle paikkakunnalle tai sopiva risteilytarjous matkatoimistolta, ulkomaat ei kiinnosta. Päivät menee harrastusten parissa välillä liiankin nopsaan. Ainoa mitä joskus kaipaan on juttuseura jonka kanssa soitella ja turista vaikka joutavia, mutta sekään ei ole välttämättömyys kun kuitenkin usein noilla reissuilla tulee jonkun kanssa enemmänkin juteltua.
Hyvä sinä!
moi laita minulle viesti olen 55 vuotias nainen saiko viestin nyt on syksy ja on kylmä ulkona kohta on joulu t marita
moi mitä kuuluu mulle hyvää saiiko viestin minulta on kiva kun tullee joulu oletko tavannut läheisiä uusein kurussa t marita
Minä olen yli 70 vuotta. Elän elämäni parasta aikaa. Puoliso kuoli jo 5 vuotta sitten, mutta yksinäisyyttä en pode. Lapsetkin ja lastenlapset ovat kaukana, mutta maailma on täynnä ihmisiä. Harrastusmahdollisuuksia on joka lähtöön.
Joku nyt sanoo, että eihän mikään rakasta puolisoa korvaa. Se on tietysti totta, ei korvaa mikään ei. Silti elämässä on paljon mukavia asioita. Minulle puoliso, niin rakas ja hyvä kuin olikin, ei koskaan ollut koko elämä.
Jos on toimivat jalat ja järkeä vielä päässä, yksin ei tarvitse olla.
Mitä hullua aloittaja tarkoittaa? Ei eläkeläisen tarvitse olla yksin! Eläkeläisiä on paljon, ja niillä on yhteisiä harrastuksia, retkiä, vapaaehtoishommia, matkoja, kielten opiskelua, kuorolaulua, keilaamista... Moni puuhaa lastenlasten kanssa, toiset kouluvaarina ja ties mitä. Aina kiire!
Niinpä. Minäkin aikoinaan eläkkeelle päästyäni liityin erääseen eläkeläisyhdistykseen jota oli minulle kehuttu. No , oli niin sisäänlämpiävää touhua että paikalle mennessäni ei edes tervehdykseen vastattu, yksin sain pöydässä istua paria poikkeuskertaa lukuunottamatta. Kukaan ei halunnut tulla juttelemaan kanssani, kun en itse ole sellainen joka suunapäänä on vieraaseen seuraan heti tunkemassa. En koko aikana mitä tilaisuuksissa kävin parin vuoden aikana, osa jopa viikottain, tuntenut oloani tervetulleeksi, joten jättäydyin pois ja erosin koko yhdistyksestä. Kynnys liittyä johonkin toiseen nousi niin korkealle että on jäänyt sikseen.
Jos olet oppinut (opetellut) olemaan yksin ja toimimaan itsenäisesti, ei se yksinäinen vanhuus ole pelote.
Olen vähän nuorempi, mutta väitän näin.
Kyse ei ole niinkään siitä jäätkö itkemään yksin, vaan osaatko itkeä myös yksin. Siihen kun ei kuole.
Uusi päivä koittaa aina ja kunhan pysyy liikkeessä, fyysisesti ja/tai henkisesti eikä unohdu liian pitkäksi aikaa paikalleen- tekee paljon tai edes ajattelee asioita ja kiinnostuu niistä - on suojassa masennukselta.
Masennus on eläkeläisen vihulainen nro 1, ei leskeys.
Siinähän se onkin, jos on tottunut elämään ja toimimaan itsenäisesti, ja tuleekin tilanne, että tarvitsee apua, eikä enää pärjääkään yksin.
On iso kynnys pyytää apua, tai ottaa sitä vastaan, kun on aina ennen toiminut itse.
Sekin saattaa pahimmillaan syrjäyttää eläkeläisen, ja voi tulla masennustakin, eläkeläinen saattaa vetäytyä, erakoitua.
Niin kauan kuin pysyy kunnossa, niin ei mikään oikeastaan estä menemästä ja tekemästä.
Omalla kohdallani, jos joskus vanhaksi tulen, haluaisin johonkin laitokseen, vanhainkotiin, ettei tarvitsisi jäädä yksin kotiin, odottelemaan jotain kotihoitoa, tuleeko se käymään vai ei. Ja niin että se olisi sitten ainoa ihmiskontakti, ei kiitos.
Lapsettomana ei ole jälkeläisiäkään, jotka kävisivät katsomassa, vaikka ei sekään tarkoita että jos olisi, niin kävisivät. On myös eläkeläisiä ja vanhuksia, joilla on huonot, olemattomat välit lastensa kanssa, kenellä mistäkin syystä.
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen helsinkistä saiko viestin t marita
moi laita viesti minulle olen helsinkiläinen saiko viestin olen 55 vuotias nainen saiko viestin onko ulkona kiva sää ulkona tilaan kasvisperhe pitzzan t marita
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen saiko viestin on syksy ja tulee lunta maahan onko ulkona kylmä maa t marita
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen saiko viestin t marita
moi mitä kuuluu mulle hyvää saiko viestin on kylmä ilma ulkona ja tullee keltaset lehdet puuhun on kiva kuunella musikkia t marita
moi etsin ystäviä minulle olen 55 vuotias nainen helsinkistä haluan teffi seuraa olisi kivoja kavereita t marita
Kun kaverit on vanhainkodeissa, siellähän sinäkin olet!
Niille, jotka eivät selviydy kotona yksin, on olemassa kotipalvelua. Pientä maksua vastaan tietysti. Sosiaalitoimi voi tehdä tarvekartoituksen.
Kannattaisi ajatella ja selvittää jo etukäteen, miten järjestää elämänsä, jos toimintakyky heikkenee vuosien karttuessa.
Elämä muuttuu jokaisella vuosien vieriessä. Parempi on ajatella, että kaikesta selvitään eikä luulla, ettei selviä. Muutkin ovat selviytyneet!
Ei voi sanoa, että muutkin ovat selviytyneet, koska on ollut myös heitä, jotka eivät ole selviytyneet. Osa on toki selviytynyt.
Mitä tarkoitat sillä, että eivät ole selviytyneet?
Siis kun ikääntyy ja kunto heikkenee, voi ihminen jopa kuolla.
Sitä tarkoitin, että kaikki eivät selviydy, joillain lähtee ikävä kyllä henki.
Ikävä kyllä henki lähtee jokaiselta, olitpa sitten yksin tai kaksin tai miten hyvänsä!
MOI LAITA V IESTI MINULLE OLEN 55 VUOTIAS SAIKO VIESTIN MINULTA T MARITA
Kenen sinulle pitäisi viestiä laittaa ja mihin ? Aloitus on yli 10 vuotta vanha.
Vauvapalstalla sama viesti. Ei kyll ikinä vastaa mut oletan et ettii seuraa
Monella muullakin palstalla tätä viestiä ollut. Ei taida olla kaikki ihan ok tällä henkilöllä .
LAITA VIESTI OLEN 55VUOTIAS NAINEN SATKO VIESTIN MINULTA OT A YHTYTTÄ T MARITA
Ui syliin minulta saat.
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen ja olen helsinkissä saiko viestin t marita
moi laita minulle viesti olen 55 vuotias nainen ja helsinkiläinen saiko viestin ota yhtyttä t marita
moi minä olen myös eläkkeä miten voit tällä on syksy pian tuulee joulu en osta joulu lahjoja minä menen kylään t marita
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen saiko viestin t marita
Ei eläkeläisen tarvitse yksin olla! Eläkeläisille on kerhoja, yhdistyksiä ja kaikki samat menot käytettävissä kuin muillakin.
On aina helppo sanoa kerhoista ynnä muista kekkereistä, mutta on olemassa myös ihmisiä, joilla ei ole enää liikuntakyky kunnossa. Monet joutuvat sairastamaan kotonaan, ja vieläpä yksin.
Kaikki ei niihin kerhoihin pääse kulkemaan.
Ja suurin osa näistäkin kotonaan sairastavista ihan varmasti mielellään kävisivät jossain, jos olisi mahdollisuuksia.
Että kyllä joidenkin valitettavasti nimenomaan tarvitsee olla yksin, kun ei muuta voi.
Toki ymmärrettävää, että hyväähän he tarkoittavat, jotka näitä kerho- ym. neuvojaan antavat.
Kyllä ja niissä kerhoissakin jo piiri pieni pyörii ja uusia ei niin avosylin vastaanoteta vaikka muuta sanotaan. Jos olet hiljaisempaa sorttia etkä suunapäänä ryntää seuraan niin yksin saat istua.
Olen sinkku ja eläkeläinen enkä ole onnellinen.
Masentunut Mies
Minä olen melkein 80, puoliso kuollut 20 vuotta sitten, lapset tekevät omia asioitaan toisella puolella maata, kavereita on joka lähtöön, yksikään ei ole vanhainkodissa. Itselläkin touhua ja toimintaa joka päivälle, vaikka sairauksia on. Yksin ei tarvitse olla yhtään enempää kuin haluan. Sellaista on eläkkeellä!
Ja osalla ei oo kukaan tuttu enään elossa
Uusia tuttuja pystyy löytämään, jos haluaa.
Joidenkin voi olla vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta mahdollista se on.
Olettaen et liikuntakykyä on. Mites ne jotka vuodepotilaita tossa 80 iässä?
Olettaisin, että 80-vuotiaat vuodepotilaat ovat jo laitoshoidossa.
Vaikka nykyään vähänkin jaloillaan pysyvät vanhukset pidetään kotihoidossa. Jos on täysin vuodepotilaana, saattaa olla omaishoitaja kotona.
Ymmärrän kun liikuntakyky on heikko, ei aina lähdetä uusia tuttavia etsimään. Olen itse vielä paljon alle tuon 80 vuotta, mutta monisairas ihminen, ja kärsin yksinäisyydestä sen takia, kun en kovin paljon pääse mihinkään kulkemaan.
Tällä menolla en halua edes vanhaksi elää, kun nyt jo on tällaista.
Eikä ne edes pysty/voi yksin ilman apua ja me tiedetään miten terveyshuolto toimii
Koko elämä yksin on kuin kärsisit kutinasta ympäri kehoa.
Elämä kumppanin kanssa, joka ei ole enää sinusta kiinnostunut, on kuin kärsisit kivuliaasta tulehduksesta.
Kutinan kanssa oppii elämään.
Yksinäisyys.syrjän sanonta lyö sanomatta nimeään ja jos elää saa sen jokainen kohtaa aikanaan. Yksinäisyys on ikävä kokemus,tunnen sen hyvin,se on lähin tuttavani,kaverini. Yksinäisille pitäis perustaa rohkeasti omat juttulinjat,omat treffipalstat,niin se vois helpottaa.