Huomio, kaikki mustasukkaiset miehet! Jos olet tullut petetyksi, onko sinusta tehnyt mieli hajoittaa sen paskiaisen pää vasten tiiliseinää, jonka kanssa tyttöystäväsi on sinua pettänyt? Iskeekö hallitsematon halu hakata jopa se mies, joka vain kohteliaasti hymyilee tyttöystävällenne? Vai kohdistuuko vihasi pikemminkin tyttöystävääsi?
Oli miten oli, on lukemattomia esimerkkejä aina antiikin taruista lähtien, kuinka mies surmaa rakastettunsa, tai miehen, jonka kanssa nainen on häntä pettänyt - "RAKKAUDEN NIMISSÄ"!!!!!!!!!!!!! Olen nähnyt vaikka kuinka paljon elokuvakohtauksia, joissa mies hakkaa syrjähypyn kohteen, ja nainen aluksi ehkä säikähtää tai estelee jotenkin, mutta sitten kokee sen eräänlaisena kunnianosoituksena ja aitona rakkaudentunnustuksena, että "vau, kylläpäs mies varmaan rakastaa minua paljonkin, kun on moiseen valmis vuokseni!"
Tämä on järkyttävin illuusio mihin olen koskaan törmäännyt. Hänhän vain puolustaa omaisuuttaan! Monet miehet tuntuvat määrittelevän rakkauden jotenkin näin: "Jos en halua menettää häntä kenellekään, niin rakastan." "Jos en anna häntä kenellekään mistään hinnasta, niin rakastan häntä."
"Omistushalu = Rakkaus!!!" Sitä mieslogiikkaa. En kiistäkään, että nainen merkitsee tällaiselle miehelle paljon, mutta se tarkoittaa vain sitä, että hänelle on tärkeää säilyttää tämä nainen sosiaalisen statuksen symbolina ("miehuuden merkkinä") ja takeena siitä, että hänellä on mahdollisuus jatkaa sukuaan. Se, että nainen "merkitsee paljon" ei tarkoita samaa, kuin että mies rakastaa häntä.
Jos lukijalla on hetki aikaa omille ajatuksilleni, haluaisin esittää miten itse määrittelen rakkauden:
Rakastat aidosti, jos rakkautesi ei siitä mihinkään poistu, vaikka kumppanisi pettäisi sinua, koska rakkautesi kohdistuu häneen henkilönä ja ruumiina, eivätkä nämä hänen ominaisuutensa mihinkään katoa siinä silmänräpäyksessä, kun kumppanisi pettää sinua. Siis ei myöskään rakkautesi pitäisi kadota tai muuttua vihaksi häntä kohtaan. Jos näin tapahtuu - et ole koskaan rakastanutkaan häntä.
Huom. Kritiikkiini ei kohdistu pelkästään miehiin, vaan kaikkiin, jotka ajattelevat esittämälläni tavalla. Myös naiset voivat olla omistushaluisia ja mustasukkaisia, ja silti kutsua tunteitaan rakkaudeksi.
Mutta ikävä kyllä miehillä se on paljon yleisempää, tai ainakin sekoittuu paljon enemmän rakkauskäsitykseen.
Oli miten oli, on lukemattomia esimerkkejä aina antiikin taruista lähtien, kuinka mies surmaa rakastettunsa, tai miehen, jonka kanssa nainen on häntä pettänyt - "RAKKAUDEN NIMISSÄ"!!!!!!!!!!!!! Olen nähnyt vaikka kuinka paljon elokuvakohtauksia, joissa mies hakkaa syrjähypyn kohteen, ja nainen aluksi ehkä säikähtää tai estelee jotenkin, mutta sitten kokee sen eräänlaisena kunnianosoituksena ja aitona rakkaudentunnustuksena, että "vau, kylläpäs mies varmaan rakastaa minua paljonkin, kun on moiseen valmis vuokseni!"
Tämä on järkyttävin illuusio mihin olen koskaan törmäännyt. Hänhän vain puolustaa omaisuuttaan! Monet miehet tuntuvat määrittelevän rakkauden jotenkin näin: "Jos en halua menettää häntä kenellekään, niin rakastan." "Jos en anna häntä kenellekään mistään hinnasta, niin rakastan häntä."
"Omistushalu = Rakkaus!!!" Sitä mieslogiikkaa. En kiistäkään, että nainen merkitsee tällaiselle miehelle paljon, mutta se tarkoittaa vain sitä, että hänelle on tärkeää säilyttää tämä nainen sosiaalisen statuksen symbolina ("miehuuden merkkinä") ja takeena siitä, että hänellä on mahdollisuus jatkaa sukuaan. Se, että nainen "merkitsee paljon" ei tarkoita samaa, kuin että mies rakastaa häntä.
Jos lukijalla on hetki aikaa omille ajatuksilleni, haluaisin esittää miten itse määrittelen rakkauden:
Rakastat aidosti, jos rakkautesi ei siitä mihinkään poistu, vaikka kumppanisi pettäisi sinua, koska rakkautesi kohdistuu häneen henkilönä ja ruumiina, eivätkä nämä hänen ominaisuutensa mihinkään katoa siinä silmänräpäyksessä, kun kumppanisi pettää sinua. Siis ei myöskään rakkautesi pitäisi kadota tai muuttua vihaksi häntä kohtaan. Jos näin tapahtuu - et ole koskaan rakastanutkaan häntä.
Huom. Kritiikkiini ei kohdistu pelkästään miehiin, vaan kaikkiin, jotka ajattelevat esittämälläni tavalla. Myös naiset voivat olla omistushaluisia ja mustasukkaisia, ja silti kutsua tunteitaan rakkaudeksi.
Mutta ikävä kyllä miehillä se on paljon yleisempää, tai ainakin sekoittuu paljon enemmän rakkauskäsitykseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerronpa tähän omakohtaisen tuoreen kokemuksen. Naiseni petti minua, kun ei pystynyt pitämään ihastustaan kurissa ja antoi intohimolle myöten. Kun kysyin miksi hän ei pettänyt aiempia miehiään mutta pettää minua, vastaus oli: "koska ei tarvitse pelätä, että tulee turpaan"
Tämän naisen pitääkseni mun pitäisi siis muuttua väkivaltaiseksi apinaksi. Kannattaako?
Höpöhöpö.
Mikäli nainen pettää, ei hän ole luultavasti se nainen, joksi mies on häntä luullut. Ihmiskuva muuttuu siinä vaiheessa. Onko kumpikaan kuva oikea, ennen tai jälkeen oleva, niin paha mennä tietämään.
Jos ihminen salaa jotain, tai tekee odottamatonta, niin toki se vaikuttaa. Eikä sen tarvitse olla edes tapahtunut suhteen aikana, vaan jo jos menneisyydestä paljastuu jotain, niin se voi muokata ihmiskuvaa.