Eikö teistäkin muka aika kulu liian nopeasti?

Olen tuota ajan kulumista myös miettinyt ja tullut siihen ajatukseen, että päivä kuluu siksi niin nopea, kun ihan sukankin jalkaan saamiseen menee aikamoisesti enemmän aikaa.
Näin on toistenkin touhujen kanssa ja siksi tuntuu, että aika menisi nopeammin, mutta ei se kuitenkaan niin ole.
Kyllä toi päivä osaa olla yhtä pitkä kuin ennenkin, ja varsinkin silloin, kun pitää odotella lääkärin vastaanottoa tai sitten jotain vieraisille tulijaa.
Odottavan aika ainakin on aina vain yhtä pitkää.

Kyllä se vaan niin on että kun sunnuntai on ohi sitten onkin jo torstai, välipäiviä ei oikein tule noteerattua.Jos vielä tekee pienen parin päivän matkan ei huomaakaan kun uusi viikko alkaa.

Toisaalta kyllä näitä "erakko"päiviäkin väliin mahtuu ja silloin kuluu kahvia ja pullaa, odottaa koska pääsis taas nukkumaan. Nyt tosin tuo piristystä kun aamulla välähtää valot luistinkentälle ja on kiva katsoa päivällä ja illalla niitä lasten somia pyllähdyksiä. Joskus kuuluu itkua useimmiten raikuu iloinen nauru.Vanhemmat ovat riemuissaan lasten luistelutaidon kohentuessa, näin sitä itsekukin on jossain elämänsä vaiheessa iloinnut.

Kurra = kiekko kumahtaa lauta-aitaan tai maaliin suomekielisten tehostesanojen höystämänä. Tämä sitä isojen poikien valta aluetta. On ilo seurata lasten ja nuorison talven riemuja. Sitten klo 21 pamahtavat valot puhuksiin, on aika mennä untuvapeiton alle valmistautumaan uuteen päivään.

No se kuluu kuin siivillä vaikka lentäminen ei ole minun hommia, kuitenkin tiedostan sen olevan nopeampaa matkan taittoa kävelemistä verraten.
Vasta oli syyskuu ja nyt jo puolivälissä tammikuuta, eipä ole vielä ehtinyt talveenkaan kyllästyä, kun vasta tuo lumikin ilmaantui.
Nyt on sellainen postikorttisade, hiljakseen leijuu lumihiutaleet.
Tiet on pirullisen jäisiä eräässä liittymässä oli onni että yksin ajelin, ei kukaan ollut vieressä pelkääjänpaikalla huutamassa apua.
Mutta hyvä varoitus tuleviin päiviin.

Kirjoitin pitkän vastauksen, mutta yht´äkkiä viesti katosi kuin tuhka tuuleen keskellä kirjoituksen.

Vuodet vierii... Ettei oikein ehdi lukemaan kirjaa kun laina-aika on jo loppu.
Kirja on Tuomas Kyrö, "Kerjäläinen ja jänis" Nyt on sellainen tämä kirja, että oikeastaan pitää tuntea Arto Paasilinnan tuotantoa ennenkuin kunnolla voi ymmärtää sitä. Tai ainakin ymmärtää sen miten se "Jäniksenvuosi" teokseen suhtautuu.

Noin jotenkin sinnepäin se suhtautuu; kerjäläinen on Vatanescu niminen mies ja jänis on kani. Sillain sinnepäin tarina etenee vähän Paasilinnamaisesti, muutettuna nykypäivän todellisuuteen. Onhan moni Jäniksenvuoden lukenut ja siihen kirjailija varmaan luotti kun uskalsi siihen nojata kirjoittaessaan.

Kyllä senverran löytää aikaa että jotakin lukemaan ehtii on se kuitenkin niin tärkeätä, se lukeminen.

Uuden kirjan aloitin tänään, muistaakseni Yökukka on nimi tekijästä ei mielikuvaa ;-D !
Kertoo jotain farmari tarinaa suuresta lännestä, kunhan ensin löytäisin juonen, alku ainakin takkuaa.
On se niin kummaa tosiaankin aina kiire jonnekin.

Tuo on mielenkiintoinen ajatusmalli mitä nimim. hidastelija esittää. Olen vuosia ihmetellyt tätä oman liikunnan hidastumista ja askareista selviämistä.
Ajauduin työuupumistilaan. Nyt on osoitettu, että tämä johtaa usein myös dementian kehittymiseen.
En osaa pitää ollenkaan pahana että aika rientää. Tuntemus, että aika mataa eikä mitään tapahdu on kans tylsistyttävää.

Harvoin olen kokenut ettei mitään tapahdu, kun aina jotakin tapahtuu ajatuksissa. Joskus tietty on odottavan aika pitkä nuorempana, kun kaikki oli jo valmiina ja itse malttamaton :D No, siitä on jo aikaa,...minusta on kivaa kun elämä tarjoaa paljon ajateltavaa.

Nytkin radiosta kuuntelin päivällä, että Alaskassa on tullut lunta 7 metriä talven aikana. Hurjaa on paikallisesti, johan sitä on kuin myyrä kaivauduttava päivittäin pinnalle :D henkäsemään. Kaipa se lämmittää ainaskin pakkasella!