Ei kaikin puolin toimi seurakunnissa.
Jotenkin tuntuu että tällaiset Jumala antaa sulle vaimon on ehkä liian monet uskismiehet tehnyt liian passiivisiksi.
esim. kysyin yhdeltä helluntainaiselta viime keväänä että ollaanko kavereita vai seurustellaanko oli jonkin verran oltu tekemisissä tässä vaiheessa.
Sitten kuulin että olin ensimmäinen mies uskiskuvioissa joka kysyi tällaista.
Tämä nainen on upea ja aktiivinen Herran työssä ja käynyt jotain 2-3:n vuoden ajan seurakunnassa .
Se että seurakunnassa on niinkin paljon yli-40 kymppisiä sinkkuja ei ole mielestäni terve asia.
Sitten kävin kerran Hesan Saalemilla, nuoret naiset pyysi että voisko joku mies tulla vähän auttaan sitten yksi jamppa vastasi pöljästi tyyliin ettei nyt tiedä onko oikein mies vai ei.
Hei jätkät vähän ryhtiä tähän touhuun naiset haluaa seurakunnassakin että mies on se joka tekee aloitteen.
Jos sä oot 20-kymppinen ja koet jonkun kiinnostavana tee se aloite, jos sä oot 30-40 tai sitä vanhempi ja koet jonkun kiinnostavana tee se aloite.
Naisiahan on seurakunnassa enemmän kuin miehiä. Naiset jos teillä on pöljiä olettamuksia ihmissuhteista kuin että pitäisi vuosi olla samoissa kuvioissa jotta voi kysyä kahville tai jos lähes koko ajan olette vain naisporukassa se ei edesauta teidän tilannettanne.
Mulla on yksi kaveri joka pyörittää uskisten deittipalstaa ja on kertonut että siellä molemmin puolin sekä miesten että naisten parissa on utopistisia oletuksia.
Nämä suhteet ei monestikaan toimi käytännöllisesti järkevästi. Miehet voisivat suoda naisille enemmän huomioita ja miehiä tulisi rohkaista siihen enemmän.
Sä siinä tee rohkeasti se aloite jos et muuta keksi kysy yksinkertaisesti vaikka kahville.
Jotenkin tuntuu että tällaiset Jumala antaa sulle vaimon on ehkä liian monet uskismiehet tehnyt liian passiivisiksi.
esim. kysyin yhdeltä helluntainaiselta viime keväänä että ollaanko kavereita vai seurustellaanko oli jonkin verran oltu tekemisissä tässä vaiheessa.
Sitten kuulin että olin ensimmäinen mies uskiskuvioissa joka kysyi tällaista.
Tämä nainen on upea ja aktiivinen Herran työssä ja käynyt jotain 2-3:n vuoden ajan seurakunnassa .
Se että seurakunnassa on niinkin paljon yli-40 kymppisiä sinkkuja ei ole mielestäni terve asia.
Sitten kävin kerran Hesan Saalemilla, nuoret naiset pyysi että voisko joku mies tulla vähän auttaan sitten yksi jamppa vastasi pöljästi tyyliin ettei nyt tiedä onko oikein mies vai ei.
Hei jätkät vähän ryhtiä tähän touhuun naiset haluaa seurakunnassakin että mies on se joka tekee aloitteen.
Jos sä oot 20-kymppinen ja koet jonkun kiinnostavana tee se aloite, jos sä oot 30-40 tai sitä vanhempi ja koet jonkun kiinnostavana tee se aloite.
Naisiahan on seurakunnassa enemmän kuin miehiä. Naiset jos teillä on pöljiä olettamuksia ihmissuhteista kuin että pitäisi vuosi olla samoissa kuvioissa jotta voi kysyä kahville tai jos lähes koko ajan olette vain naisporukassa se ei edesauta teidän tilannettanne.
Mulla on yksi kaveri joka pyörittää uskisten deittipalstaa ja on kertonut että siellä molemmin puolin sekä miesten että naisten parissa on utopistisia oletuksia.
Nämä suhteet ei monestikaan toimi käytännöllisesti järkevästi. Miehet voisivat suoda naisille enemmän huomioita ja miehiä tulisi rohkaista siihen enemmän.
Sä siinä tee rohkeasti se aloite jos et muuta keksi kysy yksinkertaisesti vaikka kahville.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tässä aloituksessa ei ollut mitään uutta. Olen aina tiennyt että helluntailaisilla tai sellaisilla jotka hakeutuu helluntailaisten seuraan, ei ole "kaikki uunit lämpiminä"
Tässä oli vain yksi esimerkki kieroutuneesta psyykkeestä aloittajalta.
Perustelu kiitos. Millä tavalla viestini osoittaa minulla olevan kieroutuneen psyykeen.
Lähtisin siitä, että näin tasa-arvonaikana kumpaakaan sukupuolta ei nostettaisi jalustalle, tai että sukupuolen perusteella jaettaisiin tehtäviä. Elämä lutviutuu kyllä muutenkin ja aloituksen voi tehdä se jota kiinnostaa.
Itse olen ollut pahasti rikki narsistisissa ihmissuhteissa, sosiaalisesti eristetty. Rupesin lukemaan Raamattua, tapasin joitakin uskovia rehellisiä ihmisiä jotka rukoilivat puolestani. Pikkuhiljaa sain Sanasta työkaluja ja voimaa uuteen minäkuvaan ja terveeseen itsensä ja lähimmäisen rakastamiseen. Vuosien mittaan tulin jo ihmisten ilmoille, rupesin käymään kokouksissa. Ajattelin, jos Hän antaisi minulle rakastavan puolison ja ehkä uuden perheen (olen keski-ikäinen mies) Ehkäpä tapaisin hänet niissä ympyröissä, siellähän on tosi kivanoloisia, lämminsydämisiä naisia. Mutta miten ihmeessä heihin saisi kontaktia? Olen aika ekstrovertti, en puhu tai käyttäydy sopimattomasti, mutta lähes jokaisella naisella naispuolinen "esiliina" jonka taakse he heti lymyävät, kun vähänkin pidempään vilkaisee. Lyhyesti; miten kohdata se Jumalan antama vaimo, vaikkapa näistä piireistä? Sellainen, josta Gal 5:22 puhuu.
Selasin vanhoja juttuja... Oli ihan hyvä ketju, lieneekö asia kiinnostava edelleen? Itse olen kokenut vähän samantapaista; kivan näköinen- ja oloinen nainen, mutta katsopa vähänkin pidempään niin "uskonsisaret" lähes raahaavat tytsyn turvaan himokkailta katseilta. Mitenkähän oikeasti voisi löytää puolison, jolla terve kristillinen arvomaailma ilman syyttämistä ja tuomitsemista
rukousta...
Tärkeä aihe tämä ja voisi olla keskustelua enemmänkin. Seurakunnissa monesti ollaan kovin arkoja seurusteluasioissa. Toki tämä sellainen asia on että harkintaa kannattaa käyttää ja johdatusta rukoilla sopivan puolison löytämiseksi. Mutta jos ja kun potentiaalinen henkilö tulee vastaan, niin kannattaa alkaa tutustumaan ensin kaveripohjalta, ja sitten sopivan ajan koittaessa ehdottaa seurusteluakin, jos todella kyseessä henkilö, jonka kanssa voisi haluta viettää elämänsä.
Tsemppiä kaikille, jotka ovat puolisoa vailla, ja rohkeasti tutustumaan vaan ihmisiin. Kun ihmisten ilmoilla on seurakunnan keskellä, niin Jumalalla mahdollista johdattaa. Ei siis pidä mökkiytyä kotiinsa, jos naimisiin haluaa. Kyllä Jumala näissä haluaa johdattaa, kun kyse on kuitenkin tosi tärkeästä asiasta.
Puolison löytämiseen tarvitaan aktiivisuutta ja se ei rukouksilla edisty, ei edisty.
Ihminen löytää kumppanin n. 100 ympärillä pyörivästä ihmisestä ja se on aina
A. itsestä kiinni
B toisesta kiinni
C halusta löytää toinen
D ja ei muuta kuin haku päälle
jos niitä ei löydy seurakunnasta, on niitä muuallakin ja hyviä onkin
Muistan, kun aikoinaan tulin uskoon. Ennenkuin olin itse moista ehtinyt ajatellakaan, alkoivat toiset jutella:"Eikös olekin hienoa olla uskossa, nyt vain uskova puoliso"... Justiinsa joo ja sillai. Jokukin huusi yhdessä rukoillessa korvan juuressa minulle uskovaista puolisoa. Yksi asia kuitenkin tuli pikaisesti selväksi. Kukaan ei missään tapauksessa tahtonut, eikä edes hyväksynyt ajatusta, että tuo minulle toivottu "uskova puoliso" olisi oma sisko tai tytär.
Jos ei ole varallisuutta, eikä jollakin tavalla merkittävää asemaa, eikä Mr.Finlandia-kisaan kelvollista olemustakaan, kyllä se puolisoasia vaikea on. Minäkin olen tottunut juttelemaan tuntemattomienkin ihmisten kanssa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kuitenkin jossakin seurakunnassa, kun jututin jotakin sisarta, tämä selkeästi kauhistuneena pakeni ....................Syytä en tiedä.
En kuitenkaan mikään Frankensteinin hirviö ole, ja peseydynkin senverran usein, etten haise paskalta, jne.......Siis kertakaikkiaan olen monesti ihmetellyt sisarten vainoharhaiselta vaikuttavaa asennetta...................Rukoillenkin on kyllä mennyt ko. suhdetoiminnallinen puoli kolisten metsikköön.
Yleensä kuitenkin ne kaikista viisaimmat neuvojat näissä asioissa, ovat itse saaneet tuon puolen kuntoon...........Onko sitten osoitus, että heillä on enemmän uskoa kuin jollakin toisella, vai sitten kuitenkin saarnaajan asema, tms.........................Murheellista kuitenkin on, että ihmiset on peloteltu niin ahdistuneiksi, että ei enää ole sijaa sille tosiasialle, että vain ihmisiä ollaan tässä ajassa, ja ihmisinä pysytään.........Vaikka kuinka koitetaan taistella sitä asiaa vastaan, mikä on Jumalan Sanan alkulehdillä jo ilmoitettu:"Ei ole ihmisen hyvä olla yksin", siitä huolimatta täällä ollaan ja pysytään VAIN ihmisinä loppuun asti, tässä tomumajassa..................
>>.....eikä edes hyväksynyt ajatusta, että tuo minulle toivottu "uskova puoliso" olisi oma sisko tai tytär.
Tarkoitin juuri sitä, mitä kirjoitin. Joku "varjeli" siskoaan, joku tytärtään, päätymästä "uskovaiseksi puolisoksi" minulle siis. Ja tuo kanta tehtiin yksiselitteisesti selväksi.
Mikä tässä vielä on epäselvää?
Mutta luonnollisestikin kyse oli vain henkilöönkatsomisesta, ja sehän taas on kristillisissä piireissä jokapäiväistä. Tosin pitäisi itse joutua melkoiseen mielenhäiriöön, ennenkuin edes suunnittelisin noilta hurskaammilta saamani mallin mukaisesti sulkemaan tyttäreni arestiin jonkun hepun takia, johon tämä on tykästynyt. No, yksi ao. henkilöistä myöhemmin olikin Markku Koiviston sisäpiirissä, vetämässä naisille kurssia, jonka loppuhuipentuma oli "syntielämästä vapautuminen". Niin se käy hienosti, kun on em. kaltaisia dominoivia rouvia, jotka katsovat oikeudekseen asettua toisistaan tykkäävän nuorenparin väliin.
Nimenomaan, toisen pitää olla samoista piireistä ja edustuskelpoinen niin sisäisesti kuin ulkoisesti.. kyllä tämmöisestä on kristillisyys kaukana.
Mutta sanonpa vain ettei naisena ole ollut yhtään helpompaa, kun olet yh-äiti muutamalle tenavalle (vaikka jo isoja).. ei sovi miesten pirtaa ei, kun se oma vaimo pitää olla 40 v neitsykäinen..
Täytyy todeta, että ajatuskin, että pitäisi koettaa yhteiseloa 40v. neitsykäisen kanssa, hirvittää. Voisi olla katastrofin ainekset sänkykamarin puolelle tiedossa.
Mutta, minä olenkin jo wanha äijä.
aloittaja----Sitten kävin kerran Hesan Saalemilla, nuoret naiset pyysi että voisko joku mies tulla vähän auttaan sitten yksi jamppa vastasi pöljästi tyyliin ettei nyt tiedä onko oikein mies vai ei.
oliko se hiukan tuohon suuntaan????
"Äiti mikä on transvestiitti?"
"En minä tiiä, mutta kysyppäs Esko-tädiltä!"