Meikäläisen varautuneisuus oli edennyt siihen pisteeseen, että itseinho, tunne kelvottomuudesta ja itsensä aliarviointi johtivat halusta elää luopumiseen. En edes tajunnut koko asiaa. Asiat menivät pieleen yhä kiihtyvällä tahdilla, ahdistus kasvoi. Lopputuloksena täysin päämärätön ja itseään vihaava ihmiskuori, joka ei uskalla tehdä oikein mitään. En pitänyt itseäni oikeutettuna apuun.
Eilen sen tajusin. Luin persoonallisuushäiriöistä kertovaa kirjaa (Personality Disorders in Modern Life). Siinä oli estynyt persoonallisuushäiriö ja sen alatyyppi self-deserting (ilmeisesti käännettynä "itsensä hylkäävä"), joka liittyy läheisesti myös masentuneeseen persoonallisuushäiriöön. Ikään kuin persoonallisuuteni olisi surkeaa jatkumoa masennuksen alueella suurella ujoudella höystettynä.
Eilen sen tajusin. Luin persoonallisuushäiriöistä kertovaa kirjaa (Personality Disorders in Modern Life). Siinä oli estynyt persoonallisuushäiriö ja sen alatyyppi self-deserting (ilmeisesti käännettynä "itsensä hylkäävä"), joka liittyy läheisesti myös masentuneeseen persoonallisuushäiriöön. Ikään kuin persoonallisuuteni olisi surkeaa jatkumoa masennuksen alueella suurella ujoudella höystettynä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.