Hei !
Olen 16-vuotias tyttö ja asun äitini, isäpuoleni, veljen (14) ja kahden siskopuoleni (6 ja 8) kanssa. Äitini on taas raskaana. Meidän talo on melko pieni, VAIN kolme makuuhuonetta. Aikaisemmin olen asunut veljeni kanssa samassa huoneessa, mutta siitä on vuosia. Nyt olemme olleen pitemmän aikaa eri huoneissa, joten samassa huoneessa asuminen ei olisi todellakaan kummankaan mieleen. Tosin äitini on eri mieltä koska uusi vauva tarvii tilaaa.
Näin meillä on nyt huonejärjestelyt: 1. makuuhuone: minun. 2. makuuhuone: veljeni. 3. makuuhuone: siskopuoleni. Äitini ja isäpuoleni nukkuvat olohuoneessa, joka on heidän kannaltaan huono juttu, uskon kyllä sen.
Äitini ehdottaa että saisimme talon isoimman huoneen, joka ei muuten ole edes iso. Minun sänkyni pitäisi vaihtaa pienempään, koulupöytäni pitäisi laittaa pois, myöskään en saisi pitää kirjahyllyäni. Syynä tähän, että minun pitäisi luopua kaikesta on karkailu. Karkaan aina poikaystäväni kämpälle, joka on noin 25km päässä meiltä.
Joten veljeni saisi pitää kaikki tavaransa, koska häntä ei pidä rankaista, totta. Olen moneen kertaan ehdottanut, että muuttaisin pois kotoa, koska tilaa ei vain yksinkertaisesti ole! Tähän äitini vastaa, että et voi (asiaa en ymmärrä koska alle puolenvuoden päästä saisin jo tukia). Hän lisää myös, että jos et halua asua täällä, asut sitten joko isän luona tai lapsikodissa.
En pidä juuri ollenkaan isääni yhteyttä, eikä meidän suhde ole kovin kummoinen. Joten tämä ei olisi vaihtoehtona. Lapsikotiin en myöskään halua.
Olen asiasta masentunut ja itken kokoajan, tarvin jotain suuntaa. Pitäisikö vain luovuttaa vai yrittää kaikkeni ?
Kiitos vastauksistanne.
Olen 16-vuotias tyttö ja asun äitini, isäpuoleni, veljen (14) ja kahden siskopuoleni (6 ja 8) kanssa. Äitini on taas raskaana. Meidän talo on melko pieni, VAIN kolme makuuhuonetta. Aikaisemmin olen asunut veljeni kanssa samassa huoneessa, mutta siitä on vuosia. Nyt olemme olleen pitemmän aikaa eri huoneissa, joten samassa huoneessa asuminen ei olisi todellakaan kummankaan mieleen. Tosin äitini on eri mieltä koska uusi vauva tarvii tilaaa.
Näin meillä on nyt huonejärjestelyt: 1. makuuhuone: minun. 2. makuuhuone: veljeni. 3. makuuhuone: siskopuoleni. Äitini ja isäpuoleni nukkuvat olohuoneessa, joka on heidän kannaltaan huono juttu, uskon kyllä sen.
Äitini ehdottaa että saisimme talon isoimman huoneen, joka ei muuten ole edes iso. Minun sänkyni pitäisi vaihtaa pienempään, koulupöytäni pitäisi laittaa pois, myöskään en saisi pitää kirjahyllyäni. Syynä tähän, että minun pitäisi luopua kaikesta on karkailu. Karkaan aina poikaystäväni kämpälle, joka on noin 25km päässä meiltä.
Joten veljeni saisi pitää kaikki tavaransa, koska häntä ei pidä rankaista, totta. Olen moneen kertaan ehdottanut, että muuttaisin pois kotoa, koska tilaa ei vain yksinkertaisesti ole! Tähän äitini vastaa, että et voi (asiaa en ymmärrä koska alle puolenvuoden päästä saisin jo tukia). Hän lisää myös, että jos et halua asua täällä, asut sitten joko isän luona tai lapsikodissa.
En pidä juuri ollenkaan isääni yhteyttä, eikä meidän suhde ole kovin kummoinen. Joten tämä ei olisi vaihtoehtona. Lapsikotiin en myöskään halua.
Olen asiasta masentunut ja itken kokoajan, tarvin jotain suuntaa. Pitäisikö vain luovuttaa vai yrittää kaikkeni ?
Kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisiko tuosta poikaystävän luona käynnistä neuvotella jotta ei tarvitsisi karkailla? Asiallinen keskustelu aiheesta sillä ymmärrän kyllä äitiäsi ettei hän anna sinun vielä muuttaa poikaystävän luokse asumaan. En minäkään antaisi vielä tuossa iässä. Mutta pyrkin kyllä asiallisesti keskustelemaan ja toivoisin että nuori tulisi myös vastaan. Jotain rangaistusta karkailusta kylläa antaisin mutta huonetta en rupeaisi nuorelta pois ottamaan.
Jos minä olisin tuossa tilanteessa niin antaisin "isojen" pitää huoneensa ja laittaisin vauvan näiden pienempien sisarusten kanssa samaan. Eli heille se kaikista isoin huone sillä heitä on sitten kolme. Vauva ei nyt paljon tilaa tarvitse, sängyn verran näin alkuunsa. Tai sitten yksinkertaisesti miettisin isomman asunnon hankkimista sillä tarvitsevathan lapset tilaa senkin jälkeen kun sinä olet lähtenyt kotoa. Lapsia jää kuitenkin vielä 4 ja varmaan vanhemmatkin tykkäisi että olisi oma makkari.
Miksi vauvat ei voi olla vanhempien huoneessa, niinkuin meillä olivat?
ET voi olla samassa huoneessa kuin veljesi
Sinulla on oltava oma tila
Vanhempasi voivat vaihtaa asunnon suurempaan. Se on heidän velvollisuus antaa koti ja elintila jokaiselle lapselleen.
Sinä olet vanhin ja perheen ensimmäinen lapsi joten sinulla on oikeus omaan tilaan. Vauvan pitää jakaa huone joko velipuolen tai siskopuolen kanssa.
Turhaan asiaa täällä kyselet sillä meillä kenelläkään ei ole valtaa päättää teidän perheen huoneratkaisuista. Mutta olen kyllä edellisten vastajien ja sinun kanssasi yhtä mieltä siitä, ettei tuo oikein hyvältä ja reilulta kuulosta. Koska ette ole olleet samassa huoneessa tähänkään asti, niin ei teidän ikäisiä pitäisi enää laittaa samaan huoneeseen ja vanhempien vastuulla on kasvattaa perhettä vain sen verran kun kykenevät mahduttamaan taloonsa. Sitä paitsi vauva ei tarvitse omaa huonetta, joten ihan hyvin voisit asustella omassa huoneessasi vielä pari vuotta ja vauva sitten saisi parivuotiaana huoneen, kun olet muuttanut pois kotoa.
Jakakaa teidän huone esim. verholla tms.
Tai sitten otat poikakaverisi kanssa kunnan/kaupungin vuokrakämpän ja maksatatte vuokran kelalla ja loput sossulla.