Opiskelen kolmatta (ja viimeistä) vuotta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ja minun olisi korkea aika ruveta kirjoittamaan opinnäytetyötäni. Olen ollut aiheen kanssa hieman hukassa, mutta tänään viimein löysin aiheen, joka palvelisi minua tulevassa ammatissani. Valitsin aiheekseni rankan ja jonkinasteisen tabu-aiheen: lasten itsemurhat.
Nyt tarvitsenkin apua vapaaehtoisilta! Haen ihmisiä, jotka ovat valmiita kertomaan nimettöminä kokemuksistaan lasten itsemurhista. Kokemus voi olla tuttavaperheen myötäeläjältä, ammatin puolesta asian kohtaaminen tai jos joku on valmis, voi kertoa oman lapsensa itsemurhasta. Lapsella tarkoitan nyt alle 18-vuotiasta.
Suhtaudun kaikkiin kokemuksiin ja kohtaamisiin kunnioituksella ja luottamuksella, siksi tahdonkin jakamanne asiat anonyymina, jotta jokainen voi säilyä tuntemattomana!
Asiasta kiinnostuneet, kommentoikaa asiasta, niin vaihdetaan sähköpostiosoitteita tai vastaavaa!
Nyt tarvitsenkin apua vapaaehtoisilta! Haen ihmisiä, jotka ovat valmiita kertomaan nimettöminä kokemuksistaan lasten itsemurhista. Kokemus voi olla tuttavaperheen myötäeläjältä, ammatin puolesta asian kohtaaminen tai jos joku on valmis, voi kertoa oman lapsensa itsemurhasta. Lapsella tarkoitan nyt alle 18-vuotiasta.
Suhtaudun kaikkiin kokemuksiin ja kohtaamisiin kunnioituksella ja luottamuksella, siksi tahdonkin jakamanne asiat anonyymina, jotta jokainen voi säilyä tuntemattomana!
Asiasta kiinnostuneet, kommentoikaa asiasta, niin vaihdetaan sähköpostiosoitteita tai vastaavaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi et laita omaa sp-osoitettasi?
Ei kokemusta itsemurhan tehneen läheisenä tms. Mutta lapsena haaveilin välillä että pääsisin pois, oli niin raskas elää koulukiusattuna ja vakavasti masentuneena. Silloin ei edes uskottu että lapsi voi olla masentunut! Helpotti sitten kun pääsin yläasteelle. Vakavasti en itsemurhaa harkinnut tekeväni, olin vaan henkisesti lopussa.