Eli siis olen seurustellut nyt n. puoli vuotta sekakäyttäjän kanssa (rillut, piri, kannabis, alkoholi jne..) ja olen menettänyt toivoni täysin.
Olen aina jaksanut uskoa, että poikaystäväni voisi muuttua. On ollut monia sellaisia päiviä, että poikaystäväni on pystynyt olemaan erossa kaikesta tosta mitä aikasemmin luettelin, paitsi alkoholista. Joka päivä on pakko juoda ainakin se kolme kaljaa tai muuten hän on tosi ärtynyt ja kireä. Se, että hän pystyy olemaan erossa noista päihteistä, tuo minulle aina sitä toivoa että hän pystyisi olemaan erossa niistä ja muuttumaan.
Mutta niinkun kaikki joskus haluaa lähteä viihteelle, niin haluaa myös hänkin ja nää viihdepäivät kestävät sen viikosta-kahteen.. Ei mun mielestä niinkään normaalia ja siinä ollaan sitten kokoaika ihan tutkalla.
Huomattavaa parannusta on siis tapahtunut, mutta en tiä jaksanko itse enään. Mitähän tässä pitäis tehdä? Odottaa jotain ihmeparannusta vai yrittää vaan jatkaa omaa elämää? (Joka tulee olemaan tietysti todella hankalaa, koska rakastan poikaystävääni aivan valtavasti, usko vaan alkaa hiipua.) Tarvisin viisaan ihmisen neuvoja, että saan taottua jotain päähäni..
Olen aina jaksanut uskoa, että poikaystäväni voisi muuttua. On ollut monia sellaisia päiviä, että poikaystäväni on pystynyt olemaan erossa kaikesta tosta mitä aikasemmin luettelin, paitsi alkoholista. Joka päivä on pakko juoda ainakin se kolme kaljaa tai muuten hän on tosi ärtynyt ja kireä. Se, että hän pystyy olemaan erossa noista päihteistä, tuo minulle aina sitä toivoa että hän pystyisi olemaan erossa niistä ja muuttumaan.
Mutta niinkun kaikki joskus haluaa lähteä viihteelle, niin haluaa myös hänkin ja nää viihdepäivät kestävät sen viikosta-kahteen.. Ei mun mielestä niinkään normaalia ja siinä ollaan sitten kokoaika ihan tutkalla.
Huomattavaa parannusta on siis tapahtunut, mutta en tiä jaksanko itse enään. Mitähän tässä pitäis tehdä? Odottaa jotain ihmeparannusta vai yrittää vaan jatkaa omaa elämää? (Joka tulee olemaan tietysti todella hankalaa, koska rakastan poikaystävääni aivan valtavasti, usko vaan alkaa hiipua.) Tarvisin viisaan ihmisen neuvoja, että saan taottua jotain päähäni..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se on valitettavasti niin että jäämällä suhteeseen sä vaan mahdollistat sun poikaystävän toiminnan vaikka kuinka yrittäisit auttaa.
Päihdeiippuvuudet on pahoja riippuvuuksia, joissa riippuvuuden kohde menee puolison tarpeiden edelle. Sun pitäis vaan "yksinkertasesti" lähteä eikä uskoa mitään (erittäin todennäköisiä) "jos me vielä yritetään niin mä lopetan" -selityksiä poikaystäväs taholta. Se vaan ei mene niin että sun poikaystävä haluais päästä riippuvuuksista eroon ilman että joutuu oikeasti katsomaan peiliin, ilman että näkee sen että sä todellakin kunnioitat itseäs niin paljon että sun on pakko lopettaa suhde sun psyykettä vahingoittavan ihmisen kanssa. Ja ilman sitä seuraavaa itsetutkiskelua.
Sun pitää jättää poikaystäväs elämä hänen omiin käsiinsä, niin vaikealta kun se tuntuukin kun on kyseessä rakas ihminen. Ei ole mitään sellaista apukeinoa kuin "jäädä tukijaksi päihteistä erottautumiseen", ainut mitä tuet on päihteidenkäytön jatkuminen. Niin monet naiset on kuitenkin luulleet väärin, niin monet hukanneet elämäänsä ja myöhemmin katuneet.
Tottapuhut.. Eipä tää elämä kauheen ruusuilla tanssimista ole ollut.. Sitten tulee nää, ettei vastata enään puhelimeen tai ilmotukset että herra on putkasta.. Ei näin.
Ehkä se on tosi homma, että mun pitää nousta omille jaloilleni ja jatkaa mun elämää, vaikka pahalta tuntuu.. Kiitoksia näistä sanoista, auttavat avaamaan silmiä ja katsomaan laajemmalla alueella tätä asiaa.. Ehkä muakin odottaa jossain se ihminen, kenen kanssa mun on oikeesti hyvä olla :)
Kokemuksesta: sekakäyttäjän kanssa eläminen on yhtä älykästä kuin voiveitsellä ranteittensa sahaaminen. Ei koskaan enää. Ei ikinä enää. Nisti ei ajattele kuin itseään-vain itseään.
Mutta on olemassa myös näitä onnellisia tarinoita. Kun tapasin nykyisen kihlattuni hän oli koukussa subuun, söi rivoja ym alkoholin kanssa, kannabista unohtamatta. Uskon että rakkaus ja molempien suuri tahto voitti taistelun huumeita vastaan. Alku oli vaikeaa, mutta tein miehelleni ehdot: minä tai nisti-elämä.. annoin anteeksi ja yritin ymmärtää takapakit, ja nyt reilun puolen vuoden jälkeen kultani ei enää käytä huumeita. käydään yhdessä silloin tällöin bilettämässä ja pössyä voi poltella joskus. tsemppiä mitä ikinä päätätkin tehdä!!!
itse elän sekakäyttäjä naisen kanssa joka aina vähänkin selvittyään aineista ns.krapula aikaan alkaa muiden syyttely joka johtaa uuteen ns. en jaksa näitä hulluja myös mukaan lukien kanssa eläjä ryyppy päivä ,joka kerta naisen mielentila muuttuu sairaalloisenagressiiviseksi ja sulkeutuu toalettiin kunnes on kerännyt itsensä henkisesti jatkaakseen ns. normaalin elämän ja elämänkumppanin löytämistä baareista tai tinderistä alkoholin ja muiden aineiden voimalla
Kannattaa lopettaa tuo suhde. Tulet häviämään aina päihteille, ja tuollainen on maailman epäluotettavin kumppani.
Onhan se helpommin sanottu kun tehty toi "lopeta suhde ja jatka eteenpäin", se kun ei oo niin helppoa.. vituttaa suunnattomasti kyllä joo nää takapakit ja ainaiset sydänsurut mitä seuraa.. Muttakun on myös niitä hyviähetkiä.. On vaan niin vaikeeta.. Toisaalta oon vaan niin kyllästynyt ikävöimään ja itkemään toisen perään..
lohdutaa tuskin mikään, mitä täällä sinulle vastataan. Mutta- puoliskosi ei ajattele elämää sinun kanssasi, vaan sairastaa niin vaikeaa riippuvuutta käyttämistään päihteistä, että ennenpitkää olet yksin joka tapauksessa.
Mikäli haluat todella auttaa häntä, laitat ehdot. Jatkatte elämäänne yhdessä kunhan hän on raittiina- pysyvämmin. On hänen asiansa hakeutua päihderiippuvaisille tarkoitettuun hoitoon. Olettaisin että riittävän pitkä hoitojakso tulee joka tapauksessa halvemmaksikin, kuin aineiden käyttö. Ja siinä on yksi plussapuoli- jälkeenpäin on vielä lisukeena se ihminen paremminvoivana ja elävänä siinä paketissa.
Häviää sinut ja oman elämänsä jos ei tartu tilaisuuteen. Mutta- sen hän ratkaisee itse. Jos aina odotat ihmettä, ja annat vielä käyttäjälle rakkautesikin, voit olla varma että käyttö ei vähene saati lopu-
Mahdollistat ns normaalin elämän, hei eihän siinä mitään syytä ole lopettaa! Hyvinhän tässä menee! On tyttöystävä ja kaikkee!
Rakastaa voit kauempaakin. Kerrot hänelle että suhteenne ei ole ohi, mutta ettet halua olla aineiden ja niihin liittyvien asioiden- et ihmisen näköisten ja kokoistenkaan, kanssa missään tekemisissä. Eiköhän se siitä sutviudu. Joutuu ainakin ratkaisemaan itse sen mitä pitää tärkeänä. Omaa elämäänsä ja sinua, vs päihteet.
Ainoa+todella+järkevä+asia+mitä+voit+tehdä+tuonn+järkensä+huolellisesti+ja+harkiten+tuhoavalle+tyypille++on+tämä:
Huiii hirrrveetä! Ota satasen aidat ja pikaisesti sittenkin.
Lähde ajoissa! Tiedän että tuntuu kamalalta jättää miehesi mutta puoli vuotta on viel aika pieni aika suhteessa siihen että tajuat kuuden vuoden päästä että edelleen toivot.... :( Tääll yksi toivoja ja vuodet menneet. Mieheni on parantanut todella paljon elämäänsä ja tehnyt suuria muutoksia jotta voisimme olla yhdessä. Se vaan ei riitä enää... Jatkuva pelkotila aiheutti minulle sen etten luota mihinkään, elän jatkuvasti pienessä pelossa; "mitä tänään?" Välitämme toisistamme mutta luoton menetys aiheutti paljon pahaa. Kiukuttelen, epäilen, huudan ym. ja kinastelemme todella paljon. Luulin että kaikki olisi hyvin kunhan mieheni lopettaa "sekoilun" mutta ei se ollutkaan niin yksinkertaista. Katkeraksi jäin ja pelokkaaksi. Täll hetkellä en tiedä mitä tehdä... lähdenkö vai jatkanko taistelua? Mitä elämämme on toisten kuuden vuoden jälkeen?
Toista ihmistä on mahdotonta muuttaa ellei hän sitä itse halua. Lopettaminen täytyy tehdä pikkuhiljaa määrää vähentämällä, koska päihteet ovat aiheuttaneet hänelle jo voimakkaan riippuvuuden. Keskustelkaa asiasta rauhallisesti, älkää huutako riidellen.
Nyt otat pitkät ja heti. Et voi muuttaa ihmistä ja narkomaani on riippuvainen aineesta. Hän ei päätä tekemisiään vaan riippuvuus. On parempi tehdä pesäero kun vielä omaisuutesi on tallessa ja olet vielä hengissä. Jossain vaiheessa hän haluaa sinulta rahaa aineisiin tai huumevelkoihin ja jos ei saa niin asuntoosi murtaudutaan ja omaisuutesi viedään. Jos olet esteenä saat varmasti kokea joko häneltä tai velkojilta fyysistä väkivaltaa. Niissä piireissä ei ematiaa tunneta eikä väkivaltaa kaihdeta. Ota nyt järki käteen ja mahdollusimman kauas vielä kun kerkiit.
Mietin vain, että oletkohan oikeasti edes nähnyt ja kokenut millainen poikaystäväsi on ilman noita päihteitä? Tunnetko häntäedes pohjimmiltaan? Enväheksy tunteitasi, mutta tuohan ei pääty hyvin. Irtaudu nyt kun voit. Poikaystäväsi pitää ottaa vastuu omasta elämästään. Älä pilaa omaasi jäämällä.