Tiedän,että ne ovat ikivanhoja uhripaikkoja,joissa käytiin kysymässä hengiltä neuvoa.Seita suuttui,jos ei saanut uhria ja moni paikallisista tavoista tietämätön on harhaillut pää sekaisena pitkin soita ja tuntureita.Lappilaiset eivät mielllään kulteistaan puhu,mutta olisi mielenkiintoista tietää,käyvätkö poromiehet ja hillanpoimijat vielä seitapaikoilla kysymässä neuvoa ja hyvää onnea reisuilleen.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse asiassa seita ei ole paikka vaan eräänlainen Lapinnoita. Ilmiselvästi sukua sanalle seydr, joka on shamaanin kaltainen tietäjä Pohjois-Norjassa.
Koulussa opetettiin että lapin seidat sekä varsinais-Suomen ja Viron hiidet on samankaltaisia. Kyse on rituaalisesti arvostettu pyhäpaikka kuten lehto, kalmisto tai kivi. En ole käynyt kertaakaan lapissa muuten kuin lyhykäisesti Rovaniemellä, mutta nuo lapin pyhät hiidet eli seidat olisi kiva vielä omana aikanaan nähdä. Olen myös kuullut että lapissa on puustaveistettyjä pyhiä kalapatsaita jotka törröttää nokkamaassa ja pyrstö taivasta kohden. Vieläköhän lapissa näitä pyhiä kalapatsaita on?
Kiitos!Minä sekoitin sen varmaan niihin kiviin,joita seitoja varten on pystytetty.En ole koskaan ollut Lapin hillasuolla.Jos tulen,taidan poiketa paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja kysellä paikkaa,josta heruisi pari litraa.Jos siellä ei ole mitään,minua on varmaankin suojeltu lapinnoidan vihalta.
Jaa-a, lappilaisena voin ainakin itse todeta, että seidoilla on viitattu nimenomaan paikkoihin, joissa jumalten tai tai tiettyjen henkien on uskottu asuvan. Kieltämättä seita kuulostaa viittaavan muinaisnorjalaiseen sanaan seidhr, mutta sen merkitys on todennäköisesti muuttunut kattamaan myös sellaisia paikkoja tai esineitä, joihin henkien, haltioiden, hiisien sun muiden uskottiin vaikuttavan. Myös noidat olivat tavallaan tällaisia, enemmänkin henkimaailman välikappaleita yhteiskunnalle, kuin rautapadalla varustettuja käkättäjiä.
Shamanistisen kulttuurin mukaisesti seitoja on ollut myös omia ja niille on uhrattu, kun on ollut kyse henkilökohtaisemmista pyynnöistä tai yksinkertaisesti jatkuvan suosion tavoittelusta - vaikka sitten metsällä tai hillasuolla. Julkisilla seidoilla kävi milloin kukakin, koska sellaisen laiminlyönnistä saattoi seurata koko kylä- tai heimoyhteisölle pahaa. Pohjoisissa kulttuureissa henkiä ja jumalia ei kuitenkaan ole koettu samalla tavalla vaativiksi kuin esim. kristinuskon jumalaa, eikä uhraamattomuus sinänsä tuonut mitään vihoja päälle (paitsi shamaaneille, joilta vaadittiin enemmän), jos ei ollut erikseen asiasta sopinut tai luvannut tarjota.
Jaaha,kiva kun tämäkin asia alkaa jo aueta!Minäkin uskon sentään johonkin,vaikka olenkin ateisti.Uskon,että niin rakkaudella kuin vihallakin on valtava voima!
Hei Safirella!
Jänniä juttuja kerrot, mutta opipa yksi asia!
Laita aina pisteen ja pilkun jälkeen tyhjälyönti, niin on kivempi lukea. Katsele vähän muitten kirjoituksia. Tulet huomaamaan, että näin on.
Pohjosessa kävin erään järven ranalla seidalla ja kruunuja,euroja ja Norjanmeren rannalta vihreän kiven vein ja toivoin saalista. Kaksi yötä kävin valvomassa ja toisena yönä villisian sain satimeen. Tiedä häntä mutta kiitän ja kunnioitan muinaisia.
Saita ei seidalle samoa, parempi parran on paeta.
Seitan, joku vei nunnukan kilikassin.
on niitä seitoja ja niitten kans kannattaapi pysytellä väleissä.
Tänään ei tartte sepin laidoille mennä, kun kaikk on ihaa toisperosesti.