wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Minun Lieksan ensimmäinen torini oli nykyisen tukkilaispatsaan kohdalla Kulmaa vastapäätä. Asuimme silloin "Yläkylällä" 1940-luvulta vuoteen 1953 saakka. Tori siirrettiin vuonna 1958 vesitornin luo ja vanhan torin paikalle pystytettiin mainitsemani patsas vuonna 1959. Molemmilla toreilla oli vilkas torielämä.
- Tieto saamelaisista Pielisen alueella on lainattu saamelaisia käsittelevästä historian kirjasta. Suoraa lainausta: Saamelaiset asuttivat Kolin seutua 1500-luvulle saakka. Myöhempää asutusta vaarojen liepeille tuli vasta 1700-luvun puolivälissä. Uskomukset haltioihin ja pahoihin voimiin olivat syynä siihen, että Koli säilyi asumattomana pitkään. Vaarajonon huippujen nimistä on aistittavissa jotain uhmaavaa: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli, jota on tarinan mukaan aikaisemmin käytetty käräjäpaikkana. Epäilty rikollinen työnnettiin jyrkänteeltä alas ja jos hän selvisi hengissä, hän oli syytön. Mainitut nimet saattavat olla peräisin saamelaisilta, jotka palvoivat ukko- ja akkajumaliaan. Kolia pidettiin tuolloin haltioiden ja maahisten asuinpaikkana. Varsinainen saamen kielen alkukoti on sijainnut Laatokan ja Äänisen eteläpuolisella alueella. Keskiajalla saamelaisia liikkui Keski-Suomen ja Itä-Karjalan alueilla.
- Panka on peräisin saamen kielen sanastosta. Saamelaiset asuttivat Pielisen ympäristöä vielä 1500-luvulla. Panka on poron päitset, eli kaulan ympärille pujotettava lenkki. Pankakoski jakaantui aikoinaan kahteen osaan, kuten panka, Kaatrankoskeksi (Pankakoski) ja Sahakoskeksi, muodostaen niiden väliin saaren.
- Kirjoitukseni oli tämän vuoden ensimmäinen. Saattoi olla myös viimeinen, koska mikään ei ole muuttunut palstalla parempaan suuntaan muutaman viime vuoden aikana. Meitä vanhoja ei täällä näy enää olevan.
- Tapaus sattui 22.4.1954. Kolilta jäätietä pitkin Lieksaan palaamassa olleiden miesten auto upposi jokisuulle noin 500 metrin päähän Kevätniemen rannasta. Auton mukana hukkuivat tiemestari Väinö Heinonen ja toimitusjohtaja Emil Uosukainen. Rakennusmestari Einari Antikainen pelastui onnettomuudesta.
- Siellä täällä ”törmäilimme”. Ensimmäisen kerran tapasimme ”puujalkatehtaalla”, eli Lieksan Puunjalostustehtaalla 60-luvun alkuvuosina Jaakko H:n ollessa siellä lämmittäjänä ja vartijana. Vuonna 1965 tehtaan toiminta päättyi konkurssiin. 60-luvun puolivälin tienoilla olin kesällä Asfaltorin hommissa kantatietä päällystämässä, mutta enimmäkseen Volgan autokuskina. 60-luvun lopussa satuimme samoihin tukkilaiskisoihin Lieksankoskelle. Olin siellä ”kutsettilaisena” kesäharjoittelijana.
- Yhden viestin heitän vielä. Kävin samaa koulua 60-luvulla Pertin kanssa Lieksan kauppalassa, mutta emme olleet samalla luokalla. Minä jäin eläkkeelle jonkin verran ennen häntä. Tapasimme sattumalta joitakin vuosia sitten Joensuussa.
- Pielisjärven kunnan Sorsalassa oli viime vuosisadan puolen välin tienoille saakka lastenkoti. Rakennus sijaitsi Alakanavantien varrella ja viimeiset vuosikymmenet se palveli varastona ja yksityisenä kotimuseona. 1990-luvun loppupuolella talo tuhoutui irtaimistoineen huolimattoman tupakoinnin seurauksena.
- Tokmannin ja Citymarketin välisellä parkkipaikka-alueella sijaitsi monitoimitalo mm. elokuvateattereineen, eli Sarkalan rakennus vuodesta 1904 vuoteen 1972. Sarkalan ja Vilkalan talon väliseen koivikkoon valmistui Öystilä K-kauppa vuonna 1966.
Papinkujan puolella oli hammaslääkäri Ellen Kiiskisen talo vastaanottoineen ja Mönninkadun puolella Puunjalostustehtaan johtajan Toivo Saastamoisen talo. Sarkalan vieressä Pielisenkadun (entinen nimi) varrella oli muotiliike Muotiaitta ja myöhemmin autokauppa ja varaosaliike. Sarkalan vieressä Osuuskassan talon puolella oli karamalli- ja tupakkakioski, kesällä myös siirrettävä jäätelökioski. Niitä hoitivat Lieksan seudun invalidit. - Kaupunginniemen täystuho oli keväällä 1959, jolloin veneen tervaajan tuli karkasi heinikkoon ja sieltä varastoihin, parakkeihin ja puutavaraan. Radan taakse ei jäänyt juuri muuta jäljelle, kuin hiiltynyttä puutavaraa. Kirkkopuiston ja rautatien välisellä alueella oli kaksi asuintaloa, joista toinen, eli siltavahdin talo on vielä jäljellä rautatiesillan vieressä. Toisessa, lähellä kirkkopuistoa sijainneessa mökissä asuttiin 60-luvun alkuun saakka.
- Brahean kaupunki oli muutamine mökkeineen Kaupunginniemessä 1600-luvulla, jolloin se myös lakkasi olemasta. Rautatie Lieksaan otettiin käyttöön vuonna 1910 eikä seisaketta Kaupunginniemessä tarvittu. Molemmilla alakylän osuusliikkeillä olivat leipomot liikkeiden yhteydessä. Kaarisillalta keskustaan päin on Havukkaniemi, jossa nykyinen hotelli Puustelli sijaitsee. Niemessä oli vielä 50-luvulla paja ja runsaasti venevajoja laivalaiturille, eli rykiin saakka. Havukkaniemen kohdalla talvehtivat myös hinaajat molemmin puolin jokea. Vajat purettiin 80-luvun alussa pois uuden sillan tieltä. Vuonna 1955 valmistunut hotelliravintola Rajanpirtti sijaitsi nykyisen kaupungintalon toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Toisessa kerroksessa oli ravintola ja kolmannessa majoitushuoneet. Vuonna 1970 kävin kerran kyseisessä ravintolassa pikkujoulussa ensimmäisen ja viimeisen kerran.
- Monilla paikkakunnilla Suomessa on Alakyliä ja Yläkyliä. Usein nimet ovat saaneet alkunsa sen mukaan kumpi paikka on pohjoisempana eli kartan mukaan ylempänä ja kumpi etelämpänä eli alempana. Varmaan myös korkeuserojen mukaan paikkoja on nimetty, kuten ehkä Lieksan kohdalla on muinoin tapahtunut.
- Kaupunginniemen kohdalla ei ole ollut seisaketta. Oli vain kaksiraiteinen tasoristeys, kuten nytkin. Lähin seisake oli Sokojoen seisake 400 metrin päässä. Toki kiskobussit eli lättähatut pysähtyivät tarvittaessa kuljettajasta riippuen muuallakin kuin pysäkeillä. Ei ollut harvinaista, että esimerkiksi junaa odottavia marjamiehiä otettiin radan varrelta kyytiin.
- Olen joskus kirjoittanut Lieksan palstalle seuraavanlaista tekstiä:
"Silloin keskusta sijaitsi Kulman nurkilla, jossa olivat ravintolat, matkustajakoti, taksi, monet kauppaliikkeet, kuten elintarvikekaupat, talouskauppa, pari kenkäkauppaa, huonekaluliike, korjauspaja, apteekki, viinakauppa, kahvila autoliike, autohuolto, kelloliike, elokuvateatteri, ja monet muut liikkeet, partureita, kampaamoita, kemikaalikauppaa ja vaatturiliikettä unohtamatta.
Rautatieasemakin oli lähellä, samoin kuin poliisilaitos postin talossa asemalla. Minun lähiruokakauppani, Pielisjärven Yleisen Osuusliikkeen sivumyymälä oli entisestä "Kaatrasta" jonkin matkaa "Vehkalle" päin. Pääkatu oli silloin nimeltään Pielisenkatu ja sen molemmin puolin oli nauhana kauppaliikkeitä Kaarisillalle saakka, mutta selkeä kauppalan ydin oli Kulman tienoo.
Liikkeet sijaitsivat Kulman seudulla teiden molemmin puolin Asemakadun (Asematie) suuntaan, Vehkakankaan suuntaan (Nurmeksen tie), ”Alakylän” suuntaan ja Kuhmonkadun (Kuhmon tie) suuntaan. Tori oli tuolloin hyvin keskeisellä paikalla nykyisen tukkilaispatsaan kohdalla. Linja-autoasema oli silloin postitalon ja Esson välisellä alueella eli lähempänä rautatieasemaa kuin nyt".
Olen joskus kertonut täällä kauppaliikkeistä ja niiden sijainneista silloisen Pielisenkadun varrella 50- ja 60-luvuilla. Asuin lapsuuttani 40-luvulta Yläkylällä ja nuoruuttani Alakylällä, joten tutuiksi tulivat molemmat seudut. - Kiteeltä syntyisin olevan murretutkijan väitöskirjan mukaan Pohjois-Karjala voidaan jakaa kuuteen murrealueeseen, jotka ovat Kitee, Kiihtelysvaara, Liperi, Ilomantsi, Pielisjjärvi ja Nurmes. Näiden alueiden sisälläkin murteilla on eronsa. Esimerkiksi suuren Pielisjärven alueella on murteessa havaittavissa sanallisia eroja vaikkapa Vuonislahden ja Viensuun tai Kolin ja Ruunaan välillä. Ennen muinoin, kun liikkuvuus oli vähäisempää, murteet pysyivät puhtaanpina. Nykyään Pohjois-Karjalan murteet ovat sekoittuneet ja erot vähentyneet.
Pohjoiseen päin mentäessä, ovat seuraavina Kainuun murteet, joista erotetaan toisistaan Sotkamon ja Suomussalmen murteet. - Hyvin hallitset paikallisia sanoja.
- Aatollapa hyvinnii. Mukavia paikallisia murresanoja ovat esimerkiksi saanataasa ja saanakaaha tai hitulaatanen. Ei ymmärtänyt eteläisen Suomen asukas noiden sanojen merkitystä, kun kerran niitä tenttasin.
- Mannerkorpi on harvinainen sukunimi. Osa Mohell -sukuisia henkilöitä ovat muuttaneet sukunimensä Mannerkorveksi kauan sitten, joten mahdollista on, että Ahti Mannerkorven esi-isä ovat olleet alkujaan Mohelleja.
- Muistan Ahti Aarre Eenokki Mannerkorven Lieksan reservinupseerien toiminnasta 70-luvulla. Hän oli todellakin suurikokoinen, 1920-luvun alussa syntynyt lupsakka reservin luutnantti. Hänet ylennettiin luutnantiksi Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä vuonna 1968. Samana päivänä ylennettiin Lieksan yhteislyseon rehtori Aksel Mainio Helojoki majuriksi.
- Ahti Mannerkorpi oli Pielisjärven-Viekijärven seurakuntien hautausmaiden hoitaja. Hän oli toimessaan vielä vuonna 1975.