cassiopeia_82
Suosikkibändit/artistit: Mielialan mukaan
Suosikkileffat: Komedia, draama, romanttinen ja musikaalit
Lempikirjat: Niitä on useita
Vapaa-aikanani: Laulan kuorossa, luen, kirjoitan ja valokuvaan
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Chat, työpaikat, terveys, suhteet...
Katson tv:stä mieluiten: Dokumentit, elokuvat, musiikkiohjelmat
En pidä: Ukkonen
Parhaat matkakohteet: Norja, Saimaa ja Lappi
Parhaat juomat : Kaakao, lonkero, siideri ja viinit
Ruoista parhaat: Pizza
Koulutus: Kasvatustieteen kandidaatti (valmistun joulukuussa 2025)
Ammatti: Opiskelija
Yhdistykset/kerhot: Cassiopeia
Siviilisääty: Naimisissa
Lapset: Ei ole
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia17 aloitusta · 40 kommenttia
- Maanantaina (eli ylihuomenna) selviää mun jatko. Vähän jännittää ja pelottaa, mutta toisaalta helpottunut olo.
- Suurin osa ystävistäni asuu toisella paikkakunnalla.
- Rovala-opiston asuntolasta löytyy video YouTubesta: https://youtu.be/827MNaIhnWg?si=bcgbC_dEZvD2p8uF
- Pääsin osastolta pois maanantaina ja lähdin sieltä turvakotiin. Paremmat oltavat täällä on.
- Ei mainosbrändäystä, vaan tositarina
- Olen osastolla maanantaihin asti
- Pääsin onneksi psykiatrian päivystykseen - toivottavasti pääsen osastolle. Yksin ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa...
- Mulla streptokokki A meni korvan kautta aivoihin ja aiheutti aivokalvontulehduksen + montaa muuta komplikaatiota. Jälkitilan kanssa elelen, onneksi olen hengissä. Nyt olin 4 päivää sairaalassa kovan päänsäryn takia, mutta syynä raju migreeni. Neurologille aika 24.7.2025.
- Neurologian polille tarvitsee lähetteen lääkäriltä. Mä oon kyllä päässyt ajoissa polille lääkärin vastaanotolle (lähetteessä hoitotakuun toteutuminen on 3-6 kuukautta).
Sen kyllä tiedän, että alan lääkäreitä ei ole Oysissa tarpeeksi, ehkä se selittää jonot...? - Voimia teille, olen hengessä mukana.
Itse sairastuin vakavasti pari vuotta sitten (streptokokki A:n aiheuttama aivokalvontulehdus, josta jäi jälkitila, joka "elää" omaa elämäänsä).
Oma sairaus on pientä siihen verrattuna, mitä poikaystäväsi on kokenut ja tulee vielä kokemaan. Kamalinta on, kun ei itse pysty tekemään mitään... - Nyt taas eilen oli sellainen ukonilma, että vietin yön alakerran vessassa, kun sinne ei salamat näy eikä se jyrinä kuulu. Jossain vaiheessa mies lähti käymään kaupassa ja mä olin jo niin peloissani, että meinasin soittaa ambulanssin paikalle...
- Nyt taas eilen oli sellainen ukonilma, että vietin yön alakerran vessassa, kun sinne ei salamat näy eikä se jyrinä kuulu. Jossain vaiheessa mies lähti käymään kaupassa ja mä olin jo niin peloissani, että meinasin soittaa ambulanssin paikalle...
- Hammaslääkäri meni lopuksi hyvin, kun sain hengitettyä nenän kautta ja myös itse hammaslääkäri tsemppasi mua tosi paljon. Nyt taas eilen oli sellainen ukonilma, että vietin yön alakerran vessassa, kun sinne ei salamat näy eikä se jyrinä kuulu. Jossain vaiheessa mies lähti käymään kaupassa ja mä olin jo niin peloissani, että meinasin soittaa ambulanssin paikalle...
- Eilen tuli paniikkikohtaus hammaslääkärissä. Oksennuksen maku suussa, onneksi sain tasattua hengityksen ja rauhoitettua itseni. Pelkään siis myös hammaslääkäriä, mutta tällä kertaa hammaslääkäri oli mahtava ja tsemppasi loppuun asti mua. Käynnin jälkeen tuli sitten isompi kohtaus ja kävin jopa psykiatrisessa päivystyksessä. Osastolle en päässyt, mutta olin viime yön siskoni luona. Nyt saan onneksi lomailla pari yötä hotellissa. Ensi viikolla on onneksi kuntoutus, niin saa muuta ajateltavaa.
- Olen kokeillut melkein kaikkea, mutta mikään ei auta. Onko joku oikeasti saanut jotain lääkärin määräämää lääkettä tähän pelkoon?
- Et ole ainoa, joka pelkää ukkosta. Mulla pelko sai alkunsa vuonna 2006, kun lensin lentokoneella Latviaan. Kun kone alkoi laskeutumaan, se joutui ukkosmyrskyyn, sisältä sammui kaikki valot ja hirveä turbulenssi. Olin ihan ensimmäisessä rivissä eli vastassa vain seinä. Ulkona vain salamat välkkyivät ja mä luulin, että kone syöksyy maahan ja että me kuollaan. Ihme kyllä en saanut lentopelkoa. Menen ihan paniikkiin, kun on ukkosta luvattu, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, alkaa oksettamaan, hiki valuu ja menen ihan paniikkiin. Pitäisi kai kohdata pelkonsa, mutta ulos en ukkosella kyllä mene!
- Ensin... Piti olla ehdin
- Olen kokenut kiusaamista esimiehen puolelta. Ensin olla uudessa työpaikassa 2 päivää, kun long covidin oireet iskivät. Sairasloma kuun loppuun (mahdollisesti jatketaan 6.9.2021 asti). Kun ilmoitin tästä esimiehelleni, hän sanoi minulle puhelimessa: "miksi hait tätä paikkaa, jos et pysty tähän työhön?" Meinasin vastata, että enhän minä voinut toukokuussa tietää elokuun tilannetta terveyteni osalta. Minulla on todettu 2019 fibromyalgia, joka on pahentunut syksyn aikana (epäilen siitä toukokuussa 2021 sairastamaani koronaa ja / tai heinäkuussa otettua koronarokotetta). Tänään sitten tiedustelin työsopimusta, jota tarvitsen liiton päiväraha-hakemukseen (koska osa-aikatyö). En kuulemma saa sitä, ennen kuin olen ollut töissä. Olin 2 päivää töissä ja sopimusta kirjoitettiin 2 kpl mutta yhtään en saanut itselleni. Ennen kaupungin sopimuksia on ollut 3 kpl, joista 1 on jäänyt työntekijälle. Vähän kyllä ihmettelen käytäntöä. Tiedän, että koeaika on menossa, mutta en toisaalta ihmettele että sillä alueella työntekijät uupuu, kun ei edes sijaisia saada / palkata. Ei anna esimies kovin ammatillista kuvaa itsestään. Laitan liitolle esimiehen yhteystiedot, saavat selvittää asian keskenään. Ugh, olen puhunut...
- Eipä koko sivua ole enää olemassa. Aika outoa, että oli alussa ilmainen, mutta sitten jos halusi katsoa muiden (ja myös omia) kuvia, niin piti maksaa jostain kultajäsenyydestä. Ihan alussa se oli 10€/ vuosi, mutta viimeksi kun katsoin, niin se oli jo 40€ vuodessa! Taisi mennä konkkaan koko sivusto...
- Täysin oireettomaksi en ole päässyt, mutta joskus on ollut muutama kivuton päivä peräkkäin. Nyt on taas ilmennyt uusia oireita ja jokaisella tämä oireilee eri tavalla. Facebookissa on ryhmä "fibromyalgiaryhmä kaikille" ja jos asuinalueellasi toimii reumayhdistys, suosittelen menemään mukaan toimintaan.