heikki.reijonen
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 7 kommenttia
- Olen tosi hyvissä väleissä exäni kanssa. Siis ex-vaimn. Molemmilla on ollut eron jälkeen muita sydänsuruja ja ollaan niissäkin autettu toisiamme. Samoin muutaman muun exän kanssa ollaan parhaita ystäviä.
Jotkut ihmiset on vaan parempia ystävinä kuin puolisoina... - Jos on vähänkään lasivillaa käsitellyt, niin on varmasti huomannut sen älyttömän kutinan, mikä siitä tulee. Yskittää, kutisee, henkeen ottaa... Ei minua ainakaan oukuttelisi eristää taloani aineella, joka koko ajan aiheuttaa tälläisiä oireita. Kyllä luonnollinen sammal tai pellava on parasta ja eiköhän tuohon liene jo keksitty jokin puukuitueristekin. Selluvilla tms...
- Siellä on yrittäjänä semmoinen kaveri kuin Paavo Kokko. Sitä löytyy sulle varmasti kämppä. On oikein asiallinen kaveri niin vuokraisännänkuin vuokralaisenkin suuntaan. Sijaitsee huoltokadulla käytännössä Mei-Lokin vieressä.
- Minä näkisin sen niin, että jos haluat sitä eristää, niin jokin painumaton eriste vanhan laatan päälle (esim fimfoam). Sitten pitää valaa siihen päälle uusi laatta, varmaan noin 5cm raudoitettuna. Näin sen pitäisi kestää, mutta tietysti rakenne nousee 10cm vanhasta ylöspäin. Ei sen ainakaan pitäisi sitten olla kylmä. Toisaalta tuohon 5 cm valuun saat myös laitettua sitä "oikeaa" lämmityskaapelia.
- Nykyisen naiseni kanssa saan itsekin siitä suurta nautintoa, kun hän nauttii. Usein saattelen hänet pariin orgasmiin ennen omaa laukeamista. Hänen nautinnostaan tulee vaan niin käsittämättömän hyvä mieli...
Ja meillä saa kyllä sängyssä vaikka nauraa... Monesti on nurettukin ja eihän se vaadi kuin vähän liikettä, niin nauru muuttuu taas voihkinnaksi... molemmin puolin...
Todella törkeää toimintaa ruveta huomauttelemaan ja asettamaan paineita toiselle tuommoisilla kommenteilla... Kasvokkain laukeaminen yhtäaikaa on mielettömän upea kokemus... - Jo tuossa ylempänä kirjoitin omia tuntemuksiani, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen...
Kerroin siitä, kun minut jätettiin kesällä... minut jätti vaimoni hyvä ystävä. Olen siis tehnyt eroa vaimostani jo pitkään... ainakin puolitoista vuotta ja en vaan ole osannut laskea irti. Aloin suhteeseen vaimoni hyvän ystävän kanssa ja tämä ei ilmeisesti kestänyt tilannetta vaan halusi etäisyyttä. En ole koskaan oikeasti rakastanut vaimoani, sillä tunne tätä ystävää kohtaan on ollut niin paljon voimakkaampi. Olen käsitellyt eroa vaimostani jo niin pitkään, että se ei aiheuta tuskaa ja koska tunteita ei ole juurikaan ollut, niin asia ei ole niin kipeä.
Mutta kesän ero on sattunut ihan mielettämösti. Tunnen hänen olevan minulle se oikea, rakastumisen huuma hävisi yllättävän äkkiä suhteen alussa ja muuttui syväksi rakkaudeksi. Jälkeenpäin olen tajunnut minulla olleen tunteita häntä kohtaan jo vuosia.
Asun nyt yksin, mutta en ikävöi vaimoani vaan tätä toista, jota oikeasti tunnen rakastavani. - Oli kuin olisi lukenut omaa tekstiään...
Ero ei ollut minun päätökseni joten se tuntuu vielä tuskaisemmalta. Olisin halunnut vielä yrittää ja löytää asioihin toimivan mallin, mutta en saanut toivettani läpi.
Satun vieläpä valitettavasti asumaan liian lähellä rakastamaani ihmistä. Saatan nähdä hänen ajavan ohi... tunne on kuin joku löisi nyrkillä vatsaan. Tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Välillä on päiviä jolloin vihaan häntä siitä, millaisen tuskan hän on minulle aiheuttanut.
Tänään on ollut suurimman osan aikaa hyvä päivä, mutta iltaa kohti olo pahenee niinkuin lähes joka päivä. Tuntuu että olisi niin paljon asioita, joista pitäisi puhua hänen kanssaan... ihan normaaleja päivittäisiä juttuja.
Välillä tuntuu, etten jaksa tätä enää... Aikaa on nyt kulunut vajaa 2 kk ja olo ei ole helpottanut käytännössä yhtään....