analyyzi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia32 aloitusta · 353 kommenttia
- Lohdutonta? Päin vastoin. Puhumalla tai kirjoittamalla voi päästää irti entisistä möröistä sekä tikuista ja hirsistä silmässään.
Ja jos vanhoja ei saa mielestäsi muistella, niin miksi muistelisi ilahduttaviakaan. - Sama juttu, ei aukea millään selaimella.
- Vaahtosammuttimella tai muuten tukahduttamalla.
- Ja kun tunnustusten tielle lähdin niin tunnustan, että tämä on toinen nikkini.
Hiljainen tyyppi on tämänkin =) - Mukava kuulla että on mukavaa. Toivotan viihtymistä siellä missä oletkin.
Täällä pohjantäden alla on mun koti(maa)ni ja juureni ovat syvällä kotimaan mullassa. Eivät kuitenkaan niin syvällä maan sisällä, että maa polttelisi.
Aikamoinen kulttuurishokki olisi itselleni noinkin erilaiseen maahan muuttaminen, mutta mitäs me minusta. Pääasia, että itse viihdyt ja niin kerrot tekeväsi. Rohkea veto, siitä pisteet sinulle. Lycka till sano ruottalainen. - Työnantajana luen erittäin mielelläni näitä tarinoita, mihin henkilöstön koulutukseen panostamani rahat on käytetty. Jihaa..... kännäilyyn.
Tässähän se tiivistettynä tuli, miksi Suomi ei ole kilpailukykyinen. Miksi ihmeessä vähän rahaa omistava panostaisi moisten hulabaloitten pitäjiin latiakaan.
Suomalaista työntekijää kiinnostaa vain oma palkkapussinsa. Viis siitä, miten se on hankittu. - Kuulostaa kohtuulliselta veloitukselta. Itselleen jää äkkiä laskettuna ja pitkän kokemuksen suomalla ammattitaidolla n. 10 tunnilta. Minäkin tekisin sillä hinnalla ja teenkin. Tosin kavereille ilmaiseksi.
- Mnjaaaa..... hyvä huomio. "Ystävän"palveluksessa oiva maksuväline on pottu, enkä tarkoita perunaa. Vaan ystävättären ei niinkään. Se meidän sukupuolieroistamme, mutta naisena allekirjoitan kommenttisi.
Tarkalleen ottaen yhtään talkkoomiestä en ole jättänyt ruoatta enkä viinatta. Monet ovat olleet mainioita suorituksiltaan ja tulleet toistekin. - Kiitos selvennöksestä.
Maksullisten apujen hinnoittelusta ja valmiudesta maksaa niistä halusinkin herättää keskustelua. Mutta myös herättää hieman huomaamaan sen, että yhteiskunnan palvelut ovat myös aika hyvät meillä Suomessa. Eivät ilmaisia eivätkä riittäviä nekään. - Ihan uteliaisuudesta: kenelle meille?
Muutenkaan en ihan päässyt kiinni vastaukseesi, mutta kiitos osanotosta. - Ilman sairautta oli kysymys.
Kivun tunne on tuttu näemmä. - Aha. Ja miehenä oletat että keisarinleikkas on kivuton?
Leikkaus itsessään lienee kivuton, myönnetään. Mutta melkoinen haava on maussussa sen jälkeen. Kohtu ei pienene alkuperäiseen kokoonsa kivutta.
Enkä halunnut kilpailla kivulla vaan ottaa esille synnyttämiseen liittyvän kivun. Ja et vastannut kysymykseeni. Mikä miehen tuntema kovin kipu on ilman sairautta? - Ihan vaan alkuun että jos oletkin, olen varma, etten ole syyllinen tai edes tulevan lapsesi äiti. Vitsi-vitsi.
Mitään en tiedä Jan Salmisen kirjasta joten siitä sen enempää. Iki-iki-ikivanha vitsi on se, että jos miehet tietäsivät mitä raskaana oleminen ja synnyttäminen on, yhtään lasta ei syntyisi maailmaan. Tämä tosin pätee naisiinkin. Eka kerta menee tietämättömyyden piikkin ja toinen sekä sitä seuraavat kerrat onnellisen unohtamisen takia.
Tässä kirjoittaessani aloin miettiä mitä miehisiä kipuja - joko fyysisiä tai henkisiä - vaille naiset jäävät? Äkkiseltään ei mieleen tule muut kuin armeija, parranajo ja parisuhteessa olevien jatkuvan narinan kuuntelu vessan renkaan ylös jättämisestä.
Eiku oikeesti miehet? Mitä kipuja teillä on mitä naisilta puuttuu? - Muistot säilyvät päässäni eli tulevat nahkani mukaan.
Pahoittelen, jos en mielestäsi ottanut tarpeeksi konkreettista mukaan vaan älä huoli. Talvipalttoo on mielestäni kylmällä riittävän konkreettinen. - Kiireesti jos pitäis juosta en ehtisi edes ajatella mitä mukaan muuta kuin oman nahkani. Vaatteita tietenkin riippuen keleistä eli jos talvipakkasella joutuisin ulos ehkä talvipaltton nappaisin eteisestä.
Vartti jos olisi aikaa niin ehkä juuri passin, lompsan, puhelimen ja kenties tiettarinkin. Eri asia sitten mitä niillä teen. Mikään niistä ei ole korvaamaton. - Aika aikaansa kutakin ja reaktioni meni seuraavasti: 1) heräminen 2) romahdus 3) hyväksyntä 4)rauha.
Eräänä päivänä kauan, kauan sitten huomasin eläväni kuplan sisällä. Kuplan sisällä, jonka ihan itse olin rakentanut heräsin huomaamaan, että "kaikki" ei ole läheskään niin, miten niitten toivoin olevan.
Kuplan puhkaisu sattui kovin. Toistaiseksi eniten, mitä elämässäni on minuun sattunut ja minuun on sattunut paljon.
Romahdus oli kova. Koko ajatusmaailma oli laitettava uusiksi.
Tämä oma kriisini tuli mieleeni aloituksestasi. - Nyt kun kerran kysyit, niin vastaan, että ei ollut kivaa. Mutta jotta pysyin hiemankin ajatuksesi perässä oli vähäisellä muistillani pakko näin tehdä.
Eikä minua tarvitse teititellä. Ihan itte tykönäni ajankulukseni aloin perkaamaan viestiäsi.
Itse asiassa olin ajatellut tehdä aloituksen sarjassamme: minut ajettiin pois palstalta eli piti kysellä, kuka mielestään on tullut ajetuksi pois joltain keskustelupalstalta, mutta kun oma aloituksesi liippasi niin liki aihetta, en sitä tehnyt.
Minä en nyt kehu enkä sen kummemin sinua hauku. Olet aktiivinen kirjoittaja. Hyvä niin. On meitä monia hiljaisia. Ehkä jopa liian monia. - Mukavasti huomiota lehdistössä saa kelteisillään kekkailu. Varsinkin heinäkuussa jolloin muutenkaan ei oikeesti tapahdu mitään. Kaupassa käydessäni näin lööpistä, että Ruokolahden leijonakin oli taas päässyt etusivulle.
Mietipä kuule, miten lähipupissa kohistaan, että niin se Hittusen akan poikakin munasillaan esiintyi iltapäivälehdessä. On se sälli! - Tässäpä tuli niin tiivistä provoa, etten tiedä mihin tarttuisi.
Jospa aloittaisin alusta eli ”miksi pitää toisia aina haukkua ja toisia aina kehua”. Kysymys on kliseiden klise. ”Aina” on suuresti liioiteltua. Ei ketään aina haukuta tai kehuta vaan jokaista joskus haukutaan ja joskus kehutaan jopa vielä eri ihmisten toimesta. Jokaisella palstalla on muutama kirjoittaja, jotka ottavat kehutkin kettuiluna ja vastaavasti haukut kehuina.
”Miks ei voitais vaan vaihtaa mielipiteitä” on toinen klise. Mieleen tulee pikkulapsi, joka polkee jalkaansa ja karjuu että ”miksette te voi kun mää tahdon."
Seuraava lause menee yli hilseen: minkä takia tästä kehumisesta ja haukkumiseta pitää aina tehdä niin iso asia kelle se tuo hyvän mielen tuskin kellekkään muulle kun kirjoittajalle oot sää niin huippu tyyppi jonkun mielestä voi olla mutta toisen mielestä taas ei mää en ainakaan kovin paljoo arvosta sellaisia kirjoittajia jotka on aina samaa mieltä toisten kanssa sehän ei voi olla mahdollista ettei koskaan ole eri mieltä.”
Mutta jos oikein ymmärsin, aloittaja on sitä mieltä, että kehuista ja haukuista ei pidä tehdä numeroo mutta häntä harmittaa sen verransekä kehut että hakut että hän tekee numeron numeron tekemistä. Samaan hengenvetoon hän kertoo, ettei arvosta kirjoittajia jotka ovat samaa mieltä jonkun kanssa. Tai kenties hän tarkoittaa, että ollaan samaa mieltä hänen kanssaan kun kuitenkin toivoo että ei oltaisiin. - Pupujussi on luultavasti toimestani päässyt hengestään. Kutakuinkin samoin kuin sinulla eräänä synkkänä myrsky-yönä hyppäsi jänis auton eteen ryhtyen juoksemaan auton valoissa ja niinhän siinä kävi että kun auto kulki kuuttakymppiä ja pupu kolmeakymppiä niin osuma tuli. Aikaa kilpajuoksuun meni muutama sekunti eli ehdin nähdä mutta en reagoida.
Ei näkynyt kopahduksen jälkeen jälkeäkään sysipimeällä metsätiellä pupusta eikä jälkeä autossa joten vain päättelen, että henki lähti. Metsä vilisee kettuja niillä main, että arvailen ketun hoitaneen loput jos jäljiltäni henkiin jäi.
Vaikka suretti niin ilkeänä ajattelin, että onpahan yksi vähemmän syömässä mun vuorenkilpien lehdet talvisin.