JeroP
Olen 70 luvun henkilö keskisestä Hämeestä, tosin en juuriltani Hämäläinen. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on koulutus, työ ja yhteiskunnalliset asiat laajemminkin. Että saisimme Suomen lopulta nousuun ja ihmisille paremman elämän. Asiaan liittyen olen paljon kuvannut sekä videota että valokuvia sekä pari näyttelyä on pidetty. Lisää asiasta löytyy seuraamalla nimimerkkiäni Jero Puro.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia105 aloitusta · 9629 kommenttia
- No eihän se loppujen lopuks oo. Se vaan sillon pikkumuksuna tuntu niin erikoiselta ammatilta. Verrattuna vaikka hammaslääkäriin.
Minkähän takia se synnytys onnjätetty niin naisten asiaksi. Vaikka tietenki nykyään on isätki mukana. Mutta onko se ollu, että naiset on halunnu pitää sen omana juttuna vai ettei miehiä oo kiinnostanu. Tää on sitten heijastunu työelämään ja aiheuttany syrjintää. Esim mun vanhempien työpaikalla, niin raskaana olllu nainen erotettiin pienen virheen takia. Ja selvähännse oli ettei se todellinen syy ollu se pikkuvirhe. - Juu ihan hyvä, itekin kannatan tasa-arvoo. En sukupuolittamista. Itekin hain aikoinaan Sairaanhoitajakoulutukseen. En kuitenka päässy. Oli aika hurjat pääsykokeet, koko päivän. Ehkä sekin on eräänlainen testi. Että riittääkö pitkäjänteisyys. En tiiä sitten johtuko sukupuolesta, kun jotenki haastavaa oli syventyä koko päiväksi monenmoisiin tehtäviin, kun inssikoulutukseen riitti puolentoista tunnin matikan koe.
- Mikä tässä nyt on ongelma? Syntymä on ihan luonnollinen asia. Vai onko ihminen jo niin luonnosta vieraantunu, ettei enää syntymästäkään saa puhua. Kuolemahan on ollu jo pitempään no no. Kaikki me tänne synnytään ja kaikki kuollaan. Nää on ihan elämän perusasioita, vaikka saattaa olla erikoisia heille, joiden päivät täyttyy vaikka tietokonepeleistä. Synnytys on monelle raskas kokemus, on myös synnytys pelkoa. En varmasti oo ainoo, jonka mielestä miehenkin kuuluu osallistua, olla ainakin siinä henkisenä tukena.
- Tätä mä oon lapsesta lähtien ihmetelly. Heti kun opin mikä on gynekologi. Niin en osannu kuvitellakaan, että se ois mies. Kun miten mies vois tietää elimestä mitä ei itellä oo. Kätilöö en koskaan taas aatellu, että ois mitenkä sukupuokittunu. Vaikka onhan se etu, että on synnytyksen ite kokenu.
- No jos nainen kutoo sukkia, niin ei voi sillon sanoo, ettei ois mistään kiinnostunu. Mun mielestä on hienoo, että ihmiset on luovia ja haluaa kehittää kättentaitojaan.
- Risu onki. Mutta toi risu on jo kuivunu. Koho ja koukku kyllä jälellä. On siitä monta vuotta kun onkimassa käyny.
- Ai se on taas perunaporkkanamuusipäivä tulossa. Mun pitäs iteki tehdä. Unohdin sen, kun siitä on jo aikaa kun siitä oli täällä puhe. Täytyy muistaa tehdä. Ja sunnuntai se siis oli.
- Kiitos samoin. Tosin täällä ei niin mukavaa päivää ainakaan näin säiden puolesta. Täytyy ottaa tää hauskuus sitten vaan tästä työstä. Juu työnantajat tykkää ja tosi paljon, kun tekee paljon töitä. Niin mukavaltahan se tuntuu. Mutta työ fyysisesti, niin olkapää paukkuu ja polvet kipeenä.
- Ja siinä odottaessa voi kirjottaa kirjan. Ja sitten voitas pitää yhteset kirjan julkkarit. Me suhteet/sinkut. Vai pitäskö ikävätki ottaa mukaan?
- Juu kannattaa tehdä! Vaikka puutöitä. Puukäsitöitä.
- Ootteks te Dissen unohtanu kokonaan?
- Sitä itekin aattelen, kun voimat jotenki hyytyy. Vähän niin ku sahaisit moottorisahalla tukkia ja sitten sahan ääni hidastuu, eikä saha enää pure. Niin tällänen tunne on koko ajan. Että ennakoiko se jotain terveysromahdusta tai ainakin hermoromahdusta.
Terveysromahdus voi tietenki tarkoittaa myös terveyskeskuksen romahdusta, mikä meillä päin tapahtukin sote uudustuksen myötä. - Oho! Se on siis TOTTA. Mun suvussa on paljon siirtokarjalaisia ja osin vienankarjalaisia ja he ovat orthodokseja. Ja usein kertoivat, että arkku oli hautajaisissa auki. Ja ite en näin luterilaisena uskonu, mutta totta se näköjää on. Ja sitten kerran olin näiden orthodoksien mukana jossain syömässä, joku uskonnollinen pyhä. Niin se ruokarukous, niin se kesti kauheen kauan.
- Onks se semmonen, missä on se kallon sahaus laite?
- No perustasin sen kommuunin ja vähän laajempana, että se ois täysomavaranen. Ois tuotantolinjat ja lapsille opettajat. Ja sitten sellanen hallinto, ettei se mikskään lahkojutuks missään vaiheessa vois muuttua, kun sellanen riski näissä on aina ollu. Ja siirtokunta johonki etelä eurooppaan, niin sieltä saa sitruksia ym mikä ei täälä kasva. Oma elämä tuskin mikskään muuttus, vaan jatkus samana.
- No rajoittunu elämänkatsomus on aika selvä vaaran merkki. Ihmiset ei vaan huomaa. Mun mielestä on typerää sanoo jälkikäteen, että en ois uskonu. Vähän kun kommunistit, nyt kun venäjä hyökkäs ukrainaan 2022. Oli tosi rasittavaa kuunnella,sitä en ois uskonu, kun käyrännössä kaikki merkit oli näkyvissä jo vuodesta 2014. Ihmisellä on kuitenki aika hyvä sisäinen rajotin väkivallan tekoon. Ennakkomerkkeinä voi olla joko vihapurkaukset tai sitten kääntyminen sisään päin, jota moni tulkitsee väärin rauhallisuudeksi, vaikka se on patoutumista.
- Ehkä sitä en näyttäs. Mutta jotain kauhua kumminki. Se on niiin somaa kun nainen pelästyy ja sitten voi tarjota turvaa hänelle. Varmaa sellasia omien nuoruutemme leffoja: nigtmare on elm streetit tai friday the 13th elokuvat.
- Vastaamattomuus on tietenki IKÄVÄÄ, mutta kun ei olla ikävä palstalla niin siitä ei sen enempiä. Mun mielestä on hienoo, että hän jakaa kokemuksiaan. Sehän on ihmisyyden ihan peruste. Jakamalla kokemuksia ihmiskunta kehittyy. Oispa mullekin joku jotain jakanu. Mutta yksinelävistä miehistä aina kuvitellaan että on joku pervo. Vaikka mä oon lähes ace, niin ei ne tajuu.
- Äidit on usein suruisia. Ja se on meidän tehtävä piristää äitejämme ja auttaa kaikissa tilanteissa. Lapsuus on tärkeä vaihe elämässä, muttei se ole peruste käyttäytyä vastuuttomasti. Lapsen silminkin näkee millon pitää esim tiskata ja mä osasin jo kaikenlaista remonttihommaakin pienenä. Mutta tässä tietenki oli isovanhemmilla ratkaiseva rooli. Aika alkaa nykyään olla toinen, ettei ees isovanhempien ikäluokasta löydy käteviä osaavia ihmisiä.
- Mutta oisithan sä rouvashenkilönä tarjota tälle neidille kahvia ja pullaa, niin ois saanu paremman mielen.