- Teoriassa; kahvia, puuroa, leipää ja hedelmiä sekä tarjotin jolla kantaa tuon amiaisen sänkyyn ihmiselle jota rakastaa.
Nykytilanne; herätä aamuun kahdeksan tunnin unien jälkeen niin ettei ole tarvinut käydä välillä vessassa. Lisäksi sunnuntaiaamut jolloin on menossa töihin tuplapalkalla. - Kyllähän tuo syyllisyysolettama on yhdenlainen taakka mutta toisaalta pakollisen asevelvollisuuden aikana tuli tutuksi se että kun yksi hölmöilee niin kaikki kärsii.
On siinä toki se hyvä puoli että vähän tuli mietittyä asiaa myös toisen ihmisen kantilta. Eihän se nyt iso juttu ole jos iltakävelyllä kävelee hittaammin kuin edellä oleva nainen mutta hieman hölmöltä se tuntuu. - Jos minä tässä oikeuskarusellissä olen yhtään pysynyt mukana niin raiskaussyytös perustuu siihen että naista kosketeltiin vaatteiden päältä viihdyttäen samalla itseään.
Nopeasti tulee mieleen että mies nukkuu ja nainen ottaa vaikka kulkusista kiinni viihdyttäen toisella kädellä itseään. Mies kun nukkumassa hän ei anna asiaan suostumusta niin ihan näin maallikkomutuna voisi ajatella että sama rikoksen merkistö täyttyy. - No jos tuota oikeustapauksen kääntää toisiinpäin. Eli naispuolinen juristi toteaa että hänen edustamansa 27v nainen ei pitänyt 40v- miestä haluttavana.
- Hiukan epäilen että kukaan kansanedustaja, puhumattakaan ministereistä, ei olisi ottanut kantaa asiaan ja valinnut julkisesti puolensa.
- En myöskään usko että somessa tätä yhtä näkemystä olisi laajennut koskemaan kaikia miehiä koskevaksi. Saati että päivityksissä oltaisiin riennetty todistamaan että 40-v mies on fyysisesti kuin Kreikkalainen veistos lisättynä vahvoilla henkisillä ominaisuuksillaan.
-Epäilen myös ettei puolustuksen asianajaja olisi joutunut sellaisen maalituksen kohteeksi mikä on ollut Uotin kohtalo.
Meilähän on hyväksyttyä sanoa että miehet asuu maalla vain insestin ja aimon hakkaamisen vuoksi tai riitatapauksissa todeta että otat sä tosiaan muijalta pataan.
Työelämässä sitten taas monesti johtajataolla tilanne on toinen. Tiukka ehkä jopa hieman itsekeskeinen johtaminen nähdään miehissä määrätietoisuutena kun taas naiset saavat hankalan akan maineen.
Sanoisin että kyllä meillä on vapaus sanoa myös aika suoraankin asioita mutta ihan oman kokemuksen perusteella sanoisin että suurin osa tilanteista on sellaisia että pieni hetki miettiessa sanamuotoja ei ole jatkokeskusteluja silmälläpitäen ollenkaan pahasta. - Kyllähän tuo silmiä avaava istunto on ollut. Itse luulen että molempien on myös tietyllä tavalla ollut pakko toivoa julkista istuntoa. Jos toinen olisi halunnut istuntoa suljetuin ovin olisi se vaikuttanut suuren yleisön silmissä siltä että haluaa pimittää jotakin.
- Myös lait tulevat ulos sellaisena kuin eduskuna ne hyväksyy mutta silti eduskunnassa käy lobbareita kertomassa miten laki pitää säätää.
- Vähän samaa olen itse pohtinut. Tämä taitaa olla niitä hyvin harvoja tapauksia joissa oikeus on ihan julkinen kun puhutaan seksuaalirikokseen liittyvästä käsittelystä.
Voi olla että nyt kun alkaa selvitä millaista on tuolla oikussaleissa suljettujen ovien takana niin jokunlaista muutosta olisi tulossa. Joko ilmoituskynnys kasvaa tai sitten käy toisiinpäin ja rikosilmoitusten määrä kasvaa ihan räjähdysmäisesti.
Ehkä myös asianajajien liitossa käydään keskustelua mikä on sopivaa ja mikä ei.
Ainakin ministeri Partanen antoi sen suuntaisen kommentin että hän oli kyllä puolensa valinnut. Ministeriltä mielenkiintoinen ulostulo kun kuitenkin hän oli hyväksymässä lakia määräaikaisuuksien helpottamiseksi vaikka lakiin on kirjoitettu että vaikutus on vähäinen koska se koskettaa vain naisia.
Samoin ko ministeri on antanut tukensa Wille Rydmanille. - Itse tapahtumasta en osaa mitään sanoa koska en nyt ole varma kuinka paljon tuollaisessa tv-formaatissa ihmiset on aitoja tai kuinka paljon näyteltyä.
Mutta jos oikeuden tapahtumaa mietin niin eilen se olisi ollut 50/50 mutta tänään 55/45 M.A:n hyväksi.
Ainakin näin sivusilmällä seuraten niin onhan M.L pelannut korttinsa hienosti. Käsittääkseni hän on vain syyttäjän todistaja eli on oikeuden päätös mikä tahansa hän ei häviä mitään. Lisäksi seuraavan yleisön silmissä hän kuitenkin on keskiössä eikä syyttäjä. Oikeussalin lisäksi oikeuttahan jaetaan myös sosiaalisessa mediassa ja nyt on ihan selvää että M.L on voittaja. Itse kyllä myös uskon etei kyse ole kostosta sillä tuosta on jo niin kauan aikaa.
Mitä M.A:n tulee niin riippumatta oikeuden päätöksestä hän on jo sosiaalisessa mediassa tuomittu syylliseksi. En tiedä mitä hän tällä hetkellä puuhastelee mutta tämän jälkeen on aika turha elättää toiveita paluusta parempaan missään elämän alueella.
Se syy miksi tämä lievästi näin kallistui tuohon suuntan johtuu siitä että meillä lakien säätäjät ministereitä myöten ovat ottaneet juttuun kantaa ja valinneet puolensa. Vaikka miten haluaisi ajatella että tällä ei olisi vaikutusta tuomareiden toimintaan niin vähän jää mietityttämään. - Kyllähän sitä vähätellään mutta jos sitä inhorealistisesti katsotaan niin vaihtoehdot on vähissä. Voisin verrata sitä vaikka ajokorttiin. Itse nyt pyöräilen ja se on hyvinkin mukava tapa liikkua koska ajokortti mahdollistaa sen että voin myös hankkia auton ja ajaa sillä luvallisesti. Jos mulla ei olisi ajokorttia niin pyöräily olisi se ainoa mahdollisuus eikä se pyöräily enaa olisi niin mukavaa. ( muualla ehkä myös joukkoliikenne mutta ymmärätte asian ytimen).
Toinen asia on isyys jja vanhemmuus sekä miten niistä kirjoitetaan. Kotitöiden epätasainen jakautuminen, äidin ura-ja palkkakehityksen pysähtyminen jne. Vaikka valinta olisi perheen sisäinen niin tällainen kollektiivi rankaisu miehiä ja isyyttä kohtaan ei ole omiaan kertomaan haaveistaan tulla isäksi.
Ehkä tuon isyyden (ehkä myös tasa-arvon ) merkityksen ja painoarvon mittarina toimii se että meillä on edelleen äitiyspakkaus. - Ihan alkuun voisi todeta useamman henkilökohtaisen kokemuksen otannalla että naisilla ei ollut ongelma se että miehellä on lapsia mutta muuri nousi pystyyn kun kerroin että olen lähivanhempi. En osaa asia selittää mutta ekana tuli mieleen aikataululliset haasteet mutta toisaalta kukaan ei kysynyt miten meillä tapaamiset on sovittu.
Lapsien määrällä ei ole juurikaan merkitystä vaan iälllä on suurempi painoarvo. Toki jos on enemmänkin lapsia niin todennäköisesti ikähaarukka on laajempi.
Lähtökohtaisesti toiveissa olisi että lapset olisivat samaa ikäluokkaa omien kanssa. Nyt ei niin merkitystä kun omat on jo mailmalla mutta kun olivat nuorempia niin ihan ekana olisin tutustunut niin että oltaisiin kaikki menty yhdessä esim syömään; eli eka kerta neutraalissa paikassa molempien lapset mukana.
Iällä on sellainen merkitys että jos on ensin tutustunut ja sitten tuleekin ero niin kovin nuori olisi alkanut ihmetellä ja huonossa tuurissa jopa alkanut syyttää itseään tilanteesta. Teinit ja vanhemmat lapset osaavat suhtautua eri tavalla asiaan. - Itsellä oli jo nuorena nuo lapsihaaveet hyvin vahvat. En tiedä tuliko geeneistä tai juomavedestä mutta varmaa on että yksi keskeinen tekijä oli isäni esimerkki. Se miten hän toimi äidille miehenä ja sen lisäki meille lapsille isänä. Teki ne perinteiset miesten työt ja sen lisäksi kotitöistä puolet. Välillä oli jopa koomisia hetkiä kun isä teki viikolla perheen ruuat koska oli töistä kotona äitiä ennen niin saattoi olla että äiti ei päästänyt isää viikonloppuna kokkaamaan koska oli kuulemma välillä hänenkin vuoro.
Mutta siis omalta kohdalta jos nainen ei olisi halunnut lapsia niin ero olisi siitä tullut. Se on niin iso asia että se olisi siellä takaraivossa kuitenkin kalvanut ja mahdollisesti heijastunut parisuhteeseen.
Siksi aika alussa olen nostanut asian puheeksi jos itselläni on ollut toiveita pitkälle tulevaisuuteen ulottuvasta yhteiselosta. - Ihan jos perhebarometrin tuloksiin peilataan niin sanoisin että hyvin suuri vaikutus on sillä kuinka turvattuna tulevaisuus nähdään. Tämä taas peilaa hyvin pitkälle työelämäkysymyksiin.
Tuohon kyselytutkimukseen jossa todettiin että noin puolella syyt ovat taloudelliset niin miksi tuollainen ajatusmalli miehenä elättäjän roolissa oikein kumpuaa; onko se vain miesten omaa ajatusta vai ulkoa tulevaa painetta.
Eikä tuo nuorten miesten realiansioiden suuri jyrkkeneminen suhteessa naisten ansioihin varmaankaan tilannettta auta.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3d278129-510e-4548-b8b7-d47236257401
https://www.hs.fi/visio/art-2000012269031.html - Toki voivat olla vaikka itsellä nousee helposti piru olkapäälle jos olisi kumppani ja hänellä olisi miespuolisia ystäviä. Ihan siitä syystä että kahdesti liittoni on hajonnut kun silloinen vaimoni on lähtenyt työkaverin matkaan. Toki sen tunteen kanssa pystyn hyvin elämään kun tietää mistä se kumpuaa eikä konkretisoi sitä vaikkapa mustasukkaisuutena.
Itsellä on ihan laaja kaveripiiri johon kuuluu sekä miehiä että naisia monesta sukupolvesta. Näiden kanssa kohdatessa muutama sana vaihdetaan vapaa-aikoina mutta enimmäkseen nähdään joko harrastuksissa, työpaikalla tai luottamushommissa.
Sitten on muutamia joiden kanssa voisin lähteä erilaisiin tapahtumiin kuten urheilukisoihin tai festareille. Nämä ovat sitä omaa ikäpolvea ja koostuu sekä miehistä että naisista. Nämä voisin sijoittaa siihen kaveruuden ja ystävyyden välimaastoon.
Viimeisenä tulee ystävät joita itsellä on kolme. Kaikki omaa ikäluokkaa ja miehiä. Näiden kanssa voidaan puhua yksinäisyydestä, erosta, sairauksista jne, eli voisi kai sanoa että sieltä saa vertaistukea.
Yksi mikä ehkä myös vaikuttaa on se missä yhteydessä on kohdattu. Jos on deittisovelluksen kautta menty treffeille ja siellä toinen on todennut että ollaan vaan kavereita niin silloin voi tulkinnat mahdollisuuksista hieman poiketa toisistaan.
Jos taas ystävyys /kaveruus on peruja työkaveruuden kautta niin ehkä sitä toista ei sitten osaa ajatellakkaan kuin työkaveruuden kautta. Toki kyllähän se työkaveruuskin syvenee jos pari kertaa sisällä käyttää. - Tienaanhan minä mutta on todettava että pekällä työnteolla siihen en pääsisi. Vuorotyö kaikkine lisineen on se joka nostaa sen vuosittain yli tuon summan.
Mitä tuohon Koskelan esitykseen tulee niin taisi olla yhden prosenttiyksikön veronkiristys varallisuuteen kun se ylittää miljoonan rajan. Tässä ei taidettu huomioida asuntoa.
En tiedä vaikuttaako tuo nyt yhtään mihinkään muuhun kuin mahdollisesti ensi kevään vaaleihin. Mitä noita politikkojen avauksia nyt on seuranut niin eiköhän niillä yritetä vain saada palstatilaa ja nostetta omien kannattajien kesken. - No sitten omat, ja melko monen muunkin miehen, kokemukset pituuden merkityksestä ovat olleet vääriä.
- Eihän se hellppoa ole, itse vanhenee ja ajat muuttuu. Sen lisäksi laiskistuu eikä oikein jaksa tehdä asioille mitään vaan antaa asioiden edetä omalla painollaan.
Välillä tuntuu että kaksi asiaa rlämässä muuttuu. Palautuminen hidastuu ja seuraavan vuoden kalenteri ilmestyy aikaisemmin pöydälle kuin edellisenä vuonna. - Ehkä tähän sopii vanha poliittinen viisaus että gallupit on galluppeja mutta vaalit ratkaisee. Arvostaminen on oma juttunsa mutta jos kumppanin löytämistä mietitään kyllä se on pitkälle fyysiset piirteet jotka ratkaisee. Ihan jo sen takia että kumppanin etsintä on mennyt sovellusten luvattuun mailmaan. Vielä kun siellä on miehiä enemmän kuin naisia niin vaikea kuvitella että naiset kaikkia profiileja ja profiilitekstejä avaa.
Sekin on sivulauseena todettava että aika harva mies niihin kuviin mitenkään erikoisemmin panostaa.
Omalla kohdalla viisi ylintä osuu ja sitten onkin aika hiljaista.
Kuunteleminen ja kotityöt voin hyvällä omallatunnolla tuohon lisätä. Hetken luulin että ansaintamallisuus olisi vahvuus mutta siinä tarkoitettiin "...miehen menestys uralla...." joten tuo lähinnä selittää miksi ammattikoulutettu duunari oli hylkäysteni peruste. - Helposti tuo kunnianhimo tuottaa sellaisen ongelman ettei sitä kohdisteta. Kunniahimoista toimintaa suunnataan, työuraan, luottamustoimeen, harrastuksiin, perhe-elämään jne. Siinä käy helposti että kynttilää poltetaan molemmista päistä joka kuormittaa uupumukseen ja masennukseen.
Itse käytän kunnianhimoa osana tavoitteiden asetteluun. Esim neuvotteluissa asetan kunnianhimoisen tavoitteen, sitten on hyväksyttävä ja perusteltava tavoite ja vielä alin tavoite jonka voisi pitkin hampain hyväksyä ettei neuvotteluja enää tarvi jatkaa.
Vaikka en koe olevani kunnianhimoinen niin kyllä piru istuu olkapäällä kun puhutaan vallanhimosta. Se että sulla on muiden antama valtakirja päättää isommista kokonaisuuksista kuin pelkästään itseäsi koskevista asioista on kyllä koukuttava tunne. - Meillä ei ole virkistyspäiviä eikä myöskään muitakaan tapahtumia kuten joulujuhlia. Tämä ihan siitä syystä että on monia vuorojärjestelmiä eivätkä kaikki pääsisi mukaan.
Toki sitten muuten huomioidaan kuten e-passit, jouluruokakassit sekä pipoja/lippiksiä/t-paitoja siihen malliin ettei tarvi kaupasta ostella.
Omat onnistumiset lähinnä kuittaan hyvänä tuurina mutta jos porukalla saadaan onnistumisia niin niistä olen kyllä aidosti onnellinen. - Jos vielä hiukan kääntää katsetta "suojelijoiden" suuntaan niin tällä hetkellä suosituin tarina miesten suunnalta on tyttöjen synttärit/poikien synttärit.
Siinä tyttöjen synttäreillä päiviään viettävällä on juhlasalissa kruunu ja hän tanssii siinä ystävätäriensä keskellä. Poikien synttäreillä istuu yksinäinen poika istuu kalliolla/metsässä/laiturilla ja haukkuu itseään.
Nämä postaukset saavat toisilta miehiltä hyvin paljon ymmärrystä ja sympatiaa sekä vertaistukea.
Some nyt ei onneksi ole koko totuus eikä tarina mutta jos nuo nyt kuvastavat edes likipitäen ajan henkeä niin aivan eri suuntiin oltaisiin menossa.