tiina.tang
Suosikkibändit/artistit: Kiss, Apulanta, Yö, irina
Vapaa-aikanani: kuntisaleilen, sohvailen :D
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kreikka, New York, Turkki haaveissa Australia
Katson tv:stä mieluiten: frendit
Kotieläimet: kaksi kania ja yksi hamsteri
En pidä: Kevät
Linkit: http://www.facebook.com
Koulutus: Peruskoulu
Ammatti: Muu
Työskentelen: päiväkotiapulainen
Ase tai siviilipalvelus: naimaton
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Messenger: tiina.tang@suomi24.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 11 kommenttia
- Sellaista tilannettahan ei ellämässä ole että aina olisi hyvä olla. Ja täällä on aika monia neuvoja annettu miten voisit käsitellä tunteitasi. Lapsi ei ikinä lähde miehesi elämästä pois, ja vaikka teidän rakkaus on todella syvää, on se taatusti myös lasta kohtaan. Ja valintatilanteessa, mitä toivottavasti ei tule mitataan tuon rakkauden määrä. Jos lapsi tietäisi että ero tulisi hänen takiaan se olisi kyllä hänelle varmasti suuri syyllisyyden taakka... Joten on hyvä jos puhutte asiasta ilman että hän kuulee.
- Mitä tuntemuksia tuo maailman parhaaksi aikuiseksi sanominen aiheutti? On muuten todella suuri asia jos lapsi sanoo näin... Toivon todella että osaisit arvostaa tuollaista huomion osoitusta. Sun täytyy saada rauhassa miettiä tunteitasi ja arvioida pysytykö ikinä olemaan ahditumatta...
- Toisia tuntematta arvosteleva on jälkeenjäänyt (on muuten yhdyssana) ja niitäkin riittää. Ensinnäkin en ole eronnut, lasteni isä kuoli. Uusi kumppani tuli ihan hakematta ja hän ymmärtää etta lapset tulevat ensin, ja itse ymmärrän että hänen lapsensa tulee hänelle ensimmäisenä. Eikä ei vähennä meidän rakkautta toisiamme kohtaan. Ja omaa lasta tosiaan rakastaa vaikka olisikin hulttio tai huijari, vaikkei sellaista käytöstä hyväksyisikään. Oletko tullut jätetyksi kun kirjoituksesi tuntuu olevan katkeran ihmisen kirjoittama. Mutta koska en sua tunne en voi arvostellakaan vaikka itse teet niin... Itselläni ei tosiaan ole aikamiespoikia... Enkä ole lapsiani nuorena saanut. Mutta meinaatko niin että tuon aloittajan täytyy jättää mies joka on sörssinyt suhteensa ja saa elää kakaransa kanssa... Ja voihan olla että tuo sun toive totetutuu ja saat elääkin ihan yksiksesi. Jos kaikki ihmiset on samalla viivalla niin sittenhän tuo hulttio-huijari-lapsikin olisi samalla viivalla sen kumppanin kanssa... vai mitä?
- Lapsi vaistoaa kyllä ollaanko rehellisesti jotain mieltä tai käytöksen. Ei tietenkään ole ihanne tilanne jos ei omaa lastaan siedä. Lapsen käyttäytymismalli tulee aikuisilta eikä toisinpäin. Tai olisi tietenkin joskus jopa hyvä ottaa mallia lapsista. Kyllähän se on niin että sun tarvitsee opetella vaikuttamaan omaan käytölseesi eikä muovata lapsen käyttäytymimstä itsellesi sopivaksi. Koska hän on kuitenkin ona itsensä. Kaikki lapset taatusti käyvät vanhempiensa ja muiden aikuisten hermoille (olen itse päiväkodissa töissä), mutta ain täytyy muistaa ettei lapsi ole vielä oppinut käsittelemään kaikkia tunteitaan ja siihen tarvitaan aikuisten opastusta. Tietenkin se on hankalaa jos ei itsekään osaa käsitellä tunteitaan.
- Kyllä mulle mun lapset on arvokkainta ja heidän jälkeen tulee muut :)
- Itsekin mietin ensimmäisen lapseni syntyessä että kukaan ei ikinä voi mennä hänen edelle, mutta niin vaan tuli toinen lapsi ja kyllä sitä rakkautta riittää molemmille :)
- Kyllä se vaan niin menee että lapset tulee ensin kaikille normaaleille vanhemmille.
- Et tietekään voi tunteillesi mitään. Ahdistiko lapsi sua jo aikaisemmin. Perheneuvola ei taida tuossa tapauksessa auttaa, mutta sun kannattaa mennä puhumaan jonnekin, ennen kun ahdistuksessi teet jotain peruttamatonta. Ja lapsi tulee AINA ensimmäisenä, sen on onneksi tajunnut että on hyväksyttävä. Tai sitten sun on vaan lähdettävä. Eihän isä voi lastakaan pois antaa siksi ettet sua ahdistaa. Jo itsesi ja lapsen takia voi olla parempi ehkä häipyä. Voin vaan kuvitella miltä lapsesta tuntuu. Itse olen ollut tilanteessa jossa äidin miesystävä ei hyväksynyt mua....
- Mikä sut saa jatkamaan suhteessa jossa toinen jatkuvasti ottaa asian esille?
- Voimia sulle päätöksen kanssa, niin mun olet huomannut ei juominen lopu. Eikä se lopu ennen kun mies sitä itse haluaa todella. Juomista ei lopeteta toisen takia, voi olla kauankin ilman mutta valitettavan usein se alkaa taas. Itse olen elänyt alkoholisti äidin kanssa lapsuuden se pettymysten määrä oli suuri,
- Miksi odottaa kevääsen? Alkoholistin kanssa eläminen on yhtä helvettiä ja juominen ei lopu toisen takia vaan itsensä jos loppuu. Ajattelin vaan jos olet jo lähtö päätöksen tehnyt miksi kiduttaa itseään pityempään?