Mak-Ris
Makriina vaihtoi nimmarin. Olisin halunnut olla Makris, mutta se oli varattu.
Kahdeksankymppisissäkin jo ikääntynyt, seuraava kategoria jo häämöttää, mikä se sitten lieneekin.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 356 kommenttia
- Kaamea tulevaisuudenkuva! Toivottavasti meidän eläkkeemme riittävät. Tätä se ilmastonmuutos teettää.
Greta oli oikeassa. - Mitä ano 14.18 tarkoittaa, kun sanoo, ettei ole ihminen, koska on alle yhdeksänkymppinen.
Sanon ihan suoraan kaikkien puolesta, että niin ollaan mekin, jokainen meistä on alle 90, mutta silti pidämme itseämme ihmisinä.
Kerjääkö joku lohtupisteitä kertomalla ikänsä? Miten voimme lohdutta ketään ikääntyvää. Kukaan ei voi ottaa pois päivääkään, ei itseltään, eikä toiselta.
Elämme kaikki meille suodut päivät, ja eläminen on paljon miellyttävämpää kun muistamme vanhan hyvän virren sanat: "Joka aamu on armo uus."
En ole koskaan ostanut ompelukonetta, joten en hinnasta mitään uskalla sanoa, mutta saattaahan olla, että jossakin kodinkoneliikkeessä myydään kunnostettuja vanhoja koneita edullisesti, ja sen tiedän varmasti, että poljettavia Singereitä saa muutamalla kympillä. - Onhan toki Kiuru ja muutkin pitäneen huolta priorisoinnista ja huolehtineet, että kaikki ikääntyneet saavat koronarokotuksen ensimmäisten joukossa, Minullekin ihan soitettiin helmikuussa ja annettiin rokotusaika, ja toisen rokotuksen ajan sain paikan päällä. Kyllä yhteiskunta huolehti vanhusväestöstä erinomaisesti, siinä priorisointi tosiaan pelasi.
Ei aina tarvitse pitää sitä alemmuudentunto-korttia käsi ojossa.
Mikä ihmeen kysymys edes on ketjun otsakkeena!
Minä ainakin tunnen itseni ihmiseksi, ja jos joku ei, niin so what! - Mites kun meidän köyhien avioliitot kuitenkin jatkuvat. Se lienee niitä kohtalon sanelemia tilanteita, joille emme poloiset ihmiset mitään voi, vaan tosiamme tukien kestämme ankean elämämme viimeiselle portille asti.
Jaettu köyhyys on kaksinkertainen köyhyys. Kaiketi sekin sitten sitoo varjoissa elävien liitot.
Ainoa ilomme on ruikuttaa keskustelupalstoilla. - Miehet eivät tanssi. Harva osaa edes valssia. Eihän nykyjään edes ole yleisiä tansseja, joissa me aikoinamme tutustuimme uusiin ihmisiin ja hioimme tanssitaitojamme.
Mutta muistan erään tutun miehen, jonka kanssa tanssimme aina humppaa niin että muut lakosivat ympäriltä. Kerran hänen otteensa irtosi, kun olin juuri vauhdissa kääntymässä, ja niin tupsahdin nurin ja liukas lattia vei minut lattian poikki lähimmän pöydän alle, mies tanssi viereen, ojensi kätensä ja jatkoimme häiriintymättä. Mutta se oli 30 kiloa sitten. - Minulla ei ole enää yhtäkään sukulaista, joka olisi minut nuorena nähnyt, niin että minä olen turvassa tuollaisilta kommenteilta.
- Aira Samulinillakin on aina minihame, ja hän sentään huitelee siellä yhdeksänkymppisten puolella. Eikä hän ikäänsä salaa, opettaa nuorempia tanssimaan viimeisiä muotitansseja.
- Se kuulostaa niin viisaalta, ja on helppo muistaakin, niin että me keittiöpyskolookit voimme sillä vähän biljeerata, kun keskustelemme naapureittemme ja Seiskan julkimoiden elämän käänteistä.
- Tasan ei käy onnen lahjat, eikä varsinkaan miesten tukan kasvu. Omassa perheessäni, sekä mieheni että omani suvussa on joka poika kalju jo ennen armeijaa, kuka enemmän, kuka vähemmän. Silloin kun oli Piitselit ja muut pitkätukat muotia, kaljuus oli raskas koettelemus sen aikaisille nuorille miehille, mutta nyt lapsenlapsi jo vapaaehtoisesti ajoi hiuksensa pois, kun ne alkoivat harveta tuossa vähän yli kaksikymppisenä. Meillä kun on kaljuuntumisen geenit sukupolvien taakse. Olen niin tottunut kaljuihin miehiini, että panen ihan merkille ikääntyneet herrat, joilla on hiuspehko tallella. Presidenttimme esimerkiksi.
Pitää vain toivoa, että poikavauvojen pään muoto säilyy kauniina, ja se on kyllä onnistunut meidän suvussa. - Tumpelo Mak-Ris ilmoittautuu.
Kyllästyin tähän nimmariini eilen ja päätin vaihtaa takaisin Makriinaksi. Eipä onnistunut. Aivot eivät tunnu enää raksuttavan oikein. Luulin vaihdon onnistuneen, mutta eipä tokkiisa. Täytyy koota voimat ja yrittää uudelleen.
Varmaan joudun anonyymiksi tuossa tuokiossa.
No eipä mittää! Ollaan kuin ei oltaiskaan, ja jatketaan elämää sitten nimettömyyden suojassa.
Nukuin 10 tuntia viime yönä. Viikkokausia on ollut liian kuuma ja tukala hengittää, vaikka ikkunaa ei ole juhannuksen jälkeen suljettu. Mutta nyt sade viilensi ilman ja nukuin putkeen.
Toivottavasti katsoitte Ykkösellä Lasse Lehtisen ja Seppo Hovin jutustelua perjantaina. He käsittelivät kotoisella tavalla menneitä sodan aikaisia viihdekiertueita ja sattumuksia, joita aina tapahtuu vaikeinakin aikoina. Toivottavasti ohjelmat ovat Areenassa katsottavissa. Miellyttävä ja tietoa täynnä oleva keskustelu.
Kun nyt näitä karanteeneja on helpotettu, niin ajattelin lähteä tapaamaan Ilja Repiniä Ateneumiin. Onneksi pyysin mukaani ihmistä, joka on paremmin asioista perillä. Sanoi, että oli ajanut ratikalla ohi ja huomannut, että sisään pyrkijöiden jonot ylettyvät Ateneumin kulman ympäri Mikonkadun puolelle. Muistelen, että Demeterkin oli ajatellut siellä käydä. En ehkä suosittele.
Parasta on meikäläisen unohtaa tämä kulttuuripläjäys. Eikä liikkeelle lähteminen oikeastaan ole suositeltavaakaan. Koronatartunnat sen kuin lisääntyvät ja tietenkin täällä pääkaupunkiseudulla erityisesti.
Takaisin sumppuun vaan! - Ulkomailta tulevat vihannekset ja muut ovat edullisemmat kuin suomalaiset kasvikset. Kiinnostaisi tietää, miten se on mahdollista. Kun kotimaisesta kukkakaalistakin joutuu maksamaan monta euroa kilolta, niin mieluummin ostan munakoison.
Usein kotimaisten vihannesten hintaa perustellaan kuljetuskustannuksilla. Tjaah, ulkomailta on pitkä matka sieltäkin.
Usein kuitenkin nappaan pakastevihannespussin mukaani. Ne on äkkiä lisätty ruokaan, eikä tarvitse vaivautua kuorimiseen ja pilkkomiseen.
Tyttären syntymäpäivä on meilläkin. Hän on viimeistä lomapäiväänsä viettämässä, joten emme pääse yhteisen pöydän ympärille.
Kaatosade virkisti ilmaa, mutta ohi meni. Taivas taas kirkastuu. Mahtoiko tuollaisesta muutaman minuutin ryöpsäyksestä kasvit hyötyä. Ehkä oli vielä edellisen sateen jälkeen kosteutta. Kallionauhukseni ainakin ovat pystyssä ja lehdet avoimina, joten niillä ainakin on hyvä olla.
Onko olympiainnostus jo teidät tavoittanut? Minäö katselin suomalaisen naisnyrkkeilijän ottelun, jonka hän voitti, vaikka korealainen vastustaja taisi olla parikymmentä vuotta nuorempi. En nyt kuitenkaan kamalasti innostu. Peukkuja voin pitää, ja pidänkin, ainakin suomalaiselle naispurjehtijalle, joka on selvinnyt jatkoon. Amerikkalais-suomalainen tyttö on mukana skeittaajien kisassa. Se ei ole vielä alkanut.
Toki on velvollisuutemme kannustaa täältä nojatuolista.
Sinivalkoisia toiveita! - Mikset tehnyt valitusta lääkäristä?
- On aikoihin eletty, kun kesän viettäjät toivovat sadetta!
Mutta niin se vaan on, ja pettymykseni oli suuri tänään, kun odotin luvattua sadepäivää, ja aurinko paistaa hellittämättä kirkkaalta taivaalta. Eilinen sadekin on jo höyrystynyt pois nurmikosta, tai siitä ruskeasta ja palaneesta alueesta, joka oli keväällä nurmikko.
Tämä helteessä puuskuttaminen menee työstä siinä kuin muutkin hikeä aiheuttavat toimet. Pieninkin ponnistus tuntuu vievän voimat. Koetan olla valittamatta ja hoen itsepäisesti, että ei lämmin luita riko, ja tämä palautukoon mieleemme talvella, kun samat luvut ovat mittarissa miinusmerkkisinä.
Etiäpäin, huusi mummo karrelle palaneessa heinikossa! - Ei nyt näköjään aloittajan toive toteudu. Kai tämä helteeseen kyllästynyt ikäpolvemme on juuttunut siihen pisteeseen, että ei hyvää mieltä löydy, vaan sisu kiehahtaa pienestäkin ärsykkeestä.
Pitää ärähtää jo siitäkin, että joku on nähnyt silmää miellyttävän pariskunnan. Oma mielikuvitus on heti tehnyt näystä karikatyyrin, joka raivostuttaa.
Ja se on sen kirjoittajan syy.
Älä aloittaja unta nää. Ei meistä ole hyvän mielen tuojaksi. - Olin kerran takavuosina mökkivieraana Kesälahdella, ja kaupoissa käydessämme emäntäni lukitsi auton ja katsoi, että ikkunat oli kiinni. Vielä siihen aikaan rajantakaiset kävijät olivat herkkiä korjaamaan talteen niin autot kuin niiden sisällä olleet irtotavaratkin. Mökki pidettiin myös aina lukittuna, samoin varaston ovi.
Nyt varmaan ovat elintasot jo tasoittuneet. - Inkeriläisten kohtalo on kyllä ollut järkyttävä. Siksi kai Koivisto aikanaan nimitti heidät paluumuuttajiksi ja otti vastaan kaikki Inkerin maalta lähtevät.
Eräs perheemme tuntema lapseton leskirouva otti sotaa paenneen orvon tytön kasvatikseen, mutta ei saanut adoptioasioita viedyksi loppuun, ennen kuin sota päättyi, ja rauhanehtojen mukaan kaikkien inkeriläisten oli palattava Neuvostoliittoon, myös tämän, nyt 9-.vuotiaan lapsen, jolla ei ollut yhtäkään omaista eikä tuttavaa lähtijöiden joukossa. Kasvattiäiti teki kaikkensa, mutta ei voinut mitään. Lapsen mukana lähti vaatetta ja tarvikkeita laukullinen, joka oli kadonnut jo matkan aikana. Yksi kortti lapselta tuli, silloin juna oli Moskovassa. Koskaan ei saatu tietää, miten tytön kävi ja minne juna lopulta hänet vei. - Minä muistan sota-ajalta, kun vieraita odotettiin. Kun kahvi oli paahdettu rännärillä , äiti kuljetti sitä huoneesta toiseen levittämässä kahvin tuoksua tunnelman kohottamiseksi.
- Eivätkä he tiedä, että Viipuri on Suomelta vallattu. Pitävät sitä vanhana venäläisenä kaupunkina.
- Juu, Demeter!
Muistin sitten, kun oli tekstini jo lähettänyt, että heinäkuutahan me vielä elämme! Kuumuus on pehmittänyt entistäkin hajamielisemmäksi vanhat aivoni.
Mutta näin sain ihan ilmatteeksi kuukauden lisää elämääni!
Ei hassumpaa. - Makris vielä: Netin mukaan Repin on vain 2 pvää enää. Päättyy 29.8. Taitaa olla pitkät jonot.