Kuulun niihin, jotka löysivät tiensä Harri Nykäsen kirjallisen tuotannon pariin ”Raid” –sarjasta tehtyjen televisiointien kautta. 12-osaisen sarjan ja sen jälkeen tehdyn elokuvan nähtyäni mieltäni jäi kalvamaan pakonomainen tarve edelleen saada eläytyä siihen kliffojen pikku- ja suurrikollisten maailmaan, jota ryyditti niin huumori, säkenöivä dialogi kuin unohtumattomat persoonatkin liikemies Sundmanista aina Raidiin itseensä.
Vuonna 1988 julkaistu ”Joku pelkää kirjettäsi” on ajalta ennen ”Raidin” syntyä. Siinä herjakirjoittaja lähettelee ns. paskakirjeitä poliitikoille, julkkiksille ja tavallisillekin tallaajille. Useimmiten kirjeissä on vakiona seuraava lause: ”Olette kuin pystyyn paskannettu lapamato”, ja kirjeiden paskamaisen sisällön vahvistuksena herjakirjoittaja on aina pyyhkäissyt kirjepapereiden keskelle näyttävän jarrutusjäljen. Poliisi alkaa tutkia asiaa toden teolla, kun yhden tuollaisen kirjeen saa ministeri Hämäläinen. Samoihin aikoihin elämän katkeroittama ja mieleltään järkkynyt herjakirjoittaja, jolle ihmisille kostamisesta on tullut pakkomielle, oivaltaa kynän, kirjepapereiden ja ulostetahrojen suhteellisen tehottomuuden, ja päättää korvata ne järeällä tuliaseella.
”Joku pelkää kirjettäsi” –kirjassa yhdistyvät kaikki ”Raidillekin” ominaiset piirteet: jännitys, värikkäiden persoonallisuuksien kirjo, huumori sekä partaveitsenterävä dialogi, joka ei koskaan ole turhaa; se joko vie tarinaa sujuvasti eteenpäin taikka kuvastaa puhuvien henkilöiden kesinäisiä jännitteitä, tunteita ja lausumattomia ajatuksia. Esimerkkinä jälkimmäisestä lainaan kirjasta seuraavan otteen, joka samalla toimii tekstinäytteenä Nykäselle ominaisesta kirjallisesta ilmaisutyylistä:
”- Eiköhän tämä riitä. Rissanen nousi ärsyttävästi venytellen ja asteli lähes tyhjän kirjahyllyn luo. Hän silmäili hyllyssä olevaa lehtinippua ja otti Tekniikan Maailman alta esiin Penthouse-lehden. Hän tiiraili sen kuvia ja sanoi Kurviselle:
- Jalostavaa lukemista.
- Vittuako meikäläisen lukemiset poliisille kuuluu.
- Ei kuulu teikäläisen vitut poliisille, Rissanen myönsi ja heitti lehden kasan päällimmäiseksi. Hän lähti, puhumatta tällä kertaa mitään yhteydenotosta.”
Tämä kirja tuskin jättää kylmäksi ketään, jonka ”Raidista” tuttu vauhdikas, hilpeänoloinen ja sarkasmiakin sisältävä meininki on saanut hyvälle tuulelle ja janoamaan aina vain lisää toimintaa. Pelkistetty kirjoitusasu jättää lukijan mielikuvitukselle kivasti tilaa ja tekee lukemisen helpoksi. Erityisen suuri plussa tulee esimerkillisestä dialoginkäytöstä.
Vuonna 1988 julkaistu ”Joku pelkää kirjettäsi” on ajalta ennen ”Raidin” syntyä. Siinä herjakirjoittaja lähettelee ns. paskakirjeitä poliitikoille, julkkiksille ja tavallisillekin tallaajille. Useimmiten kirjeissä on vakiona seuraava lause: ”Olette kuin pystyyn paskannettu lapamato”, ja kirjeiden paskamaisen sisällön vahvistuksena herjakirjoittaja on aina pyyhkäissyt kirjepapereiden keskelle näyttävän jarrutusjäljen. Poliisi alkaa tutkia asiaa toden teolla, kun yhden tuollaisen kirjeen saa ministeri Hämäläinen. Samoihin aikoihin elämän katkeroittama ja mieleltään järkkynyt herjakirjoittaja, jolle ihmisille kostamisesta on tullut pakkomielle, oivaltaa kynän, kirjepapereiden ja ulostetahrojen suhteellisen tehottomuuden, ja päättää korvata ne järeällä tuliaseella.
”Joku pelkää kirjettäsi” –kirjassa yhdistyvät kaikki ”Raidillekin” ominaiset piirteet: jännitys, värikkäiden persoonallisuuksien kirjo, huumori sekä partaveitsenterävä dialogi, joka ei koskaan ole turhaa; se joko vie tarinaa sujuvasti eteenpäin taikka kuvastaa puhuvien henkilöiden kesinäisiä jännitteitä, tunteita ja lausumattomia ajatuksia. Esimerkkinä jälkimmäisestä lainaan kirjasta seuraavan otteen, joka samalla toimii tekstinäytteenä Nykäselle ominaisesta kirjallisesta ilmaisutyylistä:
”- Eiköhän tämä riitä. Rissanen nousi ärsyttävästi venytellen ja asteli lähes tyhjän kirjahyllyn luo. Hän silmäili hyllyssä olevaa lehtinippua ja otti Tekniikan Maailman alta esiin Penthouse-lehden. Hän tiiraili sen kuvia ja sanoi Kurviselle:
- Jalostavaa lukemista.
- Vittuako meikäläisen lukemiset poliisille kuuluu.
- Ei kuulu teikäläisen vitut poliisille, Rissanen myönsi ja heitti lehden kasan päällimmäiseksi. Hän lähti, puhumatta tällä kertaa mitään yhteydenotosta.”
Tämä kirja tuskin jättää kylmäksi ketään, jonka ”Raidista” tuttu vauhdikas, hilpeänoloinen ja sarkasmiakin sisältävä meininki on saanut hyvälle tuulelle ja janoamaan aina vain lisää toimintaa. Pelkistetty kirjoitusasu jättää lukijan mielikuvitukselle kivasti tilaa ja tekee lukemisen helpoksi. Erityisen suuri plussa tulee esimerkillisestä dialoginkäytöstä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.