Jep, tämän viikonlopun toisella (2/3) sienireissulla törmäsin pieneen 5-8 sienen esiintymään, olisivatkohan olleet ruskovahveroita:
- kasvupaikka kosteahko mäntyä ja koivua kasvava kallion juuri
- sieni kooltaan ja muodoltaan kuin malliyksilö kantarellista eli n. 8 cm korkea, n. 5 cm halkaisijaltaan ja suppilon muotoinen
- väri kirkuvan oranssi (hieman punertavaa menevä oranssi)
- heltat harvemmat ja korkeammat kuin kantarellilla, mutta samalla tavalla johteiset. Hyvin hauraat.
- jalka sitkeän säikeinen
- ei maitiaisnestettä
- malto ohutta, tiivistä, lähinnä muistutti vahveron rakennetta
- nuoremmat sienet lakkiosaltaan tasalakisempia
En ole sientä löytänyt kirjoista enkä netistä, taas kerran sukulainen puhelimen välityksellä ehdotti tuota ruskovahveroa, mutta siitä oli vanhassa kirjassa määrityksenä pumpulimainen rakenne ja minun sienessäni sitä ei siis tosiaankaan ollut.
Niin, viikonlopun saldo: n. 3 l kangastattia, n. 3 l lampaankääpää, n. 10 l kantarellia, n. 3 l mustaa torvisientä ja n. 15 l suppilo- ja kosteikkovahveroa. Ei paha... =o) Löytyi myös pari männyn herkkutattiakin. Nam!
- kasvupaikka kosteahko mäntyä ja koivua kasvava kallion juuri
- sieni kooltaan ja muodoltaan kuin malliyksilö kantarellista eli n. 8 cm korkea, n. 5 cm halkaisijaltaan ja suppilon muotoinen
- väri kirkuvan oranssi (hieman punertavaa menevä oranssi)
- heltat harvemmat ja korkeammat kuin kantarellilla, mutta samalla tavalla johteiset. Hyvin hauraat.
- jalka sitkeän säikeinen
- ei maitiaisnestettä
- malto ohutta, tiivistä, lähinnä muistutti vahveron rakennetta
- nuoremmat sienet lakkiosaltaan tasalakisempia
En ole sientä löytänyt kirjoista enkä netistä, taas kerran sukulainen puhelimen välityksellä ehdotti tuota ruskovahveroa, mutta siitä oli vanhassa kirjassa määrityksenä pumpulimainen rakenne ja minun sienessäni sitä ei siis tosiaankaan ollut.
Niin, viikonlopun saldo: n. 3 l kangastattia, n. 3 l lampaankääpää, n. 10 l kantarellia, n. 3 l mustaa torvisientä ja n. 15 l suppilo- ja kosteikkovahveroa. Ei paha... =o) Löytyi myös pari männyn herkkutattiakin. Nam!
Vastaukset 9
Vanhimmat
varmaankin, tuollaista ruskovahveroa ei ole olemassa, sen sijaan on ruskovalevahvero, joka on päältä sametinruskea
...on se vanha piirretyin kuvin varustettu kirja, mistä sukulaiseni ammentaa noita sienitietoja. Kyseisessä kirjassa on kymmenittäin sieniä, mitä ei nykysienikirjat tunnista lainkaan ja sieltä tuo ruskovahverokin on bongattu. Nyt on kuulemma tullut markkinoille uusi sienikirja, jonka lajikirjon pitäisi olla tarpeeksi kattava harvinaisiakin sieniä ajatellen, en vaan muista nimeä saati kustantajaa.
Tuo minun sieneni ei ollut lainkaan sametinruskea, vaan todellakin oikein kirkkaan punaoranssi, loisti sammalikosta kuin oranssi huomiovaate.
Siänimiäs kirjoitti:
"Nyt on kuulemma tullut markkinoille uusi sienikirja, jonka lajikirjon pitäisi olla tarpeeksi kattava harvinaisiakin sieniä ajatellen, en vaan muista nimeä saati kustantajaa."
Koetahan muistaa nimi ja kustantaja. Olen kyllästynyt 'mukana kannettaviin' sienioppaisiin, joissa on 30-50 tavallisinta ruokasientä. Niitä on nurkat väärällään eikä kirjakaupoistakaan muuta tunnu löytyvän.
Tarvitaan kirja "Kaikki Suomen sienet hyvinä kuvina ja selityksinä".
"Sienet värikuvina" 1950-luvun lopulta ei muuten ole yhtään hassumpi kirja. Kuvat ja värit tietysti ovat mitä ovat, mutta sanalliset selitykset hakkaavat useimmat nykyisistä broilerimaisista sienikirjoista.
Suomen sieniopas
julkaisija/kustantaja Kasvimuseo/WSOY
tekijät Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo
hinta 43,70 euroa
Lainaus WSOY:n sivuilta (http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-30359-3):
"Sienimaailma kaikessa kirjossaan: ruokasienten lisäksi esitellään laajasti muitakin sienityyppejä. Havainnolliset värikuvat, tuorein sienitieto ja lähes 900 lajia!
...
Suomen sieniopas käsittelee aihettaan poikkeuksellisen monipuolisesti. Sen avulla löydät kaipaamasi sienet niin ruokapöytään kuin lukuisiin muihin käyttötarkoituksiin. Herkkutattien, keltavahveroiden, kultarouskujen ja muiden ruokasienten lisäksi kirjassa esitellään laajasti muitakin sieniryhmiä nahakoista kääpiin ja maljakkaisiin, pienistä ja puisevista kotelosienistä ruoste-, noki- ja härmäsieniin.
Tieto-osassa kerrotaan sienten elintavoista ja -ympäristöistä, uhanalaisuudesta ja myrkyllisyydestä, sienten keräämisestä ja säilömisestä sekä käytöstä ennen ja nyt.
Lajiosassa esitellään valokuvin noin 900 sienilajia vinokkaista vahveroihin ja vahakkaista valmuskoihin. Lajikohtaisista teksteistä selviävät tuntomerkit, esiintymistiedot, käytettävyys sekä arvo ruokasienenä. Mukana on useita vasta äskettäin löydettyjä uusia lajeja sekä yleisimmät matkijasienet, joiden kanssa sienestäjän on syytä olla varuillaan. Kaikkiaan Suomen sienioppaan myötä tutuksi tulee tuhatkunta kotimaista sienilajia erityispiirteineen.
Kirjan tekijät ovat sienimaailman suomalaisia asiantuntijoita ja eturivin sienitutkijoita."
että ostaa uuden sienikirjan...1950-luvun sienikirjojen syötävyystietoihin ei ole luottamista ja sitäpaitsi kyllä ne nykykirjat tuntevat nuokin sienet - nimet vain ovat muuttuneet
kun eivät käytä kirjaa syötävyyden määrittämiseksi, vaan ainoastaan tunnistamiseen. Ja kyllä siinä kirjassa on aika paljonkin sieniä, mitä ei nykykirjoista niin vaa löydäkään, ei edes uusilla nimillä. Tosin tästä 900 lajin kirjasta en tiedä, kun en ole sitä vielä ehtinyt hankkia. Tosin täällä sekin on teilattu, kun näyttää olevan mukamas täynnä virheitä.
hei
kuulostaa tosi kiinnostavalta tuo sienesi.
otitko siitä valokuvia...
ja kokeilitko löytää latinalaisella nimellä netistä? vaika sillä ruskovahveron nimellä... voisi tärpätä.
Löytämäni sieni on mitä ilmeisimmin punikkivahakas! Se vaan kasvaa vähän epänormaalisti suppilomaiseen muotoon. Jostain esiintymiskartasta havaitsin, että löytämäni sienet on aivan esiintymäalueen pohjoislaidalla (Tampereen tasolla). Kirjan mukaan hyvä ruokasieni...
Valokuvia en ottanut, pitää hoitaa ensi viikolla, kun on seuraavan kerran mahdollisuus tuolla alueella hortoilla.
Alunperin Cantharellus aurantiacus tunnettiin Ruskovahverona.
Sittemmin määritelty, että sepä onkin Hygrophoropsis aurantiaca, eli Valevahvero.