Jousimiehet tietysti haluavat uskoa hyvää kaikista ja kaikesta ja se on hienoa, mutta oletteko muut jousimiehet löytäneet itsenne tilanteesta, jossa hämmästelette miten järkyttävän sinisilmäisiä olette olleet?
Minä olen ollut kyllä aivan käsittämättömän hölmö ihmissuhteissa ja aivan liian kiltti ja hyväuskoinen. En haluaisi olla katkerakaan, enkä alkaa epäillä kaikkia ja kaikkea, mutta joku järki pitäisi löytää. Olen sitä viimeiset pari vuotta kovan koulun kautta opetellut, että ei minua saa kohdella ihan miten tahansa ja opetellut tunnistamaan merkit, että milloin toinen haluaa vain ottaa, mutta ei anna minulle mitään takaisin.
Kyllä siinä maailmoja syleilevä asenne vähän kärsii, mutta toisaalta huomaan miten paljon onnellisempi ja iloisempi olen kun olen päässyt eroon aika hyvin sellaisista ihmisistä, jotka vain vievät voimiani. =)
Minä olen ollut kyllä aivan käsittämättömän hölmö ihmissuhteissa ja aivan liian kiltti ja hyväuskoinen. En haluaisi olla katkerakaan, enkä alkaa epäillä kaikkia ja kaikkea, mutta joku järki pitäisi löytää. Olen sitä viimeiset pari vuotta kovan koulun kautta opetellut, että ei minua saa kohdella ihan miten tahansa ja opetellut tunnistamaan merkit, että milloin toinen haluaa vain ottaa, mutta ei anna minulle mitään takaisin.
Kyllä siinä maailmoja syleilevä asenne vähän kärsii, mutta toisaalta huomaan miten paljon onnellisempi ja iloisempi olen kun olen päässyt eroon aika hyvin sellaisista ihmisistä, jotka vain vievät voimiani. =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samoin olen ollut minäkin liian sinisilmäinen, liikaa luottanut ja uskonut ihmisiin,,
Pitkä liitto takana ja nyt vihdoin uskallusta,,katsoa elämää eteenpäin taasen karvaasti saa pettyä,,enkö koskaan opi tuntemaan ihmisiä,,
Kaippa on parempi katsoa elämää yksin,,ei ole niitä voimia vieviä tekijöitä=)